Suomalainen sisustus on mielikuvituksetonta ja rumaa

Suomessa sosiaalinen paine on niin kova, että se ajaa ihmiset noudattamaan lähes robottimaisesti samoja totunnaisia käyttäytymismalleja. Muistan lapsuudesta asti meidän suvun naisten äärimmäisen fobian värikästä sisustamista kohtaan. Kerrankin yksi täti oli ostanut upeata brokadikangasta ja meinasi verhoilla sillä jonkin huonekalun. Minun äiti ja isoäiti nostivat siitä hirveän metelin, että et varmasti verhoile "mustalaisten kankaalla". He kohtelivat tätiä niin kuin mielipuolta vain siksi, että hän halusi tehdä kerrankin jotain, mikä poikkeaa totunnaisuudesta.



Kulttuurisesti ehdollistettu mielikuvituksettomuus näivettää myös suomalaisen ruokakulttuurin. Lapsena opitut ruuat ja leivonnaiset toistetaan saman kaavan mukaan koko loppu elämä, ilman poikkeusta. Minun äidille oli esim. suklaatäytekakku täysin tuntematon käsite aina keski-ikään asti. Hän oli tehnyt täytekakun aina saman kaavan mukaan, jopa kuorrutusta myöten. Kun sitten lopulta ehdotin suklaatäytekakkua, niin hän piti sitä jonain ihmeenä, että eihän täytekakkuun kuulu laittaa suklaata! Samoin esimerkiksi kuivakakun kuorruttaminen oli hänen mielestään lähes mielenhäiriön oire.

varovaisuus ja hillitty, lähes askeettinen tyyli. Se on säilynyt vuosien saatossa ja on jotain todella suomalaista.Miksi sitä väkisin muuttamaan.

Itselläni on värikäs sisustus koska olen ollut vuosia Aasiassa ja hauan niitä samoja värejä lähelleni. Silti pidän suomalaista tyyliä jotenkin niin aitonaja rehellisenä.Ruokapöydässäkin kala on kla eikä sitä sotketa mihinkään kastikkeisiin. Tyyli syntyy meiltä luonnostaa.Arvostetaan vähän itseämme.

Suomessa sosiaalinen paine on niin kova, että se ajaa ihmiset noudattamaan lähes robottimaisesti samoja totunnaisia käyttäytymismalleja. Muistan lapsuudesta asti meidän suvun naisten äärimmäisen fobian värikästä sisustamista kohtaan. Kerrankin yksi täti oli ostanut upeata brokadikangasta ja meinasi verhoilla sillä jonkin huonekalun. Minun äiti ja isoäiti nostivat siitä hirveän metelin, että et varmasti verhoile "mustalaisten kankaalla". He kohtelivat tätiä niin kuin mielipuolta vain siksi, että hän halusi tehdä kerrankin jotain, mikä poikkeaa totunnaisuudesta.

Kulttuurisesti ehdollistettu mielikuvituksettomuus näivettää myös suomalaisen ruokakulttuurin. Lapsena opitut ruuat ja leivonnaiset toistetaan saman kaavan mukaan koko loppu elämä, ilman poikkeusta. Minun äidille oli esim. suklaatäytekakku täysin tuntematon käsite aina keski-ikään asti. Hän oli tehnyt täytekakun aina saman kaavan mukaan, jopa kuorrutusta myöten. Kun sitten lopulta ehdotin suklaatäytekakkua, niin hän piti sitä jonain ihmeenä, että eihän täytekakkuun kuulu laittaa suklaata! Samoin esimerkiksi kuivakakun kuorruttaminen oli hänen mielestään lähes mielenhäiriön oire.

Skandinaavinen valoisa, avara ja vaalea sisustus. Kyllä sitäkin ihaillaan muuallakin maailma kolkassa;) Kuten muuten myös suomalaisia suunnittelijoita ja arkkitehteja.



Kai se pääosin on lähtenyt siitä, kun täällä pohjolassa on suurin osa vuodesta pimeää aikaa, niin sisustuksella halutaan tuoda valoa. Koivukin on vaalea puulaji, ja sitä käytetään paljon huonekaluissa senkin takia, että se on kova ja kestävä puulaji.



