Lue keskustelun säännöt.
Voi kun olis vielä nuori!
06.07.2012 |
Mua on tässä muutaman päivän mietityttänyt ja surettanut mun ikä. Oon pikkasen päälle 30 eli en ikäloppu mutta jonkinlainen kriisi mulla tästä on.
Meillä on töissä yksi uudehko työntekijä joka kysyi pari päivää sitten mun ikää. Sanoin että on epäkohteliasta kysyä tollasta naiselta ja yritin vaihtaa puheenaihetta. Niin eikös yksi vanhoista työntekijöistä huuda kovaan ääneen "No se on syntynyt -79 niin laske siitä!" Kunnon juntti. Mun mielestä se oli kummaltakin epäkohteliasta, siis siltä joka kysyi ikää ja siltä joka vastasi noin.
Mä oon ihan oikeasti päättänyt että jos joku idiootti jossain tilanteessa kysyy mun ikää, joko jätän kertomatta tai sitten valehtelen.
Muutenkin elämä on niin täydellisyyden ja mukavuuden tavoittelua tämän ikäisenä että se käy välillä jo tylsäksi. Reissuun kun lähetään niin pakataan se farmarivolvo tupaten täyteen tavaraa ettei vaan reissussa huomaa että ne hiton kynsisakset jäi kotiin. Nuorena sitä vaan lähti ja mukana oli pelkkä käsilaukku (ja silti selvittiin hengissä). Mun mies on sellainen että kaikki pitää olla tarkasti aikataulutettua, jopa viikonloput.
Sitä spontaanisuutta, huolettomuutta ja hauskuutta mä kaipaan nuoruudesta. Ja sitä kun ei tarvinnut joka suklaakeksin jälkeen lähteä hikilenkille jotta keksi ei muuntautuisi selluliitiksi ja jämähtäisi ikiajoiksi lantiolle.
Kommentit (26)
Eniten ehkä risoo se, että ympäristö olettaa, että tämän ikäinen on jo niin aikuinen ja pitäisi sitten yrittää käyttäytyä kuin aikuinen.
Sellainen muottiin sullominen vallitsee ja itse sitten vain siihen alistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ehkä risoo se, että ympäristö olettaa, että tämän ikäinen on jo niin aikuinen ja pitäisi sitten yrittää käyttäytyä kuin aikuinen.
Sellainen muottiin sullominen vallitsee ja itse sitten vain siihen alistuu.
Juuri näin, oon samaa mieltä! Musta tuntuu että oon jossain sisällä edelleen se sama 19-vuotias tms. ja yritän vaan sulautua johonkin muottiin ja käyttäytyä niin kuin tämän ikäisen oletetaan käyttäytyvän. Miehen kanssa kutsutaan kaveriperheitä kylään viikonloppuisin, istutaan kahvipöydässä, jutellaan lapsista ja seuraavana viikonloppuna tehdään sama juttu vuorostaan siellä kaveriperheen kodissa. Kaikki servetit ja muut nätisti siinä jne. Älytöntä teeskentelyä! Oikeasti mun tekis vaan mieli istuksia jossain rappukäytävässä hyvän ystävän kanssa, polttaa tupakkaa ja nauraa omille ja muiden toilailuille.
Lapsia en vaihtais tietenkään mihinkään! Muttei mun mielestä kenenkään pitäisi alkaa esittää muuta kuin on sen takia että on äiti.
ap
Toi ajattelu tapa että ikää ei voi sanoa, ja perustelee sen sillä et on nainen..
Jotenki niin... kuulostaa ku oisit 45v.
Jotenkin et ole sinut itsesi kanssa. Itse olet oman onnesi seppä, eikä onnen määrään vaikuta ikä.
Mun kavereista osa on oireillut kanssa ja useat jopa lasten kasvettua eronneet, koska eivät ole onnellisia miehensä kanssa, öööh, itse asiassa he eivät onnellisia itsensä kanssa :).
En tiedä, miten onnistuisit, mutta itsellä ikää 40+ ja nuoruusvuosia muistellaan, niitä toilailuja myös. Mutta en mä lähtis liftaamaan tänä ikäisenä festareille pieni reppu vain selässä. :)
Ehkä sua ahdistaa vastuu perheestä ja lapsista, ettet enää voikaan häipätä silloin kun huvittaa.
