En halua miestä mukaan synnytykseen!!

Kyllä se muakin pänni kun tuntui, että mies oli tehnyt suurimman työn. Nooh, kait se mieheltä on sitten kauhea työ ruikkia muutaman siemen oikeaan kohteeseen...



Mies piti varpajaisensa mutta niin pidin minäkin, kun vauva oli kahden viikon ikäinen.

Ja sitten siinä on vielä sellainen pointti, että sun fokus on vielä sinussa itsessäsi, ei siinä lapsessa.



Totta kai sä saat olla vihainen ja kikkuinen, mut totta kai otat myös miehen mukaan synnytykseen, jos hän on sinne valmis tulemaan. Kyse kun ei ole sinun ja miehesi välisestä valtataistelusta, vaan teidän yhteisen lapsen oikeudesta hyvään isäsuhteeseen. Ja se yhteinen taival ei ala hyvin, jos sä käytät lasta ihan ensitöiksesi kostaaksesi miehellesi ja pahoittaaksesi hänen mielensä. Tapelkaa reilusti asioiden oikeilla nimillä, mut antakaa lapselle hyvät lähtökohdat tähän elämään ja kahteen rakastavaan vanhempaan.

Kannattaa muuten keskustella miehen kanssa asiasta ja kertoa, miltä susta tuntuu. Voipi olla, että hän haluaa jättää varpajaiset väliin muutenkin kun saa nyytin syliinsä =)

jos tuo tuntuu olevan ainut syy ja peruste miksi lähtisit yksin synnyttämään, suosittelen pohtimaan uudelleen.

Se on suuri hetki jota tulet muistelemaan vielä lopunikääsi, ja en usko että viimekädessä haluaisit kuitenkaan kokea sitä yksin. Se luultavasti on myös iso juttu miehellesi, lapsen isälle olla läsnä.



Tuo tuntuu olevan vaan miesten, varsinkin nuorten miesten tapa suhtautua. Mikäs se onkaan miesten tapa juhlia ja jakaa kokemuksiaan?

Kaljan ääressä. Se on karu totuus, et ole ainut.



Itse odotan toista lasta, ja mä olen tällähetkellä niin katkera siitä, että isäntä päättääkin treeniensä jälkeen lähteä kaverinsa kanssa käymään aina vähän terassilla ottamassa "yhdet".

Arvaatko tekiskö munkin mieli ilta-auringossa istua sidukka kädessä? hohhoi. Kiukuttaa.

kyllä tyäysin turha ja tyhmä tapaperinne.



en ymmärrä mikä pakko miehen olisi päästä ryyppäämään kun vaimo ja vauva ovat sairaalassa?



Olisi mieluummin äidin ja vauvan tukena, ilman vanhan viinan löyhkää..



no, onneks mun mies ajattelee samoin, eikä ole varpajaisia järkkäilyt,, vaan on yrittänyt olla mahdollisimman paljon meidän luona sairaalassa. (2 lasta)



Kysyn mieheltä että eikö sillä olisi tärkeämpäkin tekemistä, ryyppäämisen sijan.

mun mielestä ainakin oli ihan ookoo että isäntä vietti varpajaisia esikoisen synnyttyä, se ei niitä itse väenväkisin järkkäillyt eikä touhottanut, vaan perheenjäsenet ja pari ystävää olivat mökille järjestänyt grillin äärelle pientä juotavaa ja syötävää.

Mieheni asenne siinä oli alusta saakka se, että aamusta haluaa hyvissä ajoin olla ajokunnossa, jotta pääsee meidän luokse. Ja illasta miksipä ei saisi olla tuore isä fiilistelemässä hyvässä seurassa uutta ihmettä, kun sairaalaan ei kuitenkaan olisi yöksi saanut jäädä!

Mulle ei jäänyt paha maku missään määrin..



Toki tilanne on ihan toinen jos tuleva isä jo ennen lapsen syntymää suunnittelee itse varpajaisia ja se tuntuu olevan se kohokohta :D Olis saattanut napsahtaa. ;D

Mies ei siis ole pitämässä varpajaisia. Hän näkee tärkeämpänä olla tukena ja lapsensa kanssa. Viimeksi hän kuitenkin piti ja se loukkasi minua valtavasti. Se asia on siis jo käsitelty ja mies tajusi itsekin seuraavana päivänä, ettei ollut hyvä ajoitus vetää äijäporukassa kännejä. Kaverinsa eivät tätä vain vieläkään näytä tajunneen.



