Ajatteletko sinä, että kaikki asiat ovat omia valintoja?

Raha ei vaikuta valintoihisi vaan valinnat rahatilanteeseen. Oivalla tämä.

mutta se valinta alkaa jo kouluikäisenä.

Valitsenko hyvän todistuksen vai kivaa tekemistä kavereiden kanssa. Ammatinvalinta on valinta. Millaisen puolison ottaa. Antaako lapsia tulla jos on tullakseen, vai turvaako talouden ensin.

Paljon on tuuria pelissä, mutta itsestä kaikki lähtee.

Tähän ikään mennessä on kohtalo jo ehtinyt heitellä niin monta kertaa, että sen olen oppinut, ettei kaikki ole itsestä kiinni. Mutta ei se myöskään ole raha, joka kaikkeen vaikuttaa.



Itsestä on paljon kiinni, minkälaisia valintoja elämässään tekee ja miten yrittää vai lyökö kaiken läskiksi. Silti, ikinä ei voi tietää kaikkia valintojensa seurauksia etukäteen. Ihmiset tekevät valintansa sen hetkisen parhaan tiedon perusteella, eikä kukaan voi toiselle sanoa, että "oma vika, mitäs teit noin".

Ihan hirveästi asiat ovat tuurista ja olosuhteista kiinni. Tätä on vaikea monen ihmisen itselleen myöntää, koska se tuo muassaan ei-toivotun jatkoajatuksen: vaikka kuinka yrittäisin, en silti voi hallita elämääni täysin.



Ei elämäänsä voi suunnitella kovin pitkälle. Tai voi toki, mutta silti voi tulla käänteitä, jotka muuttavat koko suunnitelman. Voit sairastua, henkisesti tai fyysisesti. Voit naida narsistin, joka tuhoaa pikkuhiljaa itsetuntosi ilman, että tajuat asiaa ennen kuin on liian myöhäistä. Voit joutua onnettomuuteen. Talosi voi palaa, ja vakuutusyhtiö laistaa vastuun. Työnantajasi myydään ja työpaikkasi menee alta. Mies kavaltaa rahasi. Pettää sinua. Lapsi syntyykin pahasti vammaisena ja olet loppuikäsi sidoksissa kotiin ja lapseen.



Juu, voi optimoida tulotasonsa ja ryhtyä - hmmm, niin mille alalle? Yksityisyrittäjistäkin iso osa tekee hemmetisti töitä ja on silti pienituloisia. Voit uhrata elämäsi työlle ja havahtua keski-iässä, että sinulla on komea asunto, hieno auto - ja vatsahaava ja psyykkisestä laiminlyönnistä vaikeasti oirehtiva, anorektinen ja itseään viiltelevä lapsi.



Totta kai moniin asioihin voi etsiä järjellä ja rauhallisesti ratkaisua, mutta se vaan on niin, että TÄYDELLISTÄ ratkaisua ei välttämättä ole olemassakaan! Kun ratkaiset yhden ongelman, luot samalla toisen...



"Ihminen luo oman elämänsä" -ajattelua vaalivat onnekkaat ja vähän tyhmät, mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset.



Toki, toinen ääripää ovat pasiiviset "olen vain lastu laineilla" -tyypit, jotka eivät ota mistään omaa vastuuta. Sekin on tyhmää.



Totuus on jossain siinä välissä.

vaikuttavat elämääsi, ei terveys ole oma valinta (poislukien elämäntapasairaudet). Sairastuminen vaikuttaa rahatilanteeseen jne.



Eli aina ei voi vaikuttaa siihen miten oma elämä menee.

Elämässä on havemmin tilanteita, joissa voi jotakin valita. Ilmeisesti nämä valitsijat ovat todella hyväosaisista perheistä ja heillä on valinnan mahdollisuuksia.



Me muut joudutaan yleensä tyytymään siihen mitä saadaan. Mennään sinne opiskelemaan mihin päästään, mennään siihen työpaikkaan mikä satutaan saamaan vaikka oltaisiin haettu moniinkin paikkoihin jopa vuosien ajan niin harvemmin mitään on valittavaksi asti vaan pitää tyytyä vain siihen minkä saa. Ja jos haluaa työpaikkaakin vaihtaa, niin usein joutuu hakemaan uutta paikkaa jopa vuosien ajan niin että se alkuperäinen paikanvaihtosyykin on jo muuttunut moneen kertaan ja sen mukana tietysti se haettava työpaikkakin.

Ja kaikessa muussa elämässä sama juttu. Ainoa mitä voi valita on tasoa ostanko kaupasta maraboun vai fazerin suklaata.

kolme asiaa: lähtökohdat, tuuri ja työ. Jos haluaa "menestyä", tarvitsee noista mieluiten kaikkia, mutta kahdella vahvalla alueella voi kompensoida puuttuvaa kolmatta. Työllä en tarkoita palkkatyötä vaan toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on ainoa näistä, joka on omissa käsissä.



