Rasittavia nämä vierailut vanhempien luona...
Olen käymässä vanhempieni luona. Pitkän välimatkan takia olen kerralla muutaman yön. Aluksi on aina mukavaa, niin tälläkin kerralla. Sitten alkaa tulla pientä sanaharkkaa, kun vanhukset väittävät muistavansa eivätkä usko minua, kun puhutaan jostain menneistä mitättömistä jutuista. Väsytään, yritetään kestää, ärähdellään, sovitaan jne.
Sitten kuitenkin kun ei pitkiin aikoihin tavata, on heistä aina huolissaan. On ikäväkin joskus. Mutta ehkä aikuisia lapsia ei vain ole tarkoitettu palaamaan "pitkiksi" ajoiksi vanhempiensa luo.
Kommentit (18)
mutta ehkä ne menneet mitättömät jutut vois sivuuttaa ihan "niinhän se olikin" asenteella?
Ja lyhentää vierailuita just sen verran kun alkaa olla liikaa. "tuli soitto, pakko lähtee nyt kotiin"
Sano "niin, juu, totta"
Totuus ei ole aina se oikea tapa.
Bussi kulkee kerran tai kaksi päivässä ja omaa autoa minulla ei ole. Mutta ehkä tämä on hyvää jalostusta luonteelle. Ja sitten on tosi ihanaa, kun pääsee taas kotiin omiin oloihinsa.
ap.
mutta ehkä ne menneet mitättömät jutut vois sivuuttaa ihan "niinhän se olikin" asenteella?
Ja lyhentää vierailuita just sen verran kun alkaa olla liikaa. "tuli soitto, pakko lähtee nyt kotiin"
Toisaalta en haluaisi, että ihan pötyjuttujakaan puhutaan.
ap.
Sano "niin, juu, totta"
Totuus ei ole aina se oikea tapa.
Mitenköhän sitä jaksoi ne ekat 20 vuotta elämästää kun joutui asumaan vanhempiensa kanssa? ;)
Vuorokauden jälkeen alkaa jotenki jo ahdistamaan.
Täytyy muistaa ttä nykyisin on kuitenkin vieraana vanhempien luona ja itse käyttäydyttävä heidän tapojaan jne. kunnioittaen.
Yritän muistaa myös sen, miten jälkikäteen aina harmittaa, jos on tullut oltua liian negatiivinen. Eiväthän he sille edes voi mitään, että muisti menee ja jutut kangistuvat kaavoihin.
ap.
Täytyy muistaa ttä nykyisin on kuitenkin vieraana vanhempien luona ja itse käyttäydyttävä heidän tapojaan jne. kunnioittaen.
itseä rupes viimeksi ärsyttää 20min puhelin keskustelu (1-2 kertaa viikossa) ja ens viikolla pitäs mennä sinne 2-4 päiväksi.... välimatkaa on useampi sata kilsaa ja lasten kanssa ei viitti peräkkäisinä päivinä ajaa. ite vois kyl käydä vaika päiväseltään.
kaks aikuista naista vahvoine mielipiteineen ja lapsenkasvatus tapoineen ei vaan mahdu samankaton alle pitkäksi aikaa....
äiti on ihan jees kun harvoin nähään =)
Matka on liian pitkä käydä vain päiväkylässä ja saman tien olen sitten pari kolme yötä, koska harvoin tavataan. Minun luonani he käyvät kerran viidessä vuodessa.
Tämä kerta on mennyt suht kivasti, mutta jotenkin vain huomaa, että on loppujen lopuksi aivan erilainen ihminen. Myös arvot ja tavat ovat ihan erilaisia.
ap.
itseä rupes viimeksi ärsyttää 20min puhelin keskustelu (1-2 kertaa viikossa) ja ens viikolla pitäs mennä sinne 2-4 päiväksi.... välimatkaa on useampi sata kilsaa ja lasten kanssa ei viitti peräkkäisinä päivinä ajaa. ite vois kyl käydä vaika päiväseltään.
kaks aikuista naista vahvoine mielipiteineen ja lapsenkasvatus tapoineen ei vaan mahdu samankaton alle pitkäksi aikaa....
äiti on ihan jees kun harvoin nähään =)
Kannatti ilmeisesti käydä vähän täällä tuulettumassa.
ap.
Mun mielestä on ihan normaalia, ettei aikuisena jaksa omia vanhempiaan pitkiä aikoja. Välimatkan vuoksi joudun itsekin olemaan siellä monta päivää putkeen.
Ollaan täysin erilaisia ajatusmaailmoiltamme ja äitini loukkaantuu, jos en viitsi teeskennellä, että olemme parhaita kavereita.
Yleensa viimeinen päivä menee hiukan helpommin, kun tietää pääsevänsä pois.
Koeta kestää, ap!
Omien vanhempien vanheneminen ja höpsähtäminen ei ole ihan helppo juttu. Meillä ei nykyään ole yhtään vierailua, jolloin jompikumpi vanhuksista ei loukkaantuisi jostain sanomisestani, vaikka tarkoitukseni ei ole ollut loukata. Parin tunnin vierailut menisivät, mutta muutaman päivän jälkeen alkaa hermoa kiristää siihen malliin, että aina tulee jotain töksäytettyä, josta toinen ottaa nokkiinsa.
ja anoppina olen ollut sen verran ovela, että olen nuorena kirjoitellu asioita muistiin ja vastaavissa sanaharkoissa käykin usein niin, että se "lapsi" ei muista oikein.
arvatkaa, onko kiva, kun ensin pitävät höpsönä ja vedän päiväkirjan esille ja etsitään sieltä, miten asia oikein olikaan.
ei paljon kinastella asioista.
Viihdyn siellä ihan ok yhden päivän,mutta sitten alkaa ahdistamaan jotenkin.
Kesällä tulee oltua muutamia päiviä putkeen lapsen kanssa mutta kiva sieltä on poiskin päästä :)
Meillä eilen piti tarkistaa jotain, kun kiisteltiin. Löytyi eläinlääkärin kirjoittama paperi, mutta äitinipä ei sitten suostunut uskomaan sitäkään, joten olen edelleen "väärässä". Äiti oli jopa kääntymässä naapurin puoleen todistaakseen olevansa oikeassa. Naapurin vanha täti tuskin muistaa koko asiaa ollenkaan.
Onneksi on sää suosinut.
ap.
ja anoppina olen ollut sen verran ovela, että olen nuorena kirjoitellu asioita muistiin ja vastaavissa sanaharkoissa käykin usein niin, että se "lapsi" ei muista oikein.
arvatkaa, onko kiva, kun ensin pitävät höpsönä ja vedän päiväkirjan esille ja etsitään sieltä, miten asia oikein olikaan.
ei paljon kinastella asioista.
Toisaalta on kurja lähteä. Viikonloppu kuumassa kaupungissa pitkän paluumatkan jälkeen ei tunnu kivalta. Mutta odotan silti sitä omaa henkistä tilaa, kun sinne pääsee.
Tänään taas huomasin, miten suu menee mutruun, kun tiedän jotain, mistä vanhempani ovat luulleet tietävänsä kaiken. Joskus tuntuu niin raskaalta, että joutuu pidättelemään itseään, ettei joka tilanteessa toisi esiin korkeampaa koulutustaan ja muuta elämänkokemustaan. Etenkin äidilleni olen vielä lapsi. Kuitenkin minun ikäisenäni hänellä oli jo aikuinen lapsi.
ap.
kestä huomiseen, ap!