Täällä asuu niin vähän ihmisiä, että pakostakin kaikesta touhusta tulee yhteneväistä. Ei firmoillekaan ole kannattavaa tuottaa miljoona eri juttua, kun ostajien markkinat on niin pienet täällä. Nykyään on onneksi internet ja teillä kaikilla käsissänne rajaton määrä mahdollisuuksia.



Itse kyllä pidän skandinaavisesta sisustustyylistä, voi minua.

suomalaisten "rehellinen" skandinaavinen tyyli on yksinomaan tylsää, arkipäiväistä ja yksilöllisyyden puutetta.

kai kansalaisuus sitä estä? Itse en voi sietää mitään punaisia sohvia ja sinisiä seiniä, mutta ei meillä täysin valkeaakaan ole. Minusta noissa ulkomaalaisissa sisustusohjelmissa on niin topeja kuin täysiä floppejakin, ei voi väittää niin, että kaikki "ulkomaalainen" on aina parempaa.

Suomalaisessa sisustustyylissä ei ole muuta vikaa kuin se, että siitä puuttuu tykkänään esteettinen näkemys. Ei sisusteta tietoisina siitä, mitä tehdään, mikä olisi oikeasti mielenkiintoista, vaan toimitaan ikään kuin ajattelematta. Kun on ollut puhetta sohvan hankkimisesta, ja Seppälän mainoksessa on sohvan kuva, niin ajatellaan, että se sohva pitää sitten hakea Seppälän myymälästä. Tai ajatellaan, että laitetaan "vähän jotain omaa", mutta ei liian omaa, ettei ole erilaista kuin muilla.



Itseäni viehättää sellainen kuluneisuuden estetiikka, ränsistyneisyyden glamour, että on vähän niin kuin tarkoituksella nuhjuista, mutta ei arkisesti tai halvasti, vaan luovasti. Ihailen esimerkiksi entisiin varastorakennuksiin tai vanhoille ullakoille rakennettuja asuntoja, joissa on jätetty tarkoituksella näkyviin vanhaa tiiliseinää, betonia tai rapistunutta rappausta.



Samoin vanhat kuluneet puulattiat ja portaat, joissa käytetyin kohta on kulunut notkolle. Niissä on jotain niin kaunista.

on niin pirun tylsää ja sitä samaa Avotakka-tyyliä, joka on siis ainoa ja oikea tapa sisustaa. Just tätä: tumma parketti tai valkolakattu, vaalea sohva, vaalea matto jne. Sitten "tuodaan väriä tekstiileillä tarvittaessa" ostamalla turkoosit tai keltaiset tai pinkit tyynyt. Ääh. Niin laumasieluista ja tylsää. Todellinen sisustusguru osaa leikkiä ja uskaltaa tuota kotiin runsautta/kodikkuutta sortumatta mauttomuuteen. Siitä erottaa todellisen sisustusosaajan Avotakkaa lukeneesta laumasielusta, että ottaa riskejä onnistuneesti.



Oli muuten taannoin virkistävää käydä amerikkalaisessa kodissa, jossa oli kokolattiamatot, päällä plyyshimatot, seinät täynnä tavaraa, lipastojen pinnat täynnä tavaraa, upottavia sohvia ja nojatuoleja, pehmoleluja jne. Ensin nousi tukka pystyyn ja lopulta tajusin, että koti on oikeasti mielenkiintoinen ja kodikas.

Mä en voi sille  mitään, mutta mua jotenkin salaa hävettää näiden oman elämänsä sisustajien puolesta... Tehdään kauhean iso numero siitä että "meillä on nyt tällainen valkoharmaa neutraali, korkeakiiltoinen ja hopeinen tunnelma täällä" ja kuvia sliipatuista pakettitaloista laitetaan Instagramiin kymmenellä eri häshtägillä.

#decoration# gray&white # love it # silver decor# homesweethome# candles# light# norhern light# Iittala #Vallila #Love Decor# black&white deocration#

Huonekalut on Ikeasta tai Sotkasta, ja koriste-esineet Askon poistopisteestä tai nettikaupasta. Seinätarrat tietenkin. Pari harkittua viherkasvia "tuomassa raikkautta ja vihreää väriä". Verhot on neutraalit.

