Miten pääsen yli tästä, että mies sälyttää päävastuun vauvasta mulle, kun omat menot on tärkeämpiä?

Sulla noin ihana pieni nyytti.Nauti siitä!Se meidän naisten tehtävä hoitaa noin pientä vauvaa!Kyllähän sä kerkiät vielä mennä,kun lapsi isompi ja miehen helpompi hoitaa sitä.Ihana pieni vauva,ajattele!

Se päävastuu on sinulla ja tulee aina olemaan! Ihan tiedoksi vaan...

jos mies on noin lapsellinen, niin ehdottomasti eroa. Miksi ette puhuneet ennen lapsen syntymistä?

jos mies on noin lapsellinen, niin ehdottomasti eroa. Miksi ette puhuneet ennen lapsen syntymistä?

Mulla ei ole tosiaankaan edes ajatuksissa lähteä baariin tässä vaiheessa. Itkin ihan hirveästi miehelle väsymystäni, hän raivostui ja lähti. Tulee omien sanojensa mukaan tiistaina ja pitää sitten vauvaa päivän että saan nukkua. Mies majailee kamujensa luona siihen asti.



Ap

jalkarättikään. Puhuttiin kyllä kovastikin asioista ennen lapsen syntymää, mutta mies ei kuulemma tajunnnut että on näin rajottavaa. Olen niin rikki.. En varmaan nuku tänä yönä, ja huomenna olisi taas jaksettava. Ap

Sulla noin ihana pieni nyytti.Nauti siitä!Se meidän naisten tehtävä hoitaa noin pientä vauvaa!Kyllähän sä kerkiät vielä mennä,kun lapsi isompi ja miehen helpompi hoitaa sitä.Ihana pieni vauva,ajattele!

Ajatus tuosta ei lohduta kun on itse väsynyt ja kaipaisi vain pientä hetkeä vaikka kavereiden kanssa kahvilla. Lapsi on yhteinen, ei vain naisen.

Ap, vaadi omaa aikaa. Selitä miehelle, että sinä tosiaan kaipaat sitä. Nyt eletään 2000-lukua, jolloin myös mies osallistuu lapsen elämään, muutakin kuin piipahtamalla kotona.

Pystyisitkö esim. matkustamaan vanhempiesi luo joksikin aikaa, niin saisit välillä levättyä jos he auttaisivat vauvan hoidossa? Tai jos se on poissa laskuista, niin mites joku luotettava ystävä?

Sano, että miniä on paskana, ei jaksa, ja vielä vähemmän miestä kiinnostaa tehdä yhtään mitään.

Vauva on niin lyhyen aikaa pieni, että sen ajan kyllä jaksaa hoitaa yksinkin.

Jos mies ei muuten ole täysin p:stä, niin sinuna yrittäisin sietää häntä jonkin aikaa ainakin.

Itse hoidan kahta pientä lasta yksin(ikäeroa 1v2kk) ja hoidan kodin siinä samalla.Mutta kyllä sitä voimia jostain saa ja jaksaa tätä rumpaa.

jos mies ei tajua elämänsä muuttuneen lapsen syntymän jälkeen vuodessa - parissa niin sitten on jo vikaa sen verran että kannattaa harkita. Eihän se sun elämä yhtään helpottuisi vaikka miehesi nyt jättäisit, päin vastoin, voisin kuvitella, että rahatilanteesi huononee. Ole nyt rauhassa ja katso, onko miehestä perheelliseksi vai ei. Jos ei ole, niin sitten jätä. Mutta vasta sitten kun olet taloudellisesti omillasi.



Miehelle lapsen saaminen on varmasti erilainen prosessi kuin naiselle ja ei ole yhtään luonnotonta, että sopeutuminen tilanteeseen kestää kauemmin kuin naiselta. Naisella kun ei oikein ole muuta vaihtoehtoa.

Eli hammasta purren hyväksyn miehen nyt tällaisena. Vauva on loppuviimein aina äidin hoidossa, miehillä ei taida kovin voimakasta hoivaviettiä olla. Ap

ja toimii törkeästi. Ei miehellä ole oikeutta jättää lasta äidin harteille. Mutta en neuvoisi eroamaan, vaan käsittelemään asiaa, mielellään ulkopuolisen ihmisen kanssa. Varatkaa aika vaikka kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen, ja pyydä vaikka ihan miespuolista neuvojaa, joka voisi miehellesi kertoa, mikä on isän rooli vauvaperheessä, ja voisi muutenkin olla apuna välienne setvimisessä.

ennen kuin aloit lasta tekemään.

Monille käy näin, niin itsellenikin.



Lasteni isä on ikuinen lapsi itsekin, erosin pian toisen lapsen jälkeen kun ei tapojaan muuttanut.



Olen kasvattanut lapset yksin ja hyvin on pärjätty. Isä näkee lapsiaan ehkä kerran vuodessa.

Tosiasia on, että monia perheitä koskettaa tämäntapainen ongelma jossakin vaiheessa. Mutta teillä tilanne on uusi. Suostu symbioosiin vauvan kanssa, opettele omaa äitiyttäsi, katso tilanne miehen kanssa uudestaan vähän myöhemmin. Ikävä sanoa, mutta miehesi ei kuulosta erikoisen hyvältä isäksi ja puolisoksi, vaikkakin voi toki kehittyä.

Kehität vauvaan suhteen, jollaista miehesi ei voi enää jälkeenpäin kehittää kun on ollut niin paljon poissa.

Oma mieheni ei juuri lapsiin ole koskenut ensimmäisen vuoden aikana, vasta sen jälkeen on ottanut vastuuta enemmän. On hyvä isä, loistava suorastaan, mutta vauva-ajan on ollut aika syrjässä aina. Ei tosin ole juhlinut erityisesti, mutta ei mitenkään aktiivisesti hoitanut saati yöllä valvonut, vaikka lapset on olleet kovia valvottamaan.



