Hahahahaha repeilen täällä kuinka joidenkin lasten täytyy soittaa kotiin lupa saako syödä vieraissa!

olen lapselle tästä puhunut viime viikkoina, että kylässä ei syödä "salaa" ja jos syö soittaa kotiin. Ei ole kiva että lapsi tulee kylästä ja verensokeri on 30.

Ei kai se siinä nyt mihinkään vakaviin lukemiin nouse... vai onko tässä kyse nyt jostain diabeteksestä sitten? Jos on, niin sillon ymmärrän et noiden ruokajuttujen kanssa tarvitsee olla tarkempi



Mut ei sitä kannata niin vakavasti ottaa vaikka lapsi oiskin syönyt muualla. Tuohan kuulostaa ihan siltä, että oisit miehelle jotkut treffit järjestäny ja mies tekeekin oharit ja ei tulekkaan syömään, ja sinua sitten vituttaa niin HIRRRRRMUISESTI... :D



- AP

Helpot puolessa tunnissa valmistuvat sapuskat vaan, ei tarvii mitään gourmeeta olla sentään ;)

Kiva äidin sitten siellä kotona kokkailla turhaan kun ei edes tiedä saapuvatko kullannuput syömään vai syövätkö muiden nurkissa.

Lisäksi meillä on ainakin tapana syödä ruoka yhdessä koko perhe ja vaihtaa kuulumiset samalla (juu, jutellaan me muutenkin).



Eli meidän lapset kyllä soittavat jos kutsutaan syömään muualle tai kieltäytyvät ja tulevat kotiin syömään ruoka-aikana.



Mikä tässä on niin ihmeellistä?

Siis kun täällä naapurustossa pyörivät. Jos tulee nälkä niin tulevat kotiin syömään.

Eri asia on jos tarjotaan mehua tai vaikka naapuri tuo kaikille lapsille jäätelön.



Jos menevät koulun jälkeen kaverille kylään niin että minä olen kaverin vanhempien kanssa sopinut niin sitten on eri asia. Itsekkin ajattelen että jos meillä tuodaan lapsia "hoitoon" vaikka 13-17 niin silloin on minun hommani laittaa lapsille ruoka.



Ei silloin jos joku naapurin lapsi käväseen sopimatta.

Jos ei alas mene muiden suista tai vaikka jos lapsi ei ota iltapalalla sitten sitä ruokaa. Ja jos naapureiden kanssa ollaan hyvää pataa, voihan naapuriinkin sitä ruokaa viedä!



Noniin ja jos kuulumiset kerkiää vaihtaa muutenkin, niin ei se ruoka-aika nyt niin tärkeä ole ja minusta ennemmin hyviin tapoihin kuuluu että ruoka pöydässä keskitytään siihen syömiseen, eikä mussuteta puhua vaivalloisesti ruoka suussa :))



Joten, lapset muutenkaan tuskin joka päivä siellä kaverilla syö. Niin, jos joskus harvakseltaan sattuu syömään, tarvitseeko siihen ihan lupa kysyä???? Niin hölmöä. Se tässä on vaikeata tajuta ;)



- AP

Vaikka lapsi sattuisi joskus käväsemäänkin, niin ei sitä tarvitse nyt niin tiukkaa olla että ei voi jäädä syömään. Itse ihan kutsuisin!



Mut sitten rupeis olemaan eriasia jos sama lapsi tai lapset usein ramppaisivat meille siihen aikaan niin siitä ei sit tuu mitään, koska ei me mikään ilmainen syömälä olla... eikä siihen olisi silloin varaakaan



- AP

Mikset voi ymmärtää että eri perheissä eri tavat vaikka yritetään rautalangasta vääntää?



Ja nyt oli kyse siitä että soittaa ja kysyy luvan, ei etteikö saisi syödä siellä kaverin luona.

Hahahaaa vähän mä repeilen täällä!!

Ruokailun yksi tavoite on myös opetella käytöstapoja, esim. pöytäkeskustelua, ruokalivälineiden käyttöä, uusia makuja.. Päivällinen on meillä tärkeä hetki kokoontua koko perheen kesken ja jutella päivän kuulumisista, muiden muassa.

Mutta, minusta joidenkin perheen tavat on niin hölmöjä ettei niissä oo mitään järkee niin siksi täytyy nostaa pinnalle... :D jakaa omat mielipiteensä, siitähän tässä kaikessa on kysymys



- AP

Mikä siinä nyt on niin iso ongelma jos on itse myös tehnyt ruoan? Luulis että se yhden annoksen voi joku muu syödä tai helpostihan sen voi laittaa odottamaan myöhemmäks ja lämmittää sitten, niin ei välttämättä tarvii edes uudestaan kauheesti kokkailla.

Ja voihan sitä syödä pari ateriaa peräkkäin jos mieli tekee, ei luulis olevan iso ongelma.

ruoan saa kätevästi ja aina on joku kolmesta kotona syömässä plus me aikuiset. Ja jutellaan mekin; viikossa on 7 päivää ja aika monta eri ruokailukertaa, en näe ongelmana sitä, että joku syö väliläl kaverin luona.

Kerrankin joku samaa mieltä täällä minun kanssa ja osaa suhtautua yhtä lepposasti kuin minä, kiristämättä hermojaan tuollaisesta turhasta.



- AP

No ainakin minulle on kotona opetettu aikoinaan ettei ruoka suussa puhuta... :) - AP

etteikö voisi pitää taukoa välillä ja keskustella. =D

lapsi soittaa jos jää kylään syömään, tai sitten minä soitan ja ihmettelen missä lapsi on kun ei näy ruoka-aikaan kotona. en tiedä, minkä ikäisistä tässä ap puhuu, mutta haluan kyllä tietää missä oma 8 vuotiaani on!

kuuluu ihan käytöstapoihin kysyä tuossa tapauksessa vanhemmilta lupa, ellei nyt sitten ole jostain syystä oletuksena että lapsi siellä aina saa syödä.



Lapset ei aina hoksaa mikä on soveliasta ja mikä ei. Esim meillä on sellainen sääntö että jos kaveri lähtee kotiin syömään, niin lapset ei silloin mene sinne mukaan kyttäämään kuinka nopsaan kaveri syö vaan silloin odotetaan kaveria vaikka pihassa tai omassa kodissa.

Lapset ilmoittavat aina noin klo 15-16 syövätkö kavereiden luona vai tulevatko kotiin syömään. Tämä on huomaavaisuutta minua kohtaan, sillä osaan arvioida ruuan määrän oikein. Myös meillä tarjotaan aina lapsien kavereille ruoka, ja onkin yleistä että koko perhe on koolla vain n. 3 kertaa viikossa, mutta silti porukkaa on pöydässä oman perheen verran, joskus jopa enemmänkin. Ollaan ihan yhdessä sovittu lasten kavereiden perheiden kanssa että näin toimitaan. Toimii!

niin h:tin tyhmä, ettei tajua sitä että joissakin perheissä vanhemmat vielä ovat ns. perheen pomoja ja määrittävät perheen yhteiset pelisäännöt, joihin kuuluu myös se, miten menetellään, jos lapselle tarjotaan kyläpaikassa ruokaa.

että joskus on sellainen tilanne että pöydässä ollaan vaan minä ja mun mies! Ihanaa kahdenkeskeistä aikaa juoda vaikka lasit viiniä ja syödä herkkuja joista lapset ei pidä. Tai sit haetaan lapsilta salaa hampparit ja syödään ne. :D