Huonoista lähtökohdista ja huonolla tuurilla kovakaan työ ei vie tilanteeseen, jossa olisi oman elämänsä herra. Ei siinä ole kyse reiluudesta ja ansaitsemisesta, sellaista elämä vaan joskus on. Hyvistä lähtökohdista ja hyvällä tuurilla asiat taas voivat lutviutua oikein mukavasti, vaikka ei itse laittaisi juuri rikkaa ristiin. Ei siinä ole kuse reiluudesta ja ansaitsemisesta, sellaista elämä vaan joskus on.



Useimmilla ihmisillä on kuitenkin ainakin jonkin verran kaikkia. Mitä paremmat lähtökohdat ja mitä parempi on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sitä helpommin hommat hoituvat. Omat hyvät valinnat ja oma työ eivät kanna kaikille yhtä hyvää hedelmää, vaan lähtökohdilla ja tuurillakin on väliä. Yleensä ihmisille on kuitekin vaikeaa myöntää, että kaikki saatu hyvä ei ole vain ja ainoastaan omaa ansiota, vaan olosuhteillakin oli merkitystä. Minusta se on outoa, todellisuudentajun tai itsetunnon puutetta. Miksi olisi minulta pois sanoa ääneen esimerkisi että tulen kannustavasta kodista, minulla oli jo lapsena hyvä numeropää, taustani tarjosi taloudellista turvallisuudentuneeta innovointiin tai tunsin oikeat ihmiset oikeaan aikaan?

kolme asiaa: lähtökohdat, tuuri ja työ. Jos haluaa "menestyä", tarvitsee noista mieluiten kaikkia, mutta kahdella vahvalla alueella voi kompensoida puuttuvaa kolmatta. Työllä en tarkoita palkkatyötä vaan toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on ainoa näistä, joka on omissa käsissä.

Huonoista lähtökohdista ja huonolla tuurilla kovakaan työ ei vie tilanteeseen, jossa olisi oman elämänsä herra. Ei siinä ole kyse reiluudesta ja ansaitsemisesta, sellaista elämä vaan joskus on. Hyvistä lähtökohdista ja hyvällä tuurilla asiat taas voivat lutviutua oikein mukavasti, vaikka ei itse laittaisi juuri rikkaa ristiin. Ei siinä ole kuse reiluudesta ja ansaitsemisesta, sellaista elämä vaan joskus on.

Useimmilla ihmisillä on kuitenkin ainakin jonkin verran kaikkia. Mitä paremmat lähtökohdat ja mitä parempi on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sitä helpommin hommat hoituvat. Omat hyvät valinnat ja oma työ eivät kanna kaikille yhtä hyvää hedelmää, vaan lähtökohdilla ja tuurillakin on väliä. Yleensä ihmisille on kuitekin vaikeaa myöntää, että kaikki saatu hyvä ei ole vain ja ainoastaan omaa ansiota, vaan olosuhteillakin oli merkitystä. Minusta se on outoa, todellisuudentajun tai itsetunnon puutetta. Miksi olisi minulta pois sanoa ääneen esimerkisi että tulen kannustavasta kodista, minulla oli jo lapsena hyvä numeropää, taustani tarjosi taloudellista turvallisuudentuneeta innovointiin tai tunsin oikeat ihmiset oikeaan aikaan?

Komppaan täysillä.

oma paska tilanteeni on seurausta siitä, että en mennyt ajoissa lääkäriin tietyn sairauden oireiden kanssa, jolloin siitä lopulta seurasi paljon pitkäaikaisempi ongelma, joka esti työnteon. Ja tästä taas seurasi se, että vaikka olen hankkinut tutkinnon, ollut aina hyvä koulussa, yrittänyt olla hyvä ihminen jne, niin en silti pysty hävittämään pitkää aukkoa työ- ja opiskeluhistoriassa, jonka sairaus ja hoidon saaminen aiheutti.



Niin että.. oliko oma valinta olla menemättä ajoissa hoitoon? Varmaan. Toisaalta mistä voi tietää pienistä oireista, että kyse on jostain isommasta, kun yhtä aikaa joka puolelta kuulee, että ihmiset käyvät turhaan lääkärillä ja ovat luulosairaita? Ja ehkä toisaalta olisin voinut tehdä valinnan ja kouluttautua hoitoalalle, jossa on niin kova työvoimapula, että kokemuksen puutteella ei ole väliä? Mutta mitä jos sairauteni olisikin sitten uusinut ja olisin joka tapauksessa joutunut vaihtamaan ammattia johonkin toiseen?



Isoin ongelma mielestäni on se, että kun jossain kohti elämää menee yksi asia pieleen, niin siitä on hirveän vaikea palata enää takaisin, vaikka yritystä olisi.

Isoin ongelma mielestäni on se, että kun jossain kohti elämää menee yksi asia pieleen, niin siitä on hirveän vaikea palata enää takaisin, vaikka yritystä olisi.

[/quote]

Olen itsekin huomannut sen, että vanhoja virheitä on tosi vaikea ja melkeimpä mahdoton paikata myöhemmin. Olen muutamia asioita yrittänyt korjata moneen kertaan mutta ei vana onnistu. Menee jopa hullummaksi kuin mitä oli.

