Mikä neuvoksi, kun mies ei ymmärrä YHTÄÄN millaista on saada paniikkikohtauksia? :(
Olen aina ollut helposti ahdistuvaa tyyppiä, mutta viimeisen vuoden aikana stressaava elämäntilanne on laukaissut minulla paniikkihäiriön. Lisäksi on lievää masennusta, mutta se ei pahemmin haittaa elämää.
Tähän asti olen ehkä häpeän takia salannut mieheltä paniikkikohtaukseni joko poistumalla paikalta tai sitten jatkamalla normaaleja touhuja niin kuin ei mitään. Yleensä kohtaukseni eivät näykään päälle päin. Olen kyllä kertonut miehelle, että minulla on sellaisia ja lääkärin mukaan kyseessä on paniikkihäiriö. Mies ei ole oikeastaan reagoinut asiaan mitenkään, on todennut vain että no hyvä jos saat apua.
Nyt sitten ajattelin, että haluaisin olla miehen edessä aito, ja kaipasin häneltä tukea ahdistuksen hetkellä. Minulle tuli tänään kohtaus, ja menin miehen luokse ja kerroin siitä. Kerroin myös, että kohtaus alkoi äsken kaupassa.
Kuvittelin, että mies olisi osoittanut edes jonkinlaista empatiaa, edes halannut tai jotain. Mutta hän totesikin vain lakonisesti että "voi voi, on se elämä vaikeeta" - ja jatkoi angry birdsin pelaamista puhelimella. Kohtauksen alkamiseen kaupassa mies kommentoi, että "mitä sä tollasesta ressaat".
Koin miehen reaktion aikamoisena torjuntana, jopa hylkäämisenä. En todellakaan odota että hän lähtisi paniikkiini mukaan, tai että hänellä olisi siihen olemassa parannuskeino. Mutta onko liikaa odotettu, että toinen edes yrittäisi jotenkin lohduttaa tai osoittaa välittämistä?
Onpa paska fiilis. Onko minun nyt sitten jatkossakin salattava kohtaukseni ja esitettävä miehelle jotain muuta kuin olen?
Kommentit (18)
ennen paniikkikohtausta. Harva niitä ymmärtää, jollai ole joutunut kokemaan.
paniikkihäiriöstä. Etsi vaikka joku hyvä viestiketju tai/ja asiallinen artikkeli asiasta.
Tietysti ikävän epäempaattiseltahan tuo mies kuulostaa, mutta toisaalta ei varmaan oikein ymmärtänyt, mistä on kyse.
Minun miesystäväni voi saada myös paniikkikohtauksia. En voi sanoa, että ymmärtäisin koko paniikkihäiriökuviota. Minun on vaikea ymmärtää, jos mies ilmoittaa, että ei voikaan lähteä kotoa, koska tuli paniikkikohtaus. Ymmärrän asian tietysti älyllisellä tasolla mutta minun on todella vaikea ymmärtää, mitä paniikkikohtaus käytännössä tarkoittaa, pitääkö silloin esim. levätä loppupäivä vai miltä tuntuu. En siis voi sanoa, että olisi helppoa ymmärtää sitä toista osapuolta.
Tulkintani on, että mies tuntee itsensä neuvottomaksi, eikä siksi oikein osaa sanoa mitään järkevää.
Asiallinen tieto paniikkihäiriöstä voisi auttaa.
meillä kun saan kohtauksen alan mennä ihan sekaisin, sydän hakkaa, kuolemanpelko jyllää, en pysy aloillani.
Mies toteaa että rauhotu.
Miten rauhotut kun elimistö sanoo toista.
itse otan heti rauhottavan.Ei pääse pahaksi.
Aivan ensimmäiseksi miehesi tarvitsisi rautaisannoksen tietoa paniikkihäiriöstä. Voisitko vaikka printata sitä hänelle netistä asiallisilta sivuilta, jotta hän voisi tutustua siihen rauhassa?
Olen itse törmännyt monenlaiseen ymmärtämättömyyteen paniikkihäiriön takia. Uskon niin, että ihminen, joka ei ole itse kertaakaan saanut paniikkikohtausta, ei voi käsittää, miten kauheasta asiasta on pahimmillaan kyse.
meillä kun saan kohtauksen alan mennä ihan sekaisin, sydän hakkaa, kuolemanpelko jyllää, en pysy aloillani. Mies toteaa että rauhotu. Miten rauhotut kun elimistö sanoo toista. itse otan heti rauhottavan.Ei pääse pahaksi.
leppoisia juttuja silloin kun saan kohtauksen. Se "rauhoitu"-komento ei tosiaan auta yhtään mitään. Yleensä se vain pahentaa oloa, kun itse tietää, että sille paniikilleen ei siinä tilanteessa kauheasti voi mitään, jos adrenaliinia on jo tulvahtanut roppakaupalla verenkiertoon.
ei kukaan joka ei koe kohtausta, voi ymmärtää mitä siinä tapahtuu.
näy ulospäin. Ihmiset vaan mäkättävät, että kamalaa kun ihmiset syövät niin paljon masennuslääkkeitä nykyisin. Onneksi on tähänkin vaivaan lääkkeet. Ennen ovat raukat joutuneet vaan kärsimään ja erakoituneet koteihinsa.