Mulle on jäänyt joku ihmeen kiukku, joka vain purkautuu omaan mieheeni. Inhottaa kuunnella, kun miehet puhuvat vaimojensa synnytyksistä niin, että "mä olin niin väsynyt ja se ei ollut kuin 6 cm auki ja mä salaa katsoin kelloa, että ehdinko nähdä lätkään mm-kisat, hehheh". Siis what?? Vaikka kyseessä olikin mieheni tuttava, niin silti ärsyynnys purkautuu mieheeni.



Miksei fokus saisi olla itsessäni, kun kyse on minun raskaudestani ja minun synnytyksestäni? Tottakai annan vaikka hakata pääni irti, jos vauvan henki on siitä kiinni, mutta en tajua, miksi minun suhtautua omaan synnytykseeni äitimyytin mukaisena uhrautujana, jota ei tarvitse nähdä eikä huomata? En varmaan saa toivoa minkäänlaista kivunlievitystäkään, koska sehän helpottaa MINUN oloani tai oikeastaan edes mainita koko synnytystä jälkikäteen tai olen superitsekäs?

Sä olet vihainen nyt. Et kuitenkaan aio näyttää sitä. Miehelläsi ei ole mitään aavistusta mitä tunnet tai ajattelet.

Hekumoit ajatuksella, kuinka kostat miehellesi juuri silloin, kun mies sitä vähiten osaa odottaa.



Mä en ymmärrä sua. Miksi ihmeessä sä oikein vaalit ja hellit sun pahaa mieltä viikkokausia (?) kun sen tilanteen vois selvittää NYT? Onko sulla muutenkin taipumus teeskennellä, ettet ole ikinä vihainen, ja sitten puukottaa selkään jonain hyvänä hetkenä?

Automaattisesti ajattelen, että kun vauvan syntymää juhlitaan, tulee vauvan olla juhlissa paikalla. Tai edes äidin, joka hänet on tähän maailmaan saattanut. Siis järjestäisin juhlat kotona, jolloin kaikki rakkaani ja ystäväni saisivat olla paikalla juhlimassa koko onnellisen perheen kanssa.



Eihän kukaan ryntää onnittelemaan maratoonarin vaimoa ja lähde hänen kanssaan ryyppäämään sillä aikaa, kun koko työn tehnyt henkilö parantelisi vammojaan ja hoitaisi lapsia kotona.

Sä olet vihainen nyt. Et kuitenkaan aio näyttää sitä. Miehelläsi ei ole mitään aavistusta mitä tunnet tai ajattelet.

Hekumoit ajatuksella, kuinka kostat miehellesi juuri silloin, kun mies sitä vähiten osaa odottaa.

Mä en ymmärrä sua. Miksi ihmeessä sä oikein vaalit ja hellit sun pahaa mieltä viikkokausia (?) kun sen tilanteen vois selvittää NYT? Onko sulla muutenkin taipumus teeskennellä, ettet ole ikinä vihainen, ja sitten puukottaa selkään jonain hyvänä hetkenä?

Enkä ole "puukottamassa selkään" miestäni. Olen kertonut hänelle, etten halua jakaa synnytystäni, jos elämäni voimakkain kokemus on toiselle vain läpihuutojuttu, sulka hattuun ja tilaisuus päästä äijäbileiden päätähdeksi.

Mielestäni ne viime synnytyksen jälkeen järjestetyt varpajaiset oli se selkäänpuukotus. Tästä ei tietenkään olisi saanut olla minulla paha mieli, koska "sehän on perinne" ja kaikki sitä tekee...

Mut kyllä mua edelleen ärsyttää se, että mä makaan kipeänä imettämässä ja miehen puhelin soi, miestä onnitellaan ja miehelle kannetaan lahjaksi konjakkipulloa ja minulle jotain 50 senttistä bodya ja vauvanhoito-opasta.

Esikoinen täyttää kesäkuussa 24 v. Kun häntä odotin ja näitä varpajaisjuttuja kuuntelin, niin sanoin silloin miehelleni, että jos varpajaiset aiot pitää, niin synnytykseen et tule mukaan. Ällötti ajatus, että mies ruotisi lapsemme synnytystä juovuksissa muiden kanssa(oli nuorena kova ottamaan, eikä kestänyt viinaa).



Niin mies sitten päätti, että ei pidä varpajaisia. Eikä se edes tuntunut hänestä uhraukselta. Eikä niitä varpajaisia pidetty kahden seuraavankaan lapsen synnyttyä. Isällä kun oli silloin täysi työ lapsen hoidossa kotona!