Isoin ongelma mielestäni on se, että kun jossain kohti elämää menee yksi asia pieleen, niin siitä on hirveän vaikea palata enää takaisin, vaikka yritystä olisi.[/i

hyvän elämän määritelmä sitten iso tukko rahaa,hieno auto,iso talo ja ulkomaanmatkat sekä viinin siemailu lomalla?

Olen aina ollut työtön enkä ole koskaan ollut materian perään,ja minusta onkin törkeää kuinka isopalkkaiset jatkuvasti työtä tekevät omistavat hienot jutut joita eivät sitten voi käyttää kun eivät ole koskaan kotonakaan.Ihan typerää siis haalia tavaroita joita ei sitten voi ihailla kuin vähän aikaa.

mutta pitkälti se on kyllä niin.

Asennekkin ratkaisee.



En usko että sun elämäs on oikeesti niin kurjaa ettet pysty tekemään parempia valintoja edes niissä pienissäkään. Mikä muka estää?

Totta kai moniin asioihin voi etsiä järjellä ja rauhallisesti ratkaisua, mutta se vaan on niin, että TÄYDELLISTÄ ratkaisua ei välttämättä ole olemassakaan! Kun ratkaiset yhden ongelman, luot samalla toisen...

Jos elämässä olisi vain kaksi vaihtoehtoa, hyvä ja huono, niin sitten voisi ajatella, että ihminen pystyy luomaan tulevaisuuden haluamansa laiseksi.

Mutta eihän se niin ole. Yleensä vaihtoehtoja on kymmeniä, eikä ihminen voi mitenkään tietää niiden kaikkien mahdollisia seurauksia (niitäkin kenties on kymmeniä). Kukaan ei voi varmuudella tietää kaikkea. Kristallipalloa ei ole!

Sitä paitsi ihminen itsekin muuttuu koko ajan. Jos lapsena halusi opettajaksi, teininä eläinlääkäriksi ja aikuisena toimittajaksi ja sitten opintojen jälkeen huomaakin, että taloustilanne ja tekninen kehitys on ajaneet median ahdinkoon ja irtisanomaan vakkaritoimittajatkin, niin ketä pitää syyttää? Että tyhmä tyyppi, kun ei osannut aavistaa, että hoitoalalle olisikin pitänyt suunnata. Entä, jos se ei ole koskaan kiinnostanutkaan, ja hoitoalalla olisi onneton ja joutuisi vaihtamaan kipeän selän takia ammattia...

Tämä nyt vaan yhtenä esimerkkinä.

Harva vain ajattelee, että niitä valintojen seurauksia kärsitään loppuelämä. Rahatilanteeseen vaikuttaa jopa se, teitkö koulussa läksysi ja opiskelit vai vietitkö aikaa kavereiden kanssa. Jos joskus alaluokkalaisena petasit itsellesi tuon nykytilanteen eli teit väärät valinnat, joita nyt kuvittelet kohtalon määräämiksi.



Teit itse valinnan, että raha on nyt ongelmasi.

esim. seuraavia asioita elämässäni en olisi ikinä valinnut jos saisi valita:

- että olen ruma

- että olen omituinen persoona ja vähän tyhmä

- adhd:ta

- paniikkihäiriötä ja masennusta

- sinkkuutta ja lapsettomuutta nelikymppisenä



Toki kaikilla jotain valinnanmahdollisuuksia on, mutta jokainen valitsee omissa rajoissaan, ei tosiaan voi kaikkea valita. Esim. ei minusta tulisi mitään akateemista koska ei äly eikä keskittymiskyky riitä, työni on rajoitettu melko yksinkertaisiin ruumiillisiin töihin, mistä taas seuraa rajoitteita taloudelliseen tilanteeseen jne.

"teit itse valinnan, että raha on nyt ongelmasi".

Itselläni on hyvät todistukset, yliopistotutkinto ja hyvä ammatti. Silti olen kaikkein luokituksien mukaan köyhä, ja raha minunkin elämääni määrittää.

"teit itse valinnan, että raha on nyt ongelmasi".

Itselläni on hyvät todistukset, yliopistotutkinto ja hyvä ammatti. Silti olen kaikkein luokituksien mukaan köyhä, ja raha minunkin elämääni määrittää.

Harva vain ajattelee, että niitä valintojen seurauksia kärsitään loppuelämä. Rahatilanteeseen vaikuttaa jopa se, teitkö koulussa läksysi ja opiskelit vai vietitkö aikaa kavereiden kanssa. Jos joskus alaluokkalaisena petasit itsellesi tuon nykytilanteen eli teit väärät valinnat, joita nyt kuvittelet kohtalon määräämiksi.

Teit itse valinnan, että raha on nyt ongelmasi.

Jospa nyt kuitenkin aloitetaan tuo oikean valinnan tekemisen vaatimus vasta täysi-ikäisyydestä.