Kaikissa kuvissa kodeista puuttuvat asumiseen viittavat elementit, ei ole kirjoja pöydällä kuin korkeintaan rekvisiittana, ei lasten leluja tai sekaisin olevia sohvatyynyjä, sohvilla ei ole painaumia ja fleecet on viikattu riviin rahin päälle. Korkeintaan joku maljakko on steriilillä pinnalla jossa tietenkin tuoreita kukkia. Kaikki on niin teennäistä ja viimeisteltyä, että pahaa tekee. Miksi kukaan tekee tuota, jakaa kuvia ja esittelee persoonatonta kotiaan?

Sain juuri kunnian käydä eräässä vanhassa kyläkoulussa missä asusti yksi suku. Käytävillä oli räsymattoja, seinillä koulun rekvisiittaa ja vanhoja tauluja, kissoja istui kaiteen reunoilla ja aulatiloissa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tavaroita oli esillä, eikä piilotettuna korkeakiiltoiseeen senkkiin.

Yhteistä näille kaikille feikkisisustajille on se, että jokainen suhtautuu hirveällä intohimolla siihen jos joku arvostelee heidän kotiaan. Sanotaan, että jokainen tekee kodistaan itsensä näköisen. Miksi kukaan haluaa olla persoonaton, mitäänsanomaton ja tylsä?! Ja miksi oi miksi sitä omaa kotia pitää kuvata ja jakaa se sosiaalisessa mediassa, eräänlaista huomiohuoraamistahan sekin on. Kehuja halutaan, ja mieltä lämmittää kommentit: aivan kuin sisustuslehdestä. Jep, totta sekin. Aivan kuin sisustuslehdestä, yhtä feikkiä.

Mä en ymmärrä sitä että kodeista pitää rakentaa joitain esittelyteattereita. Meillä on kirpparilta ostettu sohvapöytä, Ikeasta ostettu tv-taso ja sohva ostettiin sen perusteella että se oli halpa ja runkotakuu silti hyvä. Ruokakalusto on saatu ilmaiseksi, tuoleista maksettiin alle 100e. On saatu lahjaksi kasveja joita meillä on, ja tauluja on ostettu ulkomaan reissuilta, ja lasten piirustuksista on tehty tauluja. Esillä on kirjoja koska tykätään lukea, ei siksi että ne olisi sisustuslementtejä. Kirjahylly piti hankkia kirjojen takia. Matot on ostettu sitä varten että ne suojaa parkettia, ei ole erityisemmin katsottu sopiiko muuhun sisustukseen. Materiaali ja koko yhdessä hinnan kanssa vaikutti.

Verhot on pimentävät ja ostettu nettikirppikseltä. Meillä on valopisteitä paljon, että nähdään lukea. Sohvapöydällä on punaviinilasien jälkiä ja joka paikassa näkyy elämä. Mä en aidosti ymmärrä, että millaisia ihmisiä nämä sliipatuissa kodeissa asuvat oikeasti ovat. Jotain sillä yritetään esittää, ei mikään muu voi olla syynä sille että kodeista tehdään näyttelyesineitä ja levitellään kuvia omasta kodista netissä. Keitä edes kiinnostaa nähdä millainen olkkari jollakin on? Ketkä lukevat sisustuslehtiä ja vaihtavat jotain helkkarin teemavärejä?!

Ymmärtäähän ihmiset, että jos tuon sisustukseen käyttämän ajan laittaisi vaikka kirjojen lukemiseen, voisi vaikka vahingossa viisastua ja oppia uutta? Kodissa pitäisi elää, eikä puunata sitä jatkuvasti sillä vimmalla että kaiken pitää olla kliinistä ja steriiliä. Kerran viikossa kun siivoaa kunnolla, ja pitää paikat puhtaana niin siinä on ihan tarpeeksi sisustamista. Muun ajan voikin käyttää tiedon hankkimiseen.

Lisään vielä loppuun kysymyksen: Kenelle ne Instagramin ja Facebookin fiinit asuntokuvat on tarkoitettu? Mikä motivoi naisia kuvailemaan kotiaan ja esittelemään sitä toisille? Ensinnäkin kyseessä on usein myös lapsien koti, en minä ainakaan olisi halunnut että äitini aikanaan olisi levitellyt meidän kodin kuvia pitkin maailmaa. Koti on henkilökohtainen ja rakas paikka jossa asutaan, ei paikka jolla näytetään maailmalle jotakin.