Ihan en tajua, mikä siinä on niin kamalaa, että mies ja lähimmät ystävät juhlistavat uutta perheenjäsentä?! Olette sairaalassa, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Ihme nipottajia!!!

Ihan en tajua, mikä siinä on niin kamalaa, että mies ja lähimmät ystävät juhlistavat uutta perheenjäsentä?! Olette sairaalassa, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Ihme nipottajia!!!

Mitäs jos vaikka nukkuisi ja valmistaisi kodin valmiiksi äitiä ja lasta varten? Se juhlistamisen tapa myös vähän ihmetyttää. Miksi hitossa pikkuvauvan syntymää pitää juhlia ryyppäämällä? En mä haluaisi antaa vastasyntynyttä lastani viinanhajuiseen syliin.

Ihan en tajua, mikä siinä on niin kamalaa, että mies ja lähimmät ystävät juhlistavat uutta perheenjäsentä?! Olette sairaalassa, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Ihme nipottajia!!!

Mitäs jos vaikka nukkuisi ja valmistaisi kodin valmiiksi äitiä ja lasta varten? Se juhlistamisen tapa myös vähän ihmetyttää. Miksi hitossa pikkuvauvan syntymää pitää juhlia ryyppäämällä? En mä haluaisi antaa vastasyntynyttä lastani viinanhajuiseen syliin.

Oma mies oli sentään sen verran järkevä, että skippasi varpajaiset vaikka kaverit kovasti yrittävät saada häntä juhlimaan (toisin sanoen baariin). Kun tultiin kotiin, mies oli siivonnut kämpän ja liedellä porisi nakkikeitto ettei heti tartte ruokaa ruveta väkäämään.

Toinen, mikä ärsytti, oli juurikin se kun miehelle roudattiin tyyliin konjakkipulloa ja minä sain lahjaksi vauvanvaatteita (eivät oikein mahdu minulle...). Nooh, tuossa kävi kyllä niin, että minä join alkoholit...=D

Minun mieheni ei ole tehnyt raskauteni aikana mitään minun hyvinvointini eteen. Itse olen joutunut 110m² asunnon joka viikko siivota, vessanpöntöt puhdistaa, joka ikisen ruoan laittaa, tiskit ym. Ainiin ja lisäksi olen saanut kuulla että mulla on paljon vapaa aikaa kun kerran olen äitiyslomalla. Vauvan tarvikkeet olen melkeimpä yksin hankkinut ja maha pystyssä ja viimeisilläni juossut kaupassa kantaen raskaita kauppakasseja.

Meillä on kaikkea mieheni turhaa rojua vauvan huoneessa, joten sitä en ole edes pystynyt siivoamaan, vaikka laskettu aika on ihan lähipäivinä.

Miehelläni on yliopisto opinnot kesken ja tiukka aikataulu opinnoissa, mutta jotenkin sitä aikaa tuntuu riittävän television toljotukseen ja viestien pakonomaiseen laittamiseen sukulaisille/kavereille.

Mieheni myös "raskaan yön" eli television toljotuksen jälkeen nukkuu aina sinne klo 13.00 asti.

Mieheni sanoi että ottaa lapsen huoltajuuden jos eroan miehestäni. Ja kukakohan sitä vauvaa sitten hoitaisi jos en minä, koska ukollani jatkuva "kiire"?. Olen oikeastaan satavarma, että vauvan hoidan alusta loppuun asti vain minä.

Tämän kaiken takia tuntuu että taidan lynkata häneltä myös synnytykseen tulemisen, koska eipä häntä ole muutkaan asiat kiinnostaneet. Ei varmaan rakasta enää minua. No, minunkin rakkaus on alkanut hälvetä tässä vähitellen.

Kaikkein veemäisintä on, että hän haluaa mennä naimisiin kanssani vauvamme nimiäisten yhteydessä. Itse olen ollut epäileväinen että miksi pitäisi mennä naimisiin jos ei mieheni ole valmis mihinkään.

