Käsi ylös jotka olette lapsena kärsineet vanhempien juomisesta?

Meillä vallitsi kristilliset arvot kodissamme.

On hakattu toisiaan tuoleilla, telkkarit ikkunoista lennelleet, ilmakiväärit paukkuneet, miekat kolisseet.



Minut ja veljeni pelasti vain se että äitini oli etä. Huonommin kävi äitini ja isäpuoleni yhteisille lapsille.

Meillä vallitsi kristilliset arvot kodissamme.

sinua hyväksikäytettiin lapsena? Otan osaa :(

Itse kärsin juhannuksena, kun koko suku oli koolla, kaikki ämpärikännissä kaivelemassa 20 vuotta vanhoja riitoja ja huutamassa, huutamassa ja huutamassa. Joskus kotonakin oli isompaa riitaa kännissä, mutta nuo lapsuuden juhannukset on jääneet mieleen.

Meillä vallitsi kristilliset arvot kodissamme.

oot siis joutunu koko suvun miesten raiskaamaksi?

oot siis joutunu koko suvun miesten raiskaamaksi?

Olin just tulossa postaamaan samaa :D

Isä on nyt kuolemaisillaan ja koittaa vakuuttaa itselleenkin, kuinka hän on ollut hyvä isä jne. Ja ihmettelee kun me lapset emme joka viikonloppu matkusta 500 km yhteen suuntaan häntä tervehtimään viimeisillä hetkillä. Oma olo on jotenkin tosi paha, kun en oikeasti jaksa hoitaa hänen asioitaan, enkä oikeastaan odota mitään muuta kuin että hän pääsisi kärsimyksistään.



Isämme ei ole ollut minun elämässäni 30 vuoteen oikeastaan minkäänlaisella roolilla. Perheemme ei ollut mikään rikas joten isän juopottelu lähinnä ravintoloissa vei melkein ruokarahatkin taloudesta. Oli aikoja, että kavereita ei kehdannut tuoda lainkaan kotiin, kun ei ollut varma missä kunnossa isä kotiutuu töistä ja koska. Onneksi hän petti äitiä ja he erosivat, eikä tarvinnut enää koskaan pelätä humalaista isää. 15 vuoteen en tavannut häntä lainkaan. Sittemmin ehkä kerran vuodessa tai kahdessa.

Vanhempani ovat lähes absolutisteja. Joskus juhannuksena sukulaismiehet tulivat kännipäissään tenttaamaan että jokos oot päässyt pussailee tms. Tai antoivat muuten vaan hieman hämmentäviä elämänohjeita. En varsinaisesti kärsinyt näistä, mutta tunsin kyllä suurta myötähäpeää.

isäpuoli yritti tappaa juoppohulluus-kohtauksensa aikana kirveellä ym. äiti ei meinannut uskoa kun itsekin oli "viihteellä". 3 vuotta alkoholistin kanssa asuneena kärsin

Isäni juomisesta en kärsinyt, hän ei ole koskaan humalassakaan ollut häiriöksi. Äitini sen sijaan oli aivan toinen juttu. Lähes joka ilta töiden jälkeen ja vähintään saunailtoina hän joi puolisen tusinaa kaljaa ja nuupahti sohvalle kuorsaamaan. Telkkarista ei saanut vaihtaa kanavaa tai äiti heräsi ja alkoi huutaa. Muuten olivat hyviä vanhempia. Silti mietityttää, onko lapsuudella tai perintötekijöillä jotakin tekemistä sen kanssa, että vuosien absolutismin jälkeen musta tuli alkoholisti.

Humalainen aikuinen oli mielestäni pelottava. Enkä puhu mistään väkivallasta (siitä ei ollut koskaan mitään pelkoa), vaan ihan "tavallisesta" humaltumisesta (joskin melko runsaasta) juhlissa ym.

Aina vapaapäivien edellä piti juoda.



Sitten juteltiin isoon ääneen, mahdollisesti tanssittiin täydellä volyymillä soivan musiikin tahtiin, ehkä laulettiin... lopuksi aina riideltiin kovaäänisesti (käytössä nyrkit, veitset ym).



Moni joulu ym. meni pilalle.

isäni juomisesta olen kärsinyt lapsena

äiti oli aina kännissä ja tosi epävakaa. Myöhemmin alkoi mennä nappia naamaan siinä sivussa. Isäni joi kanssa reippaasti.



Äiti on onneksi kuullut, kusipää isäni lähetti viimeksi tänään vapun kunniaksi vittuiluviestin, mutta sanomattakin selvää että pidän häneen yhteyttä niin vähän kuin mahdollista.



Tunnen että minulta on ryöstetty lapsuus ja luultavasti parantelen näitä nuppivaivojani lopun ikääni.



Silti suku (eikä isä) anna anteeksi etten ole vieläkään jaksanut lukiota loppuun ja olen kroonisesti työtön. Vittuiluviesti kuuluikin "Hyvää työläisten ja ylioppilaiden päivää".



Haistakoot pitkän paskan.

äiti oli aina kännissä ja tosi epävakaa. Myöhemmin alkoi mennä nappia naamaan siinä sivussa. Isäni joi kanssa reippaasti.

Äiti on onneksi kuullut, kusipää isäni lähetti viimeksi tänään vapun kunniaksi vittuiluviestin, mutta sanomattakin selvää että pidän häneen yhteyttä niin vähän kuin mahdollista.

Tunnen että minulta on ryöstetty lapsuus ja luultavasti parantelen näitä nuppivaivojani lopun ikääni.

Silti suku (eikä isä) anna anteeksi etten ole vieläkään jaksanut lukiota loppuun ja olen kroonisesti työtön. Vittuiluviesti kuuluikin "Hyvää työläisten ja ylioppilaiden päivää".

Haistakoot pitkän paskan.

oli riitaa ja kotoa piti lähteä välillä pois äidin kanssa. Onneksi se juominen loppui jossain vaiheessa, mutta ikävät muistot siitä jäi.