Minusta tuntuu että tämä "sinun on pakko sisustaa kotisi"- on jotenkin enemmän 30-40 v. kaupunkilaisnaisten juttu kuin maalla asuvien. Itselläni on aika laaja tuttavapiiri, ja kyllä tuolla maalla se sisustus tahtoo olla vähän villi ja vapaa yhdistelmä lastulevyä, 80-lukua, riemunkirjavuutta ja mummolan kaappeja, kun kaupungissa on Ikeaa sotkettu antiikin ja musta-valko-harmaan kanssa sekaisin. Vertailkaas vaan asuntokauppasivuilla...

Itse tykkään väreistä ja meidän keittiön seinä on oranssi ja eteisen vaalean keltainen. Mutta sellaisissa asioissa, mitkä on hankalaa ja kallista remontoida, ei ole ollenkaan tyhmää valita aikaa kestäviä värejä. Kuten keittiökaapit ja kaakelit.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2012 klo 11:33"]

joita todella "inhoan" nykyisessä sisustustyylissä, ovat kirjavat laminaattilattiat! Varsinkin kaamea harmaa, joka ei sovi minkään värin kanssa! Myös tumman ruskean kirjava on todella levottoman näköinen ja hallitsee koko huonetta. Miten ne voivat jonkun silmään näyttää kauniilta?
Laminaatista en pidä muutenkaan; minkään värisenä!

[/quote]

Tuota noin, harmaa sisältää kaikki värit, joten se sopii minkä kanssa vaan....

Suosittelen lukemaan ja opiskelemaan värioppia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2012 klo 06:47"]

Valkoinen, koivunväri ja hiottu teräs. Siinä taitaa olla suomalainen väripaletti. Jos joku punainen sohva heitetään sinne joukkoon, niin sitä pidetään rohkeana kannanottona. Suomalainen sisustaminen on "funktionaalista" sairaalaestetiikkaa.

Ehdottoman kammottua on Suomessa tummia värejä yhdistelevä sisustus. Tapettikaupassa täsmennettiin minulle, että seiniä ei saa koskaan tapetoida tai maalata tummiksi, vaan korkeintaan yksi "efektiseinä" saa olla värikäs, kaikki muut puhtaan valkeita tai hyvin vaaleita. Tummuus kuulemma pienentää huonetta, ja tottahan se on, mutta mikä pakkoperiaate se avaruuden vaikutelma sitten on?

Minusta olisi mukava sisustaa tummansävyiseen boheemityyliin, jossa kodista tulee tarkoituksella hieman pienen ja pesämäisen oloinen kolo. Se on vain hemmetin vaikeata, jos ei ole oikeasti varaa kunnon antiikkihuonekaluihin, isoihin taulunkehyksiin ja koristeellisiin villamattoihin.

[/quote]

Me maalasimme seinät melko tummiksi. Asunto on valoisa, joten päivällä ei ole liian tummaa, illalla taas iltavalaistuksessa on todella tunnelmallinen fiilis. Ja yllätys, yllätys, huoneet eivät vaikuta lainkaan pienemmiltä. Oikeastaan tulee sellainen fiilis, että seinät ikäänkuin katoavat jonnekin avaruuteen.

Liiallinen sisustuslehtien lukeminen ei kannata. Ne kuvaavat enimmäkseen sen hetken trendien mukaisia sisustuksia, jotka ovat taas vuoden, parin päästä jo menneet pois muodista, kun uutta on tarjolla.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 04:03"]

Löysin tieni tänne ikivanhaan ketjuun ja alkoi todella ärsyttää, miten täällä mollataan neutraalia sisustusta, niin kuin kaikkien tulisi tykätä värien sekamelskasta ja kuin neutraali olisi automaattisesti tylsä. Minä rakastan neutraalia sisustusta, siinä silmä lepää. Neutraali ei ole yhtä kuin vitivalkoiset seinät, muovimattolattia, 60-luvun sohva ja kaksi littanaa tyynyä molemmissa nurkissa. Minun lempparivärejäni sisustuksessa on beige, musta, valkoinen, ruskea, hopea, teräs ja pieninä annoksina pinkki/vaaleanpunainen. Sen enempää en kotiini halua värien räiskettä, koska en yksinkertaisesti pidä kirkkaista väreistä enkä viihdy värioksennuksessa. Ei ole siis kyse mistään uskalluksesta.

