Mustasukkainen mummon antamasta huomiosta oman lapsen serkulle. Kuinka lapsellinen voi ihminen olla?

vauvat yleensä nukkuu paljon eikä heistä ole seuraa.



Sinunkin lapsesta tulee vielä leikki-ikäinen kun vartoot vähän.

yli puolivuotias jo, istuu ja katselee leluja. Ja voihan pientäkin pitää sylissä... ap.

Pikkuvauvojen kanssa on vielä vaikea puuhata. Voi olla, että isoäiti pelkää myös, että tekee jotain sinun mielestäsi sopimatonta, jos alkaa touhuta ja häsläämään pikkuvauvan kanssa. Isompien lasten kanssa on rennompaa. Vauvasi tykkää varmasti kovasti, kun saa katsella isoäidin ja serkun puuhia vieressä ja pian pääsee itsekin mukaan touhuun. Itsellänikin on vauva ja kaksivuotias, ja mielestäni on ihan ok, kun sukulaiset ja vierailijat vain toteavat vauvasta, että onpas kasvanut ja sitten siirtyvät leikkimään isomman lapsen kanssa, joka vaatii kontaktia ihan eri tavalla. Totta kai vauvasi on tärkeä. Se on vain niin pieni vielä ja tykkää möllöttää, ja ehkä niin on parempi, kuin että muut yrittäisivät liikaa tungeksia hänen ympärillä. :)

en jaksa sitä, että jokainen tekoni syynätään, jokainen katse ja lause lasketaan ja sitten marmatetaan sitä, että huomioin enemmän puhuvaa, kävelevää ja minut itseni huomioivaa isompaa lasta kuin vauvaa.



Ihan oikeasti, tuota menoa kun vähän aikaa jatkat niin saat huomata, että mummi ei tule lapsesi synttäreille, ei anna joululahjaa jne. vaan lopettaa kaiken kanssakäymisen. Onneksi hänellä on se vanhempi lapsenlapsi, joka ei aseta ehtoja.

en jaksa sitä, että jokainen tekoni syynätään, jokainen katse ja lause lasketaan ja sitten marmatetaan sitä, että huomioin enemmän puhuvaa, kävelevää ja minut itseni huomioivaa isompaa lasta kuin vauvaa.

Ihan oikeasti, tuota menoa kun vähän aikaa jatkat niin saat huomata, että mummi ei tule lapsesi synttäreille, ei anna joululahjaa jne. vaan lopettaa kaiken kanssakäymisen. Onneksi hänellä on se vanhempi lapsenlapsi, joka ei aseta ehtoja.

Olen pahoillani, jos sinun miniäsi marmattaa sinulle. Minä pidän omasta anopistani niin paljon, etten halua sanoa hänelle päin naamaa näitä ajatuksiani. Hän on ihana mummo, ja minusta on ihana katsella, kuinka hän touhuaa isomman lapsenlapsen kanssa. Siksi kai tunnenkin kateutta, kun haluaisin, että hän huomioisi meidänkin lasta samalla tavalla. Lisähuomautuksena siis vielä, että kun tämä isompi lapsi oli vauva, mummo vietti hänen luonaan paljon aikaa. Ovat siis siksikin kai läheisempiä.

Mutta pitäisikö näistä muista (sinänsä kannustavista) viesteistä päätellä, että muut eivät ole tällaisia tuntemuksia kokeneet?

Voihan olla että mummo ei uskalla sitä ottaa syliin, jotkut äidit kun ovat kovin mustasukkaisia vauvoistaan.

olevan hyvin normaaleja, onhan tälläkin palstalla jatkuvasti noita aloituksia, eikä ne tunteet itsellenikään vieraita ole. Kyläilkää mummolassa serkun kanssa eri aikaan, niin ei tule vertailtua.

Voihan olla että mummo ei uskalla sitä ottaa syliin, jotkut äidit kun ovat kovin mustasukkaisia vauvoistaan.

