Lue keskustelun säännöt.
Kun näit miehesi ekaa kertaa, tiesitkö heti, että kyseessä on elämäsi mies?
Kommentit (57)
en olisi voinut kuvitellakaan, että hän kiinnostuisi minusta. Oli ihan liian hyvä mies minulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina ajatellut että sellainen on ihan höpöphöpöä, kunnes minulle kävi niin.
mutta kun oltiin juteltu vähän aikaa niin tiesin että tässä se taitaa nyt olla.
että voi kun toi ois 10 vuotta vanhempi niin yrittäisin kaikkeni että saisin sen.
Tai en nyt ehkä ihan heti ensisilmäyksellä, mutta parin tunnin juttelun jälkeen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset asiat selviää ajan kanssa.
En siksi että mies olis ollut huono vaan siksi että pelkäsin sydämeni puolesta. Pelkäsin että itse ihastun ja rakastun ja mies jättää, kuten edellinen teki. Olin kuitenkin liian utelias ja pakko oli lähteä toisillekin treffeille ja kolmansille ja... no sille tielle jäätiin ja nyt on takana 10 vuotta yhteistä eloa, eikä sydän ole särkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Tosin olin itse silloin varattu ja ajattelin, että voihan paska. Sain siitä sitten kuitenkin erinäisten seikkailujen jälkeen itselleni sen elämäni miehen. Enkä antais pois mistään hinnasta!! ;)
mutta aika nopeesti se tunne tuli :)
Mies taas tiesi. Hän bongas mut ekan kerran bussipysäkiltä, kun ite istui ohi ajavassa bussissa. Tästä n. puolen vuoden päästä menin samaan kouluun jossa hän jo oli ja silloin oli kuulemma luokkalaisilleen sanonut, että jos tuon naisen saan niin ostan sen punaisen mökin ja perunamaan ja muut tykötarpeet :D
Luokkakaverit siihen tietysti vain naureskelivat.
Vuosi siitä eteenpäin aloimme seurustella ja nyt yhteiseloa takana 7v. ja 1 lapsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ajattelin varmaan jotain "Hymyilee, hymyilen takaisin" tapaista.
olin nähnyt edellisen vuoden verotiedot, se riitti minulle. Nyt takana jo 21 yhteistä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutaman minuutin juteltuamme hän tuntui heti jotenkin tutulta ja samalla aallonpituudella olevalta. Viihdyin hänen seurassaan loistavasti eikä tuntunut ollenkaan kiusalliselta hetkeäkään, kuten aina aiempien miesten kanssa joinain hetkinä on tuntunut. Hiljaisuuskin tuntui luontevalta.
tää on niin klisee, mutta tuli kyllä juuri sellainen fiilis että jalat meni alta ensi katseesta ja mies on sanonut samaa. Ekat treffit vain vahvisti asian, heti oli hyvä olla yhdessä ja helppo puhua, ekat treffit kesti n. 24 h... :) Ja 8 vuotta yhdessäoloa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta perjantaina tapasin miehen josta sain tuon tunteen...
Meillä on mennyt lasten isän kanssa jo liian pitkään huonosti. Viime perjantaina sitten tuli minulle täysin tuntematon mies poraamaan meille maalämpökaivoa... ja multa meni jalat alta ensi vilkaisulta! En tiedä mitenpäin olisin. Mutta onneksi en tiedä hänestä muuta kuin etunimen. Ehkä sitten seuraavassa elämässä!
ihan ekalla silmäyksellä, koska olin silloin niin humalassa mutta kun krapulahöyryt alkoivat haihtua ja aloin tarkemmin katsoa että millaisen miehen matkaan on tullut illalla lähdettyä, niin minut valtasi säpsähdyttävä tunne, että tuosta tyypistä voisi oikeasti tulla jotain. Ja niinpä sitten tulikin, tosin muutaman mutkan kautta ja kohta on 11v täynnä!
vähä oudosti säälistä hengattiin.. ja vahingossa huomasin että on aika hyvä tyyppi.. juutuin.
En vieläkään tiedä onko elämäni mies, mutta löydän koko ajan enemmän hyviä piirteitä mitä ikin äolisin uskonut.
Säälittävä tapa löytää lapseni isä .. ei yhtään mun tyylistä.
Mutta näin. Ja olen kyllä ihan onnellinen.
ihan ensin kun hänet näin, ajattelin että wau, tuossa mies mun makuuni.
Kun sitten menin juttelemaan kanssaan, tajusin kuinka samoilla aaltopituuksilla olemme.
Siitä se sitten lähti (baarissa törmäsimme), ja nyt onnellista yhteiseloa takana 18 vuotta, ja 3 lasta.
Tiesin ja tunsin heti, ja tunne on ja pysyy ;-)
kukaan teistä ujo? Että siis jos yleensä kiinnostavien miesten kanssa oma olo on lähinnä vaivautunut, niin onko tuollaisen "elämän miehen" seurassa heti ihanaa ja helppoa eikä tartte miettiä, mitä sanoo jne?
kyseisen tunteen herättäneestä poikaystävästä ajoissa ja olen onnellisesti naimisissa kaverisuhteesta alkaneen seurustelukumppanin kanssa.
En, oltiin aluksi kavereita. Tätä ei kyllä varmaan kannattais kertoa, ettei ruoki turhia toiveita. Yleensä kaverit ei ala kiinnostamaan siinä mielessä.