Miksi liikunnan opettajia inhottaisiin? :)

liikunnanopettajista ja suurinta osaa liikunnantunneista, koska osa liikunnanopettajista veti yli puolet tunneista yhtä ja samaa lajia. Jos nyt sattuu inhoamaan sitä nimenomaista lajia, alkaa aika nopeasti inhota sitä opettajaakin.



Itse inhosin yläasteen liikuntatunteja ja yläasteen liikunnanopettajaa, koska valtaosa tunneista aerobicattiin paskan musiikin tahtiin ja aerobic nyt sattui olemaan se ainoa liikuntamuoto, joka oli minusta ihan syvältä.



Tosin en ylipäätään pitänyt liikuntatunneista, koska kouluaikoina liikuin paljon ja koin, että koululiikunta oli itselleni turhaa. Siellä tehtiin samoja 1000 kertaa nähtyjä juttuja matalalla intensiteetillä sinnepäin. Olisin voinut käyttää fiksumminkin esimerkiksi lukemalla jotain oikeaa kouluainetta, mitä tahansa kirjaa tai ottamalla nokoset. Toki jos ei muuten liiku, koululiikunta on varmasti ihan hyvästä.

niin v-mäinen liikanmaikka, että sitä inhosi koko koulu (pojatkin, vaikka ne ei olleet edes sen tunneilla). En kyllä erityisesti rakastanut muidenkaan höpöhöpö-aineiden (kuvis, kässä, köksä) opettajia. Mukavimpia olivat kielten, matikan ja äidinkielen opettajat.

Tekstistäsi päätellen olet luultavasti itsekin aika mulkku

liikunta takaa mitään. Koko lapsuuden perheeni on liikkujia täynnä. Tyttäreni kulkee jumpassa ja salilla 4-5 kertaa viikossa. Kaikki kireitä. Liikunta kuulemma kuitenkin parantaa mielialaa.



Minätyttö se en hölkkää enkä jumppaa. Työmatkani kävelen yht. 4 km, ja koiran ulkoilutan, mutta muuten on sama, olenko paksu vai hoikka, kun pääsen kerran itse liikkumaan.



Itselläni ei ole koskaan särkyjä. Näillä liikkujilla sen sijaan on koko ajan selkä ja niska ja pää ja milloin mikäkin kipeä.

Miksi valvot täällä tähän aikaan, jos terveys on sinulle niin tärkeää?

eikä kyllä osaa se opetussuunnitelmakaan jota noudatetaan. Opettaja vetää joko pääsääntöisesti sitä omaa lempilaijaan tai sitten lellikkinsä saa päättää mitä tehdään. Eivät kaikki tykkää joukkelajeista tai hiihdosta, ja joillakin on fyysisiä rajotteita.



Lisäksi murrosiän alku hämmentää nuoria ja tuntemukset omaa kehoaan kohtaan voivat olla hyvinkin voimakkaita. Keho saattaa tuntua vieraalta eikä sitä hallitse. Omaa kehoa saatetaan pelätä, ensimmäiset kuukautis/oviskivut jotka teki yhdestä liikuntatunnista tuskaa saattaa aiheuttaa pelon että kohta taas sattuu, varsinkin jos ei osaa yhdistää kipua ovikseen. Pojilla tulee kömpelyyttä kun pituutta tulee kerta rysäyksellä toistakymmentä senttiä.



Liikunta pitäisi poistaa kouluaineista yläluokilta. Kehonhallintaa he ennemminkin tarvitsevat. Jos nuoret haluavat kävellä niin sitten opetellaan sitä kävelyä.



Ja tuon tekstisi perusteella sanoisin että kyllä, inhoaisin sinua liikunnaopettajanani. Sinä et ymmärrä ja käsket häpeämään. Mitäpä jos kokeilisit kuunnella ja yrittää ymmärtää? Sinun tapa on se ainoa oikea tapa ja muut ovat, henkisestä tai fyysisestä terveydentilasta viis, täysin väärässä ja paskoja. Joo-o, taidanpa inhota sinua oppilaittesikin puolesta.



T: eräs joka on koululiikunnan takia pariinkin otteeseen ambulanssilla sairaalaan viety kun opettaja oli sitä mieltä etten ole omasta terveydestäni kiinnostunut kun pidin fysioterapeutin tarkkojen ohjeiden mukaan itseäni kunnossa enkä olisi saanut osallistua esim. siihen 1500metrin juoksuun

ei ole liikkuminen vaan opettaa eri liikuntalajeja, myös ikäviä lajeja, hiihtoa, peäspalloa, telinevoikkaa. Ei ihme että sinua vihataan

* OKS *

Viime kädessä vain se ratkaisee, millainen on ollut suhteemme Jeesukseen.