Parempia tulevia vuosia ja paljon lisää, älä niitä laske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tajunnut että kuka ole ja ketä muut on ja miten tätä elämää eletään niin että oma mielenterveys on parhaimmillaan eikä tarvitse alistua muiden mielipiteisiin ja neuvoihin vaan elää just OMAA elämää omilla ehdoilla. Juuri tuollainen epävarmuus omasta iästä ja toisten ihmisten pelko ei ole tervettä.
Olen itse 43 v. ja välillä havahdun, että joo, vaikka olen hyvässä kunnossa ja on lapsia ja mies ja kiva duuni ja kaikki siis hyvin, että hei, mä en ole mikään kakskymppinen kissa enää. Mutta nautin siitä, että varmuutta on tullut lisää ja muutenkin näkökulmaa asioihin.
Sun pitää kuule nauttia elämästä ja lopettaa toi iän sureminen!! Se on ainoa asia, johon et voi todellakaan vaikuttaa. Sä voit tehdä IHAN mitä sua huvittaa, älä tee itsellesi mitään rajoja ja kahleita.
Elä elämäsi niin, että voit mun ikäiseni ylpeänä ilmoittaa minkä ikäinen olet. Niin mä ainakin teen. ja olen siitä mielettömän ylpeä.
Ihanaa kesää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan sinut ikäni kanssa. Minua luullaan järjestään nuoremmaksi kuin olen, ja joskus huomaan ihmisten reaktioista että se miten puhun asioista kypsästi ja vakavasti ei oikein osu yksiin nuoren ulkonäköni kanssa. Mutta tunnen olevani sellaisessa iässä että voin olla ihan mitä tahansa. En näytä vielä keski-ikäiseltä joten voin tarvittaessa vaihtaa vapaalle ja riekkua festareilla tai olla töissä palaverissa ja leikkiä asiantuntijaa. Arkisin olen viisas äiti ja makuuhuoneessa joskus pornotähti. Kolmekymppisenä voi nauttia sekä aikuisuuden parhaista puolista, että nuoruuselämän iloista ilman teini-iän itsetunto-ongelmia ja identiteettikriisejä!
Jotkut ei vaan halua vanheta. Mä oon sellanen. Katoin kerran sellasen dokumentin jossa haastateltiin Ansa Ikosen tytärtä ja se sanoi että Ansalle oli vanheneminen tosi kova paikka. Se oli ehkä eka kerta kun tajusin ettei ihan oikeasti kaikki ihmiset vain hyväksy sitä ettei ole enää nuori. Yleensähän sitä näkee ja kuulee miten ihmiset ylistää omaa ikäänsä ja että "50-kymppisenä nainen on vasta parhaimmillaan" ja että "tämänhetkinen ikä on se paras ikä"!
Ihan rehellisesti: kyllä mä olisin ennemmin 22 kuin 32.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"50-kymppisenä"... Siis 5-kymppisenä..
ap
Olen itse 43 v. ja välillä havahdun, että joo, vaikka olen hyvässä kunnossa ja on lapsia ja mies ja kiva duuni ja kaikki siis hyvin, että hei, mä en ole mikään kakskymppinen kissa enää. Mutta nautin siitä, että varmuutta on tullut lisää ja muutenkin näkökulmaa asioihin.
Sun pitää kuule nauttia elämästä ja lopettaa toi iän sureminen!! Se on ainoa asia, johon et voi todellakaan vaikuttaa. Sä voit tehdä IHAN mitä sua huvittaa, älä tee itsellesi mitään rajoja ja kahleita.
Elä elämäsi niin, että voit mun ikäiseni ylpeänä ilmoittaa minkä ikäinen olet. Niin mä ainakin teen. ja olen siitä mielettömän ylpeä.
Ihanaa kesää :)
kuulostaa niin tosi vanhalle kun meillä on 21 vuotias oikea kissa siis. ;-))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan halua vanheta. Mä oon sellanen. Katoin kerran sellasen dokumentin jossa haastateltiin Ansa Ikosen tytärtä ja se sanoi että Ansalle oli vanheneminen tosi kova paikka. Se oli ehkä eka kerta kun tajusin ettei ihan oikeasti kaikki ihmiset vain hyväksy sitä ettei ole enää nuori. Yleensähän sitä näkee ja kuulee miten ihmiset ylistää omaa ikäänsä ja että "50-kymppisenä nainen on vasta parhaimmillaan" ja että "tämänhetkinen ikä on se paras ikä"!
Ihan rehellisesti: kyllä mä olisin ennemmin 22 kuin 32.ap
että en millään haluaisi olla 22v! Olen paljon mielummin 42v. Parikymppisenä olin kertakaikkisen typerä naikkonen ja nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin suorastaan hävettää se typeryys. Kuinka sitä onkin voinut olla niin ääliö...