Niin tutun kuuloista. Meillä mies ei myöskään osallistunut raskausaikana mitenkään muuten kuin kotona makaamalla. Synnytys kun alkoi ja kun kivulias avautumisvaihe oli menossa tämä istui nojatulissa pelaamassa puhelimellaan pelejä samalla kun itse skarppasin yksin itseäni kestämään supistukset (synnytyksen kesto oli 22h, supistukset alust alkaen 3min välein).. voin sanoa että olin väsynyt ja kaipasin tukea. Koska mies ei auttanut eikä kysynyt olisiko voinut jotenlin helpottaa oloani, päätin että vedän tämän loppuun yksin. Ponnistysvaiheessa pyysim häntä menemään odotustilaan. Sain synnyttää lapseni kaksin kätilöni kanssa ja sitä ratkaisua en kadu ollenkaan. Oli niin turvallinen ja rauhallinen olo heti kun mies poistui salista. Eli TEE NIINKUIN SINUSTA TUNTUU PARHAALTA! Sinä sen lapsen synnytät, ei miehesi. Ei lapsen syntymä katsominen ole mikään etuoikeus, kaikista tärkeintä on että äidillä on hyvä olla!

Luulin, että varpajaiset on mennyttä aikaa. Tai jos niitä joku vielä pitää heti synnytyksen jälkeen niin juntit. Minun lähipiirissäni miehet on ollut ekat päivät tutustumassa lapseensa ja auttamassa äitiä. Jos varpajaisia on pidetty niin sitten vaikka kuukauden päästä kun nainen on toipunut synnytyksestä ja rutiinit vauvan kanssa tullut jo niin tutuksi, että on ollut ok, että toinen lähtee viettämään vapaailtaa. Oman lapsen ekat päivät kun voi kokea vaan kerran. Kavereiden kanssa baari-iltoja voi viettää usein muulloinkin.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2012 klo 21:32"]

Ihan en tajua, mikä siinä on niin kamalaa, että mies ja lähimmät ystävät juhlistavat uutta perheenjäsentä?! Olette sairaalassa, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Ihme nipottajia!!!

[/quote]

Oletko synnyttänyt 60-luvulla, jolloin äiti ja vauva olivat sairaalassa ja isä kävi kukkapuskan kanssa heitä tervehtimässä vierailutunnilla? Nykyisinhän koko perhe on sairaalassa. Me emme olleet niin onnekkaita, että olisimme saaneet perhehuonetta, mutta kyllä mies oli osaston kahvassa kiinni heti klo:10.00 kun sinne sai isät tulla ja oli klo:21.00 asti, jolloin isät heitettiin pihalle. Vauvan ekat hetket on niin arvokkaita, että hän ei halunnut niitä hukata. Tämä oli mahdollista, koska saimme esikoisen. Jos lapsia siunaantuu lisää, niin silloin ei ehkä ihan tähän ole mahdollisuutta, koska silloin isän tehtäviin kuuluu myös huolehtia sisaruksista kotona.

Kyllä meidän perheessä sekä isä että äiti voi käydä juhlimassa toisen huolehtiessa lapsesta, mutta vauvan ekoina päivinä molemmilla oli parempaa tekemistä kuin juhlia kavereiden kanssa.

Olen nainen mutta jaksan joskus ihmetellä teitä muita naisia ja noita miesvalintoja! Miksei siihen mieheen voi kunnolla tutustua ennenku aletaan lapsia tekemään? Monta asiaa voi päätellä myös ENNEN kuin lapsia on. Jos mies viihtyy baareissa ennen lasta ja raskausaikana, hän viihtyy siellå myös kun lapsi syntyy. Sormia napsauttamalla ei yhdessä yössä muututa baarikärpäsestä vastuulliseksi perheenisäksi... Sit ihmetellään miksi tulee niin paljon eroja pikkulapsiperheissä..

Meillä on kolme lasta ja kertaakaan ei mies ole varpajaisia pitänyt. Ensimmäinen vauva tuli sektiolla ja siinä riitti miehellä ihan tarpeeksi puuhaa sairaalassakin. Tokan ja kolmannen lapsen jälkeen hän hoiteli kotona vanhempia lapsiamme ja oli sairaalassa niin paljon kuin pystyi. Viinaa ei siihen saumaan tarvittu, muutamassa puhelussa kavereilleen hän sai juteltua ihan tarpeeksi. Yhdessä olemme olleet nyt melkein 20 vuotta ja kovin isoja ongelmia ei suhteessamme ole ollut. Olemme osanneet jutella ja suosittelisin sitä puhumista myös muille. Mielummin puhutte asiat ja toiveet selväksi kuin tulette tänne av:lle rähisemään, että mies ei osaa lukea ajatuksiani ja ei ymmärrä minua. Avatkaa siis suunne ajoissa ja jos ette avanneet, niin se tuskin on miehen vika silloin.