Jumala on antanut meille kropan, josta saamme pitää huolta. Tuo tomumaja on kuitenkin epätäydellinen ja me ihmisetkin olemme syntisiä. Laiminlyömme itsemme fyysistä ja henkistä huolenpitoa jatkuvasti ja suhtaudumme lähimmäisiimme kylmästi ja tuomitsemme muita.



Jeesus Kristus antaa meille anteeksi kaikki syntimme. Hän kantaa meitä silloin kun emme jaksa. Hän rakastaa jokaista ihmistä. Myös sitä, joka ei ole jaksanut pitää itsestään huolta.

Eivät huomioi ihmistä, yksilöä.

Tiedän mitä toisten pitää ajatella ja tuntea ja arvostelet niitä jotka eivät jaa samaa arvomaailmaa. Arvostelusi osuu nuorta ihmistä just arimpaan paikkaan: omaan kroppaan, jonka kanssa pasmat on muutenkin sekasin.



Itse olin tyttönä laiha kuin tikku, mutta ei ole koskaan pystynyt liikkumaan. Kroppa vaa ei kestä, henki ei kulje ja pää hajoaa.



Onneksi koulun jälkeen ei ole tarvinnut liikkua. t. 43-vuotias viiden lapsen äiti, 168 cm, 65 kg.

liikunnanopelta, jota moni vihaa...



Mä olen harrastanut liikuntaa aina, en siitä syystä, että se tekee hyvää mun kropalle, vaan siitä syystä, että erittäin moni laji vaan on niin mukavaa harrastaa!



Kouluaikana mulla oli vain yksi oikeasti mukava liikunnanope, kaksi muuta ihan siedettäviä ja yksi täysmulkku, jota vihas varmaan kaikki tytöt... tykkäsi liikunnasta tai ei.

ja inhosin liikuntaa. Syitä lähinnä, jatkuva simputus, eli huutojako joukkueen muodostamiseen, mikä on käytännössä laillistettua kiusaamista. Jatkuva mittaaminen, liikkumisella ei ole väliä, vaan tuloksella, eli senteillä, sekunneilla ja metreillä. Kesti kauan kouluaikojen jälkeen huomata, että liikkuminen voi olla mukavaa, eikä kaikesta tarvitse nipottaa.

joiden vuoksi liikunnanopettajia inhotaan. Jos tuollaista tuubaa pystyy suoltamaan ja tuolla asenteella, niin ei ihme, että ylipaino-ongelma valtaa alaa.



Eikö siellä koulutuksessa puhuta mitään lasten ja nuorten kannustamisesta, tukemisesta, kuuntelemisesta tai kasvamisesta? Uskomatonta, että samanlaiset idiootit ilmeisesti pyörivät yhä kouluissa opettamassa lapsille liikunnan vihaamista kuin silloin omina kouluaikoinakin! Ei siis mitään kehitystä tuolla alalla yli kahteenkymmeneen vuoteen!!

Minä aloin omaehtoisesti liikkumaan heti sen jälkeen, kun lukion ekalla oli vihdoin viimeiset pakolliset liikunnan kurssit takana. Kummasti motivaatio kasvoi, kun ei tarvinnut enää mennä liikunnantunneille.



Enkä silloinkaan tosiaankaan hyötynyt mitenkään liikunnan tunneilla väkipakolla käydyistä lajeista, ihan vain aloin kävellä ja pyöräillä. Niitä lajeja ei liikunnanopettajamme älytön kohellus ollut ehtinyt pilata. Sen sijaan mitään kuntosalia, pallopelejä tai hiihtoa en voi sietää edelleenkään. Tulee heti kymmenen vuoden piina mieleen.

Useimmilla liikunnanopettajilla on vain vähän ymmärrystä niitä oppilaita kohtaan, jotka eivät loista heidän lempilajeissaan.



Esimerkiksi minä harrastin kyllä kouluaikanani aktiivisesti kestävyysjuoksua, suunnistusta, hiihtoa ja voimistelua. Kahdessa näistä lajeista kilpailinkin piirikunnallisella tasolla. Mutta koulussamme liikuntatunneilla oli lähes yksinomaan pallopelejä: syksyisin ja keväisin pesäpalloa ja joskus jalkapalloa, talvella kori-, lento- ja jääpalloa. Silloinkin harvoin, kun oli yleisurheilua, niin se oli pikajuoksua ja pituushyppyä, joissa olen huono, koska olen perusominaisuuksiltani hidas, mutta kestävä.



