Lue keskustelun säännöt.
Mikäs nyt neuvoksi? (Suhdepulmia)
01.02.2006 |
Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä yli 10 v. Yksi lapsikin meillä on. Miehen työt ovat viime vuosina olleet yhä enemmän ja enemmän ulkomailla, ja nytki hän on ollut jo kuukausia poissa, muutamaa viikonloppuvisiittiä lukuunottamatta. Hän tulee olemaan ulkomailla myös koko kevään.
Kummallakin meistä on vastuullinen ja stressaava työ, minulla lisänä vielä yksinhuoltajan vastuu arjesta. Niinpä elämä on mennyt aivan helvetiksi, kun toisesta ei kuule kuin sen pikaisen mitä kuuluu soiton päivittäin ja silloinkin tulee riita. Samoin tapaamisemme ovat yhtä tappelua. Kumpikin on tietysti väsynyt, eikä kumpikaan oikein voi purkaa pahaa oloa kenellekään muulle. Yhteistä aikaa meillä ei ole ollut sitten joulukuun alun, jolloin olimme kahdestaan 5 tuntia. Tilanne on nyt tosi huono.
Itse olen jo niin tottunut olemaan yksin, etten kauheasti edes ikävöi miestäni, vaan kaipaan vain ketä tahansa jakamaan arkea kanssani. Miten ihmeessä pääsemme tästä pattitilanteesta eteenpäin?
Kommentit (8)
Siitä, että työt ovat ulkomailla?
Siitä, miten hän käyttäytyy muuten?
En oikein ymmärtänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki on helpompaa kun sen jakaa kaksin. Avioliittokaan ei toimi jos sitä ei hoida ts. ei ole aikaa yhdessä. Toi on ihan normaalia et kun ei ole aikaa ja on stressia niin sit tapellaan kun nähdään. Erotkaa jos ettei voi/halua olla ja elää yhdessä. eihän tollasta kukaan ihan oikeasti kestä.
Tuosta teidän touhusta ei seuraa muuten mikään muu kuin ero. Olisitko valmis luopumaan työstäsi ja muuttamaan miehen perässä ulkomaille? Tai voisiko miehesi muuttaa takaisin Suomeen ja voisiko hän hankkia uuden/sopivamman työpaikan.
Mutta se ei ole omien töitteni puolesta mahdollista ennen kesää. Ja en kyllä yhtään tiedä selviämmekö tällä menolla sinn e saakka
Eihän parhainkaan avioliitto toimi, jos toinen on koko ajan poissa kotoa... HALOO!!! Etenkin kun on lapsikin. Mies lopettaa reissutyöt tai te kaikki lähdette komennuksille mukaan (mutta sinulla kai myös työ eikä se onnistune). Minusta teidän tilanteessanne homman voi pelastaa vain se, että mies asuu pääosin kotona. Toki silloin tällöin voi matkustella, mutta jos kuukaudessa pääosan ajasta on pois, niin eihän se mitään tavallista perhe-elämää ole! Kärsiihän se lapsikin siitä, että isä ei ole ikinä kotona. Ja onko kummakaan, että riitaa tulee... Järki käteen ja arvot kohdalleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, nythän kannattaa luovuttaa, jos muutto miehen perään on jo soivittu... Vähän pitkäjänteisyyttä! Sitä parisuhteessa tarvitaan.
Vierailija:
Mutta se ei ole omien töitteni puolesta mahdollista ennen kesää. Ja en kyllä yhtään tiedä selviämmekö tällä menolla sinn e saakka
Puoli vuotta on PITKÄ aika kun tuntikin on tuskaa..
en siis kattelis tuollaista touhua..