30v on varmaan naisille se pahin ikä. Ei ole enää mikään teini, mutta ei ole vielö oikein löytänyt aikuisuuden parhaita puolia. Nelikymppisenä alkaa tajuta, että miten sitä omaa elämää haluaa elää ja olla. Tässä vaiheessa ei enää kiinnosta mitä muut ajattelevat, vaan voi tehdä niin kuin itse tahtoo.
Mä taas näin kerran sellaisen dokumentin, jossa syöpäsairas nainen sanoi, että hän antaisi mitä vain, jos saisi syntymäpäiviä lisää!
Mä ajattelen myös niin. Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta ja ajattelen, että hei me ollaan vaan sukupolvien ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainaki mä oon ja oon syntyny -78 ;) Toihan se vasta just vanhentaaki ku alkaa tässä iässä surkuttelemaan ikäänsä! En haluaisi olla 22, ihan rehellisesti. Miksi haluaisin, kun voin olla tämän ikäinen, kaunis, rietas ja onnellinen? ;)
Onhan tässä nykyisessä iässä tietysti se hyvä puoli että oon kuitenkin huomattavasti itsevarmempi kuin olin nuorempana. Toisaalta olis ihanaa olla vielä sellainen yltiöoptimistinen ja idealisti kuin oli sillon. Sitähän innostui kaikesta ihan pienestäkin, esim. jos kuuli jonkun hyvän uuden biisin niin pohti sen sanomaa ja fiilisteli kympillä. Nykyään asioista ajattelee niin arkisesti ja realistisesti.
ap
sä olet vähän lapsellinen vielä. Joo, tommonen mäkin olin sun iässä. Sitä haikailee aina jotain huolettomuutta, mutta ei elämä ole sellaista.
Onhan tässä nykyisessä iässä tietysti se hyvä puoli että oon kuitenkin huomattavasti itsevarmempi kuin olin nuorempana. Toisaalta olis ihanaa olla vielä sellainen yltiöoptimistinen ja idealisti kuin oli sillon. Sitähän innostui kaikesta ihan pienestäkin, esim. jos kuuli jonkun hyvän uuden biisin niin pohti sen sanomaa ja fiilisteli kympillä. Nykyään asioista ajattelee niin arkisesti ja realistisesti.
ap
Kun ei ole sopivaa, vai?
Taito sekin(?), että osaa vaikka herkutella ilman mitään hikilenkkiPAKKOA sen jälkeen. Ja tuo muukin loputon takakireily... onko se edes ikään sidottu juttu niinkään, kun joillakin kaiken pitää olla ojossa kuin armeijassa? Tai miksi suhteiden pitää olla paremman ihmisen esittämistä ja vertailua servetit ojossa? MIKSET voi istua tupakalla ja nauraa tyhmillekin asioille?? Tai että matka on pyllyllään, jos ei ole oikeat pinsetit mukana? Mä olen iän myötä just oppinut hellittämäänkin, enkä todellakaan enää ota kuolemanvakavasti kovinkaan monia asioita, koska se ei johtanut kohdallani hyvään lopputulokseen.
Meillä riittää mainiosti se että asialliset ja sovitut asiat hoidetaan säntillisesti, mutta muuten saa olla aika tavalla kuin elopellossa. Eikä elämää todellakaan aikatauluteta jos siihen ei ole tarvetta. :D
sä olet vähän lapsellinen vielä. Joo, tommonen mäkin olin sun iässä. Sitä haikailee aina jotain huolettomuutta, mutta ei elämä ole sellaista.
Tottakai ne omat vastuut on kannettavana, kenellä siis mitkäkin, mutta ei aikuisuuden ole pakko olla pelkkää ilotonta suoritusta, jossa ei ole tilaa huolettomuudelle, rentoudelle ja ilolle! Ei ihme että monet vetävät jotain masennusnappeja nassuun pysyäkseen kasassa, jos esim. lähipiirinsä koostuu tuollaisista stanan ankeuttajista. Ei aikuisuuden tarvitse olla pelkkää ankeutta ja materian, vallan ja statuksen kilpavertailua. Mistä teitä oikein sikiää?? Juoksen pakoon.
enkä suoraan sanottuna jaksaisi elää kaikkia näitä vuosia enää uudelleen! Olen onnellinen, että nuoruus on takanapäin.