Olen ikuisesti katkera

Monia vuosia sitten saimme hääkutsun ja ilmoitettiin ettei lapsia voi ottaa mukaan. Paikalla sitten huomasin että hääparin omat ja muutaman muun vieraan lapset oli kyllä juhlissa. Väistämättä tuli mieleen ettei lapsiani saanut ottaa mukaan siksi kun he olivat edellisestä liitostani eikä nykyisen mieheni jonka ystävän häät oli kyseessä.

On ehkä parempi jatkossa pysyä kotona.

joissa oli hääparin kummilapset sisaruksineen. Enkä pidä sitä mitenkään outona. Kutsussakin oli mainittu että kysessä on laspettomat häät lukuun ottamatta läheisimpiä lapsia. Enkä todellakaan ole katkera. Pienistä on elämsi kiinni.

Äitini sukulaisista yksi oli koko elämänsä katkera monista pikkuasioista muille ja kateellinen siitä että toisilla oli enemmän rahaa kuin hänellä. Tuo kateus ja katkeruus söi tuota ihmistä todella paljon. Minä päätin jo silloin lapsena tuota ihmistä nähdessäni että pyrin tosissani välttämään katkeruutta.



Jos koen jossain pienessä asiassa kokevani vääryyttää mietin asian läpi monelta kantilta. Suhteutan asiaa onko tuo nyt niin iso asia että lapsilta jäi yhdet häät kokematta ? Ehkä mukana olleet lapsiperheet eivät saaneet järjestettyä lasten hoitoa mitenkään joten saivat siksi poikkeusluvan tulla mukaan. Ehkä nuo lapset olivat erityisen läheisiä hääparille ja siksi kutsuttu mukaan ? jne. Ja sitten unohdan asian tai huolehdin että ajattelen selityksen jolla pääsen katkeruudesta eroon. Isoissa asioissa pyrin selvittämään asian niin ettei jää mitään "hampaankoloon" ja siten pääsen eroon katkeruudesta.



Et kai oikeasti vertaa omia lapsiasi hääparin lapsiin ja ole katkera siitä että heitä ei kohdeltu samoin noissa häissä ?





Jos olet edelleen tästä asiasta katkera suosittelisin jollain ammattiauttajalla vierailua.