Kyllä olen hieman katkera. Joskus tuntui niin pahalta kun tunsin olevani aivan yksin vauvan kanssa. Mieheni ei koskaan tule ymmärtämään miten raskasta on olla 24/7 vauvan kanssa, mutta silti nyt kolmen lapsen vauvavuoden jälkeen meillä menee parisuhteessa paremmin kuin koskaan.



Anna siis miehellesi aikaa kasvaa isäksi. Vaadi häntä kuitenkin osallistumaan vauvan hoitoon. Kerro, että jos se hänen mielestään on raskasta, miltähän se mahtaa sinusta tuntua. Vaadi, pakota, mutta ymmärrä kuitenkin. Voimia!

että mies sitoutuisi ihan omasta halustaan heti ensikuukausina _vauvan_ hoitamiseen? Ja miksi, jos siitä, ettei kotoa saa poistua, ei ollut selkeitä sopimuksia jo ennen kuin suunnittelitte lisääntymistä. Kuvittelitko tosiaan, että miestä kiinnostaa joku karjuva, kuolaava, paskova, rasittava toukka, jonka ilmiselvästi sinä halusit pusertaa tähän maailmaan etkä edes jaksa siitä huolehtia? Miksi sitä kiinnostaisi, jos ei tosiaan ollut mitään konkretiaa siinä sinun tuottamassa vaaleanpunaisessa vauvahössötyksessä?



Kumman idea oli hankkia lapsi nyt tässä vaiheesssa elämää ja kuinka selkeästi sanoit miehelle, ettet pysty hoitamaan imeväistä itse?

Millainen pariskunta te olette, ap? Millaiseen parisuhteen tilanteeseen vauva syntyi? Toivoiko miehesi hänen syntymäänsä vai oliko kyseessä etupäässä sinun toiveesi? Vai oliko kyseessä peräti vahingonlaukaus. Jos lapsi ei ollut miehen toive, on kai melko turha kuvitella, että hän innostuisi hoitamisesta. Ja millaiset olivat teidän välinne ennen vauvan syntymää ja ennen kuin tulit raskaaksi?



Koska olet äiti, suhtaudut vauvaan eri tavoin kuin isä. Se perustuu osin jo hormonitoimintaasi. Joissain perheissä äiti tekee isän osallistumisen vauvan hoitoon todella vaikeaksi. Jotkut äidit syyttävät miestään hyvin kärkkäästi väärästä tavasta hoitaa vauvaa, ja kyseessä saattaa olla jokin niinkin pieni asia, kun millä paperilla pyyhkii vaavin nenän. En väitä, että teillä tehtäisiin niin, mutta uskoisin, ettei kukaan mies kanna mitään vastuuta, mitä hän ei ole saanut. Jos sinulla on tapana päsmäröidä, yritä hillitä sitä. Se johtaa taatusti siihen, että vauva palautuu viidessä sekunnissa sinun käsivarsillesi ja hoidettavaksesi.



Joissakin perheissä - onneksi kai nykyään yhä harvemmissa - isän asemaksi jää äidin auktoriteetin pönkittäminen siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa sitä haastaa. Perinteisesti isä on ollut se, joka antaa selkään, jos äidin tukistus ei riitä. Ja sama meininki joissain perheissä jatkuu, vaikka ruumiillisesta kurituksesta olisikin luovuttu. Jos äidin sanat eivät päde, isä tulee ja nappaa lelut takavarikkoon. Mahtaneeko kyseessä olla mikään rakkaus, vai käyttääkö siinä äiti vain hyväkseen isän kiukkua, joka johtuu siitä, että lasten läsnäolo ärsyttää.



Uhkailija yleensä saa tahtonsa läpi parisuhteessa. Niin muodoin, älä uhkaa erolla, jos et halua erota. Jos miehelläsi on alkoholiongelma, sano siitä hänelle. Tiedän, että alkoholistit eivät pidä siitä, että heille nalkutetaan. Siksi asiasta ei ehkä kannata muistuttaa jatkuvasti. Yleensä holistit kuitenkin joskus joutuvat vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, kuin onko sinun alkoholinkäytöstäsi huomautettu tai onko alkoholinkäyttösi vaikeuttanut ihmissuhteitasi. Niihin vastatessaan jopa alkoholistin on pakko olla rehellinen, koska valehdellessaan valehtelee lähes sataprosenttisesti itselleen.



Minä taas sanoisin, että älä vaadi äläkä pakota miestäsi. Ei tule onnistumaan kuin tilapäisesti. Kun itse on väsynyt, ei tietenkään enää riitä rahkeita miehen kasvattamiseen isäksi, ja mahtaakohan se naiselta oikein onnistuakaan. Pikemminkin sinun pitäisi teoillasi ja puheillasi saada vakuutettua mies, että hänen kannattaisi osallistua vauvan hoitoon. Ihan perusasia lienee jo se, että vauvan hoitaminen lähentäisi isää ja lasta. Vaipanvaihto ei ehkä ole suoranaista laatuaikaa, mutta se on juuri sitä toimintaa, johon isän ja lapsen myöhemmät, lämpimät suhteet perustuvat.



Yllä neuvotaan sinua pyytämään apua jostakin muualta kuin mieheltäsi. Sinä tarvitset sitä lapsen hoitamiseen, että saisit levättyä ja miehesi ehkä pieneen kasvamiseen. Jos sinä itse yrität huomautella miestäsi, olet nalkku. Jos esimerkiksi appiukko nuhtelee miestä, saattaa jokin muuttuakin.