"kauheaa kun ihmiset syövät niin paljon masennuslääkkeitä nykyään"...
Se on tosi mahtava juttu, että on niitä masennuslääkkeitä, jotka muuten auttavat paniikkihäiriöönkin samalla. Ei niitä lääkkeitä kukaan huvikseen popsi, mutta kun ne ovat joillekin ainoa keino elää ns. normaalia elämää; käydä töissä, kaupassa jne.
ei ole hänen asiansa kannatella sinua, se pitää aikuisen ihmisen tehdä itse.
Hoidata itsesi ammattilaisella, miehellä ei ole siihen keinoja.
Miten paniikkihäiriöistä voi auttaa kohtauksen ollessa päällä?
Kuuntelemalla. Olemalla itse tyyni, rauhallinen ja empaattinen. Paniikkikohtauksesta kärsivälle kannattaa jutella lempeästi, rauhallisesti. Tärkeintä on välittää viestiä, että "kyllä se menee ohi. Nyt tuntuu pahalta, mutta kyllä se helpottaa. Sinulla ei ole mitään hätää."
Voi myös kysyä, voiko auttaa paniikkikohtauksesta kärsivää jotenkin. Voi esim avata ikkunaa, jos se auttaa tai tuoda juomista/syömistä, jos se helpottaa oloa. Jokaisella on omia keinoja, miten kohtauksesta selviää, joten paniikkikohtauksesta kärsivältä voi lempeästi kysyä, mikä voisi auttaa häntä juuri sillä hetkellä.
Pahinta, mitä voi tehdä, on väheksyä paniikkikohtausta, sanoa, että "rauhoitu!"
Paniikkikohtauksen aikana on myös aika turhaa alkaa jakelemaan neuvoja stressihallinnasta tai muusta, mikä on epäolennaista juuri sillä hetkellä.
ei ole hyvä jos ripustaudut mieheen ei ole hänen asiansa kannatella sinua, se pitää aikuisen ihmisen tehdä itse. Hoidata itsesi ammattilaisella, miehellä ei ole siihen keinoja.
Kukaan ihminen maailmassa ei selviä yksin. Jos ihmisellä tulee kriisejä, vaikeuksia tai sairauksia, sitä suuremmalla syyllä hän tarvitsee toisten ihmisten tukea.
Jos aviopuoliso on luvannut rakastaa myötä- ja vastamäessä, ei liene liikaa vaadittu, että hän osoittaa hiukan empatiaa silloin kun puolisolla on vaikeaa, fyysisesti tai henkisesti.
On hyvä, että hakee apua ammattilaiselta, mutta avun hakeminen ei ole tae sillä, että paranee.
ei ole hyvä jos ripustaudut mieheen ei ole hänen asiansa kannatella sinua, se pitää aikuisen ihmisen tehdä itse. Hoidata itsesi ammattilaisella, miehellä ei ole siihen keinoja.
Kukaan ihminen maailmassa ei selviä yksin. Jos ihmisellä tulee kriisejä, vaikeuksia tai sairauksia, sitä suuremmalla syyllä hän tarvitsee toisten ihmisten tukea. Jos aviopuoliso on luvannut rakastaa myötä- ja vastamäessä, ei liene liikaa vaadittu, että hän osoittaa hiukan empatiaa silloin kun puolisolla on vaikeaa, fyysisesti tai henkisesti. On hyvä, että hakee apua ammattilaiselta, mutta avun hakeminen ei ole tae sillä, että paranee.
korjaus
joskus pahassa paniikkikohtauksessa hoitaja laittoi käden hartialle ja vähän hieroi niskaa rennosti. Kosketus auttoi siinä tilanteessa rauhoittumaan. Myös kädestä kiinni pitäminen voi auttaa.
Kosketuksen täytyy tietenkin tapahtua paniikkikohtauksesta kärsivän ehdoilla. Joskus kohtauksesta kärsivä voi olla niin ahdistunut, että ei siedä mitään kosketusta. Se mikä auttaa, on yksilöllistä.
-14
14 listasikin hyvin asioita, jotka miestänikin auttavat. Lempeä juttelu, vakuuttelu, että kohta on parempi olo, vesilasin tuominen jne. ovat hyviä.
Ikävä vain varsinkaan miehiltä on aika turha odottaa empaattista suhtautumista toisen hätään tai sairauteen. Näin myös meillä, vaikka mies kovasti arvostaa apuani kun hänellä on kohtaus. Ap:n kannattaisi vääntää rautalangasta miehelle, mitä tämä voisi tehdä kohtauksen kannalta. Negatiivisesti toisen vaikeuksiin suhtautuvilla voi itsellään olla jotain ongelmia, ja eivät kykene tukemaan vaan tiuskivat vain rauhoittumaan tai ryhdistäytymään.
näy ulospäin. Ihmiset vaan mäkättävät, että kamalaa kun ihmiset syövät niin paljon masennuslääkkeitä nykyisin. Onneksi on tähänkin vaivaan lääkkeet. Ennen ovat raukat joutuneet vaan kärsimään ja erakoituneet koteihinsa.