Mutta missä välissä edes tarjoaisin, kun mummo touhuaa leikki-ikäisen kanssa tai syöttää ja potattaa tms. tätä? En ole mielestäni mikään haukkaemo, lapsi on siis itsekseen lattialla, josta sen voi napata syliin tai mennä viereen leikkimään.

Mutta joo, ehkä voisin olla vähän oma-aloitteisempi. Tuntuu vaan, että sitten vauva on tiellä, kun leikki-ikäinen haluaa tietenkin syliin samaan aikaan...

olevan hyvin normaaleja, onhan tälläkin palstalla jatkuvasti noita aloituksia, eikä ne tunteet itsellenikään vieraita ole. Kyläilkää mummolassa serkun kanssa eri aikaan, niin ei tule vertailtua.

Mutta sitten tunnen itseni vielä lapsellisemmaksi, kun ajattelen, etten halua mennä yhtä aikaa kyläilemään. Voi elämä!

ap, kuten myös ed. viesti

meillä toisinpäin, reilu parivuotias ei saa mummolta juuri mitään huomiota kun vauvaserkku on kylässä. vauvaa sylitellään ja leperellään ja kun vanhempi yrittää saada jotain huomiota niin lähes sysätään syrjään ja ilmoitetaan että kyllähän sinä iso tyttö osaat ihan yksin leikkiä.

Isäni vaimo, joka on lasteni ainoa "mummo" jonka koskaan ovat tunteneet (isäni oli hänen kanssaan naimisissa jo kun lapseni syntyivät, äitini on kuollut, samoin kuin mieheni äiti) osoittaa todella paljon huomiota omien lastensa lapsille, mutta nämä lapsenlapsipuolet eivät kiinnosta häntä yhtään. Isäni mielestä taas on ilmeisesti vaivalloista ylläpitää kahta sukua, joten hänkin on alkanut olla tekemisissä lähinnä vaimonsa suvun ja hänen lastenlastensa kanssa.



Kyllä, olen mustasukkainen. En kuitenkaan enää halua tapella asiasta isäni kanssa, ei välittämistä voi pakottaa. Hän ei välitä, joten minun lapsillani nyt ei sitten ole kunnollisia isovanhempia.



Ja av-mammoille tiedoksi että en tarkoita lahjoja tai lapsenvahtipalveluja vaan ihmissuhdetta isovanhempien ja lastenlasten kesken.

olevan hyvin normaaleja, onhan tälläkin palstalla jatkuvasti noita aloituksia, eikä ne tunteet itsellenikään vieraita ole. Kyläilkää mummolassa serkun kanssa eri aikaan, niin ei tule vertailtua.

Mutta sitten tunnen itseni vielä lapsellisemmaksi, kun ajattelen, etten halua mennä yhtä aikaa kyläilemään. Voi elämä! ap, kuten myös ed. viesti

pääsisi muodostumaan oikea suhde, ja jatkossa lapsesi saisi huomiota myös isommassa porukassa.

sun tunteet ymmärrän joo, mutta kyllähän leikki-ikäinen kaipaa leikkiseuraa enemmän.

Itse en esim. kaivannut hoitoapua silloin kun lapset oli helppoja "möllöttäviä" vauvoja, mutta nyt kun ovat touhuenergiaa täynnä aamusta iltaan, niin tosiaan arvostan niitä kertoja, kun pääsevät mummolaan...

Mummo huomioi isompaa tai sitten pienempää enemmän. Oma äitini on toistaiseksi huomioinut isompaa enemmän, mutta nyt kun nuorempi on vuoden, saa hänkin osuutensa.

Omat lapseni ovat jo toisella kymmenellä mutta silti vaan serkut ovat mummolle tärkeämmät. Serkuksilla ikäeroa muutamia kuukausia. Koskaan ei meiltä lapset ole saaneet tulla yökylään, koskaan ei heitä ole mummo hoitanut, koskaan ei mummo ole meillä ollut yökylässä. Sen sijaan serkut ovat mummolla olleet vauva-ajoista asti yökylässä vähintään kerran kuukaudessa, heillä mummo viihtyy kerrallaan viikon kaksikin, heille mummo kantaa vaatetta ja leluja ja ottaa mukaan kaupunkireissuille ja syömään yms.



