Kun näit miehesi ekaa kertaa, tiesitkö heti, että kyseessä on elämäsi mies?

mies sai aika monta kertaa houkutella mua tanssimaan ennenkun suostuin.. ja ekan kuukauden ajan seurustelustakin olin tosi skeptinen jatkon suhteen. Rakastuin sitten myöhemmässä vaiheessa kun tutustuttiin kunnolla (ollaan molemmat aika ujoja tapauksia). Mies puolestaan sanoi tienneensä heti minut nähdessään.

Siis tiesin että tuon otan kunhan olen sekoillut tarpeeksi. Yhdessä 26 vuotta!

Nyt 18v. yhdessä.

ei mitään sellaista wawawoom-tyyppistä suurta kolahdusta mutta mies oli ja on edelleen ulkoisesti juuri minun tyylinen ja lisäksi tunsin heti olevani samalla aaltopituudella hänen kanssaan jutellessa. Hän jäi kaihertamaan mieltäni ja parin päivän päästä ensi tapaamisestamme kyselin tekstiviestillä tarkempia tietoja miehestä eräältä tuttavaltani. Siitä se sitten alkoi, seuraavaksikin tavattiin illanistujaisissa mutta sitten mentiinkin jo treffeille. Raskaaksi tulin ihan suunnitellusti jo 6 viikon jälkeen tapaamisestamme ja nyt olemme olleet yhdessä jo vuosia, yhteisiä lapsiakin on siunaantunut kaksin kappalein.

mutta muistan elävästi kuinka hätkähdin hänen katsettaan. Olin ihan että wau mitkä silmät.



Lyöttäydyin juttusille jossain vaiheessa iltaa, yhteisiä puolituttujakin oli. Siitä se sitten lähti, sovittiin treffit ja hyvin nopeasti deittailun edetessä asuimme käytännössä yhdessä, molemmilla oli kämpät mutta olimme aina vain toisessa.



Tämä oli vuonna 98, nyt yhdessä 14 vuotta, joista 5 naimisissa ja 1 lapsi. Olemme edelleen onnellisia ?



Mies on myöhemmin kertonut että olin aina hänen mielestään kaupungin seksikkäin tyttö, mutta seurustelin tuolloin toisen kanssa. Tämä varmaan kertoo jo siitä että olemme "luodut toisillemme" sillä en TODELLAKAAN ollut kaupungin kuumin kissa, paljon kauniimpiakin oli, satapäin. Olen ihan tavis, enemmän ruma kuin kaunis.



Mutta siis juuri tämän miehen mielestä olin se kaikista kuumin seksivau :)

Nykyisen ja ainoan aviomieheni kohdalla tunsin ensitapaamisilla (ei siis mitään treffejä vaan törmättiin muuten vain) tunsin lähinnä ärtymystä. Ehkä olisi pitänyt uskoa ensivaikutelmaa, sillä suhteemme on ollut varsin työläs ja vaikeakin.



Kertokaas te, joille on käynyt noin, miten suhteenne lähti käyntiin, miten aloite tapahtui jne.

oltiin molemmat n. 7-vuotiaita, kun eka kerran tavattiin. Sen jälkeen nähtiin silloin tällöin ja samaa yläastettakin käytiin.



Lukiossa oltiin sitten samoilla tunneilla, alettiin jutella ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti :-) Mies oli ajatellut jo silloin, että saa minusta hyvän vaimon ja äidin, samoin itse ajattelin melko heti, että tämä taisi olla sitten tässä loppuelämäksi...



Yhdessä ollaan oltu kohta 18 vuotta - eli puolet elämästämme.

kukaan teistä ujo? Että siis jos yleensä kiinnostavien miesten kanssa oma olo on lähinnä vaivautunut, niin onko tuollaisen "elämän miehen" seurassa heti ihanaa ja helppoa eikä tartte miettiä, mitä sanoo jne?

Olen ujo ja olin ujompi silloin yli kymmenen vuotta sitten, mutta niin hänkin joten sovimme hyvin yhteen. Hän kiinnosti ensi näkemältä, mutta en uskonut olevani hänelle se "oikea", mutta nykyisin toivon ja olen jo melko varma että näin on... naimisissa 10v ja kaksi lasta.