Mainittakoon, että vielä nyt yli nelikymppisenä juoksen Cooperin testissä monta sataa metriä yli ikäluokkani erinomaisen rajan, mutta pallopelejä minua ei ole saanut pelaamaan kukaan koulun pakkoliikunnan jälkeen.



En varsinaisesti inhonnut liikunnanopettajaamme, koska hän oli aika rento tyyppi, mutta inhosin kyllä liikuntatunteja. Voiko mitään sen pitkäveteisempää olla kuin seistä pesäpallokentällä? Miksi en olisi voinut sen sijaan tehdä tunnilla 7 km:n juoksulenkin kentän ympäri? Kuntoni olisi kohonnut paljon paremmin ja olisi ollut paljon hauskempaa.



Voin hyvin ymmärtää, kuinka paljon inhottavampaa liikuntatunnit olivat niille, joilla oli oikeasti huono kunto. Liikunnanopettaja, oletko koskaan ajatellut, että yhteiskunnan kannalta tärkein tehtäväsi olisi nimenomaan kannustaa nämä huonokuntoiset ja ylipainoiset harrastamaan edes jotain liikuntaa sen sijaan, että latistat heidät täysin?

liikuntatunnit. Koululiikunta on joillekin kivaa, mutta monille tuskaa. Itse olin suhteellisen hyvä ja liikuntatunnit meni pakkopullana. Silti jo teininä ymmärsin, kuinka nöyryyttävää se mittaaminen ja arvostelu on tai huutosakkien muodostaminen. Liikunta pitäisi aineena olla juuri sellainen, että siinä ei arvostella vaan kannustetaan itse löytämään omat liikuntamuodot. Kyse on erittäin tärkeästä kouluaineesta, ehkä yhdestä tärkeimmästä tulevien sukupolvien terveyden ja työn kannalta. Mutta liikunta on samalla asia, jota ei voi pakottaa tai muotittaa. Itse kannustaisin liikunnan opetukseen ihan toisenlaisen harrastetyyppisen mallin. Liikuntaa voisi olla vaikka melkein joka päivä, opettaja hommaisi resurssit ja pitäisi lankoja. Apuna olisi vaikka liikunnanohjaaja, joka sitten vetäisi niitä ryhmiä rinnalla. Lapset/nuoret voisivat listasta valita itselleen lajeja, joita duunata ja kokeilla. En ole ihan loppuun asti tätä miettinyt, mutta jotain sen suuntaista. Se toki maksaisi, koska opettajien avuksi pitäisi palkata ohjaajia, mutta se vahvistaisi nuoria ja varmasti maksaisi kulut takaisin vuosikymmenien saatossa.

Liikunnanopettajat ovat täsmälleen ap:n kaltaisia paskoja. Pääopetusmetodit ovat pakottaa kaikki liikkumaan ilman tarkoitusta ja saada huonot oppilaat häpeämään itseään.

Liikunnanopettajat ovat koulukiusaajia ja koululiikunta on laillinen kiusaamisen muoto.

Luuletko, että ne läskit innostuu liikunnasta, kun piiskaat heitä suorituksiin, joihin eivät pysty?



Koululiikunta ei ole muuttunut miksikään sitten 70-luvun. Itse päätin aikoinaan, että kun tämä saatanan paska on ohi, en liiku enää ikinä. Päätös on pitänyt. Omille lapsille käy samoin - kiitos ammattitaidottomien liikunnanopettajien, joista ap laatuesimerkki. Ottakaa yksilölliset erot huomioon, jos haluatte, että liikunnasta kiinnostutaan.

kaikki sadistit on rakennettu.

Ne on juuri näitä sekkari kädessä ja huutotorvi toisessa tulokset julki kailottavia kilpailuttajia, joiden lempiharrastus on nolata huonoja. Ne raukat kun ovat niin itsestään PIITTAAMATTOMIA ja LAISKOJA ja LÄSKEJÄ joiden pitää HÄVETÄ. Sinähän sen sanoit itsekin.



Sulla on juuri oikea asenne.



Itse löydin liikunnan ilon ja omat lajini vasta lukiossa. Osa ei löytänyt vielä silloinkaan.

toinen k vaan putosi vahingossa.

Ihan kuin minä ennen puolapuilta.