[/quote]

Tämä kirjoittaja ei taida ymmärtää, että neutraalin sisustuksen vastakohta ei välttämättä ole värien sekamelska?

vrt.

http://2.bp.blogspot.com/-DFJzFwYzthw/UpnKZ8eyLXI/AAAAAAAAEmM/Bbj1ZKpqeio/s1600/IMG_48800.png

ja

http://www.savenashvillespeedway.com/wp-content/uploads/2015/02/carpeting-ideas-for-living-room.jpg

ja

http://www2.pictures.lonny.com/lo/Bohemian+Living+Room+living+room+oversized+py-8zOw9rR_l.jpg

Ensimmäinen näyttää vaan todella persoonattomalta, ja kaikki on vedetty samasta pakasta, esillä on halpoja sisustuselementtejä, lattialla varma valinta eli nukkamatto, ja kaikki on jotenkin teennäisen harkittua ja valmiina ostettua.Kuvan huone ei ole olemukseltaan salliva, ja se on epäkäytännöllinen. Minne lasketaan tarjoiluvati, tuohon heiveröiselle nahkapallille? Kyntteliköt ovat ainoalla tilassa olevalla pöydällä, siirretäänkö ne mihin kun pöytää halutaan käyttää? Entä kulku parvekkeen ovelle, pöytä pitää siirtää? Ilmapiiri on selvästi kulissi, ja rakennettu kuvaa varten.

Kakkoskuvassa voidaan jo ajatella että sohvapöydällä voi olla punaviinilasi pulloineen, pöydän tasolla kirjoja, alatasolla levyjä ja vaikka koiranleluja. Kun asuntoon päästetään värimaailma auki ja tehdään yleisilmeestä sallivampi, siellä on myös vapaampaa olla ja punaviinitahra antiikkimatolla ei tunnukaan niin maailmanlopulta. Huoneeseen voi kuvitella "ruman posliinielefantin" joka on saatu kummilta lahjaksi, tai mitä tahansa värejä tuohon lisäksi. Kaikki sopii tuohon tunnelmaan, joka on salliva.

Kolmannessa kuvassa ollaan jo käytetty paljon värejä, mutta samasta paletista. Vaikka kyseinen olohuone on stailattu, sen idea on selvä. Kotiin mahtuu muistoesineitä mummolasta, pöydälle mahtuu tavaraa eikä elämässä tarvittavia asioita tarvitse kätkeä senkkeihin ja esillä voidaan pitää niitäkin asioita jotka eivät ole sen hetkisen trendin mukaisesti "cool". Kodin tavarat saavat näkyä, ja kaikkea ei tarvitse piilottaa.

Juuri tämä on se miksi sliipatut kodit herättävät ärsytystä, koska ne eivät ole sitä miltä ne näyttävät. Niissä asuu perhe (tai nainen) joka kilahtaa rapajäljistä vaalealla sohvalla, tai nainen joka kilahtaa jos pöydän pintaan piirtyy lasin jäljet. Niissä kasvatetaan lapsia joiden täytyy olla yhtä kliinisiä kuin äiti, ja kaiken pitää olla aina tiptop. Kaikki elämisen jäljet piilotetaan kaappeihin, ja eletään illuusiossa että elämä on korkeakiiltoista.

Mielestäni tämä suomalaisten vimma sisustaa elämisen jäljet piiloon on vain osoitus pinnallisuudesta, vaikka se halutaankin kieltää. Kodeista on tullut teatteriesityksen lavastus, ja niissä kodeissa leikitään että ollaan jotain muuta mitä oikeasti ollaan. Sisustamisesta tulisi inspiroitua siinä määrin, että ymmärtäisi että koti täyttyy kyllä ajan saatossa saaduista lahjoista, rakkaista esineistä ja perintöastiastoista yms. En ymmärrä sitä, että saadaan vaikka isoäidiltä joku vaasi joka ei sovi lainkaan siihen neutraaliin sisustukseen ja laitetaan vaasi kaappiin piiloon.