Vei jalat alta heti :D Oltiin viikko kirjoiteltu netissä ja ekan kerran tavatessa kipinät sinkoili. 8kk tapaamisesta naimisiin ja 10kk tapaamisesta meille syntyi suloinen poika. Edelleen yhtä rakastuneita ollaan :)

mutta en tiennyt, että meidän välille mitään tulisi.

Mutta meni siltikin kaksi vuotta, ennen kuin erosimme tahoillamme ja saimme olla yhdessä. Lapsia ei aiemmista suhteista ollut, joten erot eivät sinällään olleet kovin vaikeita.



Mieheni sanoo, että ihastui minuun jo ensimmäisellä minuutilla, mutta minä vasta noin puolen tunnin jälkeen.



Yhdessä nyt yli 10v, lapsiakin on.

Ajattelin, että ihan mukiinmenevä tyyppi. Mutta mitkä pappavaatteet. :D Oltiin 26v, jätkällä suorat housut, joku järkky neule ja puolipitkä palttoo.



Samoin tuntui, että onkohan meillä ajatusten tasolla kovin paljon yhteistä.



Mies sen sijaan oli ensi näkemältä varma, että oli kohdannut unelmiensa naisen. Ja antoi sen ekojen treffien jälkeen sekä näkyä että kuulua. Tässä sitten ollaan. :)

Tutustutuimme opiskelijaporukoissa 90-luvulla. Ensin ihan kavereina tavattiin silloin tällöin, sitten yhä useammin. Vajaa vuoden kuluttua yhtäkkiä huomasin olevani ihastunut, mikä melko nopeasti muuttui rakastumiseksi. Onneksi mies tunsi samoin.



Olemme nyt olleet 16 vuotta yhdessä, joista naimisissa 14 vuotta ja kolme lasta on:)

olin tukkihumalassa niin en varmaan ajatellut mitään,mutta kun selvisin pistin kyllä miehen tiukkaan tenttiin..että olen 2muksun yh joka haluaa lapsia lisääkin=DJa naimisiin ja turvallisen ja tasa-arvoisen parisuhteen eikä jaksa mitään turhia leikkiä=DMies vaan sanoi että se on ok ja tässä nyt kohta 7-vuotis päivä meillä..ja pari lasta lisääkin=)

Mutta pikkuhiljaa se alkoi tuntumaan, että tässä voisi olla mun elämäni mies, mutta pelotti tosi paljon, että entä jos mä en ole sen elämän nainen! :)

Ekaa kertaa kun tavattiin, niin katsoin kyllä, että tuossa on juuri "oikeannäköinen" mies. Opiskelut olivat ihan alussa ja seisoskelin tutorini kanssa luontosalin lähettyvillä. Tutorini tunsi miehen ja kun tämä oli kävelemässä ohi, jäi hän hetkeksi juttelemaan. Kyllähän sitä katseli mielellään.

Tavattiin myöhemmin muutamissa juhlissa ja vaihdettiin pari sanaa. Vaikka ei ihan hirveästi juteltu, käsitin, että mies on myös suhteellisen fiksu ja samalla aaltopituudella kuin minä. Suomiromantiikan hengessä olimme kerran samoissa juhlissa hyvin, hyvin humalassa ja päädyimme luokseni. Tiesin hänen olevan elämäni mies muutamia viikkoja myöhemmin. Olen ehkä hivenen hidas syttymään.

Kun näin hänet niin kylmät väreet meni, sydämessä tykytti ja tiesin heti että tuohon haluan tutustua. ja kyse ei ollut ulkonäöstä, mies ei ole mikään erityisen komea. Muutamia tunteja myöhemmin isossa porukassa kaikki huomas että me ei nähty miehen kanssa kuin toisemme.



nyt 10 vuotta oltu naimisissa! Eli kyllä jotkut ihan oikeasti kohtaa sattumalta sen oikean. Miestäni edeltäneessä suhteessa oli kyse sellaisesta ajautumisesta ja hyvin onnettomaksi olisin tullut. Ystäväpiirissäni onnellisimmat suhteet ovat kyllä syntyneet näistä maagisista kohtaamisista (muutama meinannut juuttua alle 20v solmittuihin suhteisiin joissa kyse ajautumisesta, mutta onneksi sitten kohdanneet sen oikean)