Jos naapuriin ilmestyy koiranpentu, älä tunkea

Me lakataan kokonaan käymästä paikassa, jossa on piski. Eikä se ole tervetullut meillekään.

Siis tuossa lauseessa?

Itse en usko tuollaisiin "täytyy ensin tutustua omaa perheeseen" juttuihin, ja olen sentään kasvattanut koiria yli 15 vuotta. Usein varsinkin jos pentu on ikävissään uudessa kodissa ja vähän apeana alkuun, sitä piristää kummasti jos sinne tulee kylään uusia "tutkittavia" ihmisiä ja ehkä hyvätapaisia rokotettuja koiriakin, tai pääsee itse kylään jonnekin.



Siellä kasvattajallahan on mitä todennäköisimmin ennen luovutusikää jo juossut vieraita vähän väliä pentuja katsomassa, niin ostajia kuin ehkä muitakin, ne on oppineet jo suhtautumaan avoimesti vieraisiin kyllä. Ehkä ihan jonkun ääriaran pennun tapauksessa voisin harkita tuollaista vierailujen rauhoittamisaikaa, mutta onneksi omissa kasvateissani ei ole ikinä sellaisia esiintynyt.

Me lakataan kokonaan käymästä paikassa, jossa on piski. Eikä se ole tervetullut meillekään.

Me lakataan kokonaan käymästä paikassa, jossa on piski. Eikä se ole tervetullut meillekään.

En halua koirankarvoja vaatteisiimme.

Ei kai ne vieraat siellä kasvattajan luona pennulle ongelma olekaan, sillä se on itse tutussa paikassa ja emonsa kanssa?



Sosiaalistuminen muihin ihmisiin ja koiriin voi hyvin alkaa vasta 9-10-viikkoisena, kun omat ihmiset on ensin tuttuja. Itselläni on nyt kolmas pentu reippaasta rodusta ja joka kerta olen saman ongelman edessä: pentu on hieman pyörällä päästään ekat päivät ja vieraita olisi tuppaamassa kylään joka päivä ja useina päivinä vielä monin kappalein. Kannatan lämpimästi ap:n neuvoa.

juuri päin vastoinhan se on: mitä enemmän pentu tapaa muita ihmisiä ja myös jänniä tapahtumia ja toisia koiria, sitä parempi. Ei noita muita ihmisiä kuitenkaan niin paljoa nurkissa pyöri, etteikö pennulla olisi aikaa ja mahdollisuutta kiintyä juuri siihen omaan perheeseen.



On erittäin tärkeää, että pentu saa turvallisia ja monipuolisia kokemuksia. Ylisuojelluista koirista näemme jatkuvasti esimerkkejä: äänet ja liikkeet pelottavat, toiset koirat pelottavat, parrakkaat miehet pelottavat, polkupyörät pelottavat, portaita ei uskalleta nousta. Pelkäävä koira, joka ei ole saanut tilaisuutta oppiatoisten koirien "kieltä" murisee, räksyttää, haastaa riitaa, näykkii, tempoo hihnassa eikä suvaitse muiden seuraa koirapuistossa.



Olennaista tietenkin on, että tutustuminen uuteen tehdään turvallisesti, hauskasti ja palkitsevasti. Mutta pentu voi aivan hyvin esim. tavata muita ystävällisiä, terveitä koiria, vaikka oma rokotusohjelma olisikin vielä kesken. Ja niitä muita ihmisiä myös.

Hei kasvattaja, ei kai ne vieraat siellä kasvattajan luona pennulle ongelma olekaan, sillä se on itse tutussa paikassa ja emonsa kanssa?

Sosiaalistuminen muihin ihmisiin ja koiriin voi hyvin alkaa vasta 9-10-viikkoisena, kun omat ihmiset on ensin tuttuja. Itselläni on nyt kolmas pentu reippaasta rodusta ja joka kerta olen saman ongelman edessä: pentu on hieman pyörällä päästään ekat päivät ja vieraita olisi tuppaamassa kylään joka päivä ja useina päivinä vielä monin kappalein. Kannatan lämpimästi ap:n neuvoa.

Ei ainakaa minun rotuni (terrierejä) pennuille ne vieraat ole "normaaliluonteiselle" pennulle ongelma vieraassa paikassakaan sen enempää. Sen sijaan toisinaan yksin kovin hiljaisessa taloudessa oleminen voi olla, on liikaa aikaa ikävöidä emää ja sisaruksia ja vanhaa kotia, kun ei ole ärsykkeitä joita avoin pentu mielellään tutkii ja siinä sivussa vähän unohtaa ikävänsä. Olen usein suositellutkin, jos pennunomistaja on sinkku eikä muita eläimiä hänellä, ja pentu ikävöi, että ensinnäkin tietysti ulkoilkaa (ulkona on aina tutkittavaa), mutta että vieraat kylässä tai vieraisilla käynti voisi myös piristää :)

Mutta totta on että ehtii sitä tutustua muihin 9-10 viikon iästä alkaenkin toki.