Haluan asua kodissa, missä mun ei tarvitse piilotella mitään vaan jokaiselle tavaralle on paikka. Ei mun tarvitse mennä Askoon ostamaan kynttelikköä tai hopeista maljakkoa, mä olen saanut lahjaksi niitä monta. Mun koti on itsessään muistuttamassa siitä millaista elämää mä elän, ja kaikki lahjat on arvokkaita ja kelpaavat kirjahyllyyn.

En aidosti käsitä, miksi muut ihmiset kokevat asian päinvastoin.

Oma kotini on sisustettu turkoosilla ja ruskealla/mustalla.
Turkoosia on enemmän mutta tumma väri näkyy mm. Puukoristeissa, valoverhoissa, tyynyissä ja puunvärisessä ruokapöydässä.
Lasten huoneet aijon sisustaa jokaisen omalla värillä (mutta en todellakaan pinkillä ja sinisellä!)

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:48"]

Mielestäni tämä suomalaisten vimma sisustaa elämisen jäljet piiloon on vain osoitus pinnallisuudesta, vaikka se halutaankin kieltää. Kodeista on tullut teatteriesityksen lavastus, ja niissä kodeissa leikitään että ollaan jotain muuta mitä oikeasti ollaan. Sisustamisesta tulisi inspiroitua siinä määrin, että ymmärtäisi että koti täyttyy kyllä ajan saatossa saaduista lahjoista, rakkaista esineistä ja perintöastiastoista yms. En ymmärrä sitä, että saadaan vaikka isoäidiltä joku vaasi joka ei sovi lainkaan siihen neutraaliin sisustukseen ja laitetaan vaasi kaappiin piiloon.

[/quote]

Ei kai sun tarvitsekaan ymmärtää?

Itse stressaannun tuollaisesta "romusta", enkä ymmärrä miksi minun pitäisi asua stressin keskellä, jotta olisi "elämisen makua"?

Meillä on kans tilaa niin paljon, että ihan hyvin kaikki pysyy siistinä ilman stressiä, tai huutamista (???).

Enkä ymmärrä miksi sisustamisesta pitäisi inspiroitua? Onko niin vaikeaa ymmärtää ettei kaikilla yksinkertaisesti kiinnosta sisustaminen. Ja esim. me muutetaan paljon työn takia, eri maihinkin, joten ei mulla tosiaankaan kiinnosta "sisustaa", tai keräillä jotain vaaseja.

Jos joku haluaa asua jossain talossa koko elämänsä ja kerätä sinne tavaraa, se ei mua haittaa, mutta miksi teillä aina haittaa meidän muiden tyyli elää?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:05"]

Oma kotini on sisustettu turkoosilla ja ruskealla/mustalla. Turkoosia on enemmän mutta tumma väri näkyy mm. Puukoristeissa, valoverhoissa, tyynyissä ja puunvärisessä ruokapöydässä. Lasten huoneet aijon sisustaa jokaisen omalla värillä (mutta en todellakaan pinkillä ja sinisellä!)

[/quote]

Tähän pakko sanoa, että musta on ihania sellaiset sisustukset missä on käytetty värejä, puuta ja luonnonmateriaaleja. Mulla oli valkoiset muovisekoiteverhot ja koti oli aina kolkko, vaihdoin pellavaverhoihin joissa vaalea mudan sävy, valo tulee ihanan pehmeästi sieltä läpi. Matotkin vaihdoin ruskeisiin, ja sitten on violettia ja harmaata, ja hopeaa. Ja kaikki on haalittu kirppareilta tai saatu sukulaisilta, on mummon tilkkutyynyjä ja pitsiliinoja. On kiva kun kodissa on asioita joihin liittyy jokin kiva muisto. Kun menee Ikeaan niin niistä kamoista jää muistoksi vaan kohtuuttoman iso kuittilasku ostoksista.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:48"]

Mielestäni tämä suomalaisten vimma sisustaa elämisen jäljet piiloon on vain osoitus pinnallisuudesta, vaikka se halutaankin kieltää. Kodeista on tullut teatteriesityksen lavastus, ja niissä kodeissa leikitään että ollaan jotain muuta mitä oikeasti ollaan. Sisustamisesta tulisi inspiroitua siinä määrin, että ymmärtäisi että koti täyttyy kyllä ajan saatossa saaduista lahjoista, rakkaista esineistä ja perintöastiastoista yms. En ymmärrä sitä, että saadaan vaikka isoäidiltä joku vaasi joka ei sovi lainkaan siihen neutraaliin sisustukseen ja laitetaan vaasi kaappiin piiloon.