Mainittakoon sekin että serkut saavat nauttia ehjästä perheestä, meillä isäntä lähti kävelemään kun nuorin oli 1v. Tilanne ei ole muuttunut ja mummo ei tässä näe mitään outoa, omat lapseni eivät siis enää edes soittele mummolle kun itse huomasivat miten hän heitä hylkii.

Kysehän voi olla toisaalta siitäkin, että anoppini on oikeasti niin fiksu, että ymmärtää leikki-ikäisen tarvitsevan enemmän huomiota kuin vauvan. Eihän vauva osaa pahoittaa mieltään siitä, että mummo juokseekin isomman lapsen kanssa pihalla, mutta leikki-ikäinen on jo mustasukkainen vauvan saamasta huomiosta. Eli ei tilanne olisi sen mukavampi toisinkaan päin.



Kiva kuitenkin kuulla, että kateellisuuden(kin) tunteet kuuluvat vanhemmuuteen. Jospa tilanne tosiaan muuttuu vauvan kasvaessa.

Minusta olisi kamalaa, jos siskoni tulisivat yhtä aikaa kylään ja lykkäisivä lapsensa minulle leikitettäviksi ja hoidettaviksi. Toinen kyttäisi vihaisena vieressä, että en leiki vauvansa kanssa ja toinen jättäisi leikki-ikäisensä leikitettäväkseni ja potatettavakseni.



Tiedätkö, minusta tuntuisi äärettömän hyväksikäytetyltä! Varmasti ne lapset ovat vanhemmilleen maailman napa, mutta eivät muille. Kummallista, että sukulaisiin mentäessä luullaan, että sukulaiset hoitavat vauvat ja taaperot ja aikuisvieraat saavat nauttia kahvikuppinsa rauhassa.

olen itse se äiti jonka lapsi on ollut mummolle (ja vaarillekin) kaikkein rakkain lastenlapsi (appivanhemmilleni siis) ja sen ovat myös serkkujen vanhemmat huomanneet ja siitä kärsineet. Tilanne ei tunnu kivalta meistäkään ja lapseni on ahdistunut kaikesta siitä palvonnasta ja omistuksenhalusta jota on saanut osakseen.

meillä on vain yksi mummo ja se on anoppi. Anopilla sattuu olemaan kuitenkin tytär jolla lapsi. Ja anoppi on sanonut ihan SUORAAN että vain tyttären lapsi on rakas ja tärkeä ja oikea lapsenlapsi. Pojan lapset eivät ole kuulemma ollenkaan sama asia - ja tämän on muori sanonut pojalleen suoraan ja minäkin olin kuulemassa.



Anoppi hoitaa tyttärensä lasta 365pv vuodessa. Meidän lapsia ainoa mummo ei ole hoitanut ikinä hetkeäkään. Pari kertaa ollaan tosi tarpeessa pyydetty mutta mummo närkästyneenä sanoi että "enkö jo tehnyt selväksi että hoidan vain tyttären lasta". Joten se siitä sitten.



Ja kyllä, olen ihan helkkarin kateellinen ja katkera!



ps. ja syy ei ole sitten minun eli miniän, vaan olen ollut ystävällinen ja kohtelias aina anopille. Kuvio johtuu miehen lapsuudesta jossa anoppi vain aina rakasti tytärtään, ei poikaansa. Sama jatkuu aikuisena.

Miksi ette pikkuhiljaa vauvan kasvaessa koittaisi saada serkuksia leikkikavereiksi? Jos ikäeroa on alle 3 vuotta, voi hyvinkin löytyä yhteistä säveltä, vähän ohjaamista siinä joskus tarvitaan.