[/quote]

Ei kai sun tarvitsekaan ymmärtää?

Itse stressaannun tuollaisesta "romusta", enkä ymmärrä miksi minun pitäisi asua stressin keskellä, jotta olisi "elämisen makua"?

Meillä on kans tilaa niin paljon, että ihan hyvin kaikki pysyy siistinä ilman stressiä, tai huutamista (???).

Enkä ymmärrä miksi sisustamisesta pitäisi inspiroitua? Onko niin vaikeaa ymmärtää ettei kaikilla yksinkertaisesti kiinnosta sisustaminen. Ja esim. me muutetaan paljon työn takia, eri maihinkin, joten ei mulla tosiaankaan kiinnosta "sisustaa", tai keräillä jotain vaaseja.

Jos joku haluaa asua jossain talossa koko elämänsä ja kerätä sinne tavaraa, se ei mua haittaa, mutta miksi teillä aina haittaa meidän muiden tyyli elää?

[/quote]

No just joo, tällaista vastausta mä odotinkin. :) " ei sun tartte ymmärtää" tai "mitäs se sua liikuttaa". Itseasiassa mä en esittele mun kotia sosiaalisessa mediassa, en näe siihen mitään syytä. Mulle koti ei ole piipahduspaikka, näyttelyesine tai kannanotto krääsättömyyteen. Koti on koti, se ei edusta varsinaisesti mitään sen suurempaa. Mä en ole ehdottanut että kaikkien pitäisi sisustaa, vaan pointti on se että muistoiksi saadut esineet ja lahjat ovat itsessään olemassa sitä persoonallisuutta luomaan.

On itsensä huijaamista jos kätkee kaikki asiat kaappeihin pois silmistä, jotain muutakin sillä halutaan peitellä. Enpä ole vielä yhtään sisustusblogia nähnyt kodista, missä oikeasti vaikuttaisi asuvan ihmisiä. Kaikki on showta.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:19"]

No just joo, tällaista vastausta mä odotinkin. :) " ei sun tartte ymmärtää" tai "mitäs se sua liikuttaa". Itseasiassa mä en esittele mun kotia sosiaalisessa mediassa, en näe siihen mitään syytä. Mulle koti ei ole piipahduspaikka, näyttelyesine tai kannanotto krääsättömyyteen. Koti on koti, se ei edusta varsinaisesti mitään sen suurempaa. Mä en ole ehdottanut että kaikkien pitäisi sisustaa, vaan pointti on se että muistoiksi saadut esineet ja lahjat ovat itsessään olemassa sitä persoonallisuutta luomaan.

On itsensä huijaamista jos kätkee kaikki asiat kaappeihin pois silmistä, jotain muutakin sillä halutaan peitellä. Enpä ole vielä yhtään sisustusblogia nähnyt kodista, missä oikeasti vaikuttaisi asuvan ihmisiä. Kaikki on showta.

[/quote]

No joo, jos jonkun mielestä ihmisten kodin sisustus kertoo niiden asujien "ongelmista", niin en voi auttaa, kaikkea hyvää sulle vaan elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2012 klo 07:37"]Kaikilla on matala sanky jossa ohut littea patja. Paivapeitto on ohutta kangasta ja sangylla max. kaksi litteata tyynya kulmittain.

Sangyn jalkopaan paalla riippuu kristallikruunu, onneksi siella jos sattuu tippumaan joku yo. Seinat ovat paljaat ja ikkunoissa tylliverhot.

Kaiken taman olen oppinut etuovesta.
[/quote]
En tunne ketään jolla olisi tuollainen makuuhuone.