Suomalainen sisustus on mielikuvituksetonta ja rumaa

Ei suomalaiset osaisi tuollaista.

ovat nämä "suomalaiset", joihin viittaat?

meidän suomalaisessa kulttuurissa ei osata mitään kivaa eikä hauskaa tässä tapauksessa sisustaa. Suomalaiset on hyvin ankeaa kansaa.

keltainen, punainen ja turkoosi sohva on ankeita, koska olen suomalainen. Samoin mun mintunvihreä huone. #2

Näkemättä sisustustasi on vaikea sanoa mitään mutta ainakin olet poikkeuksellinen yksilö tässä tapauksessa. Olisi tietysti hyvä jos noi jotenkin rimmaisi toisiinsa kuitenkin.

Voin vakuuttaa sulle, että kaikki sohvamme eivät ole samassa huoneessa, joten aika sama, sopivatko ne toisiinsa.

Näetkö nyt kuinka kaavamaista se on? Suomalaisten sohvat on aina ja ainoastaan olohuoneessa. Paitsi joillain ökyrikkailla tietysti voi olla myös takkahuoneessa.

olohuonetta (vielä), joten siellä ei ole yhtään sohvaakaan. Takkahuonettakaan ei ole.

varmasti aika harvalla on kyse siitä että haluaisi sisustaa jotenkin muuten muttei uskalla!



Meillä on uudessa, valoisassa omakotitalossamme varmaan juuri sellainen sisustus jota tarkoitat, koska PIDÄMME siitä ja se on mielestämme lämmin, kodikas ja viihtyisä. Meillä on käynyt myös vieraita ulkomailta, jotka ovat tosi paljon ihastelleet kotiamme ja sisustustamme (ja nämä ihmiset ovat niin tuttuja, että tiedän, ettei kyse ole ollut pelkästä small talkista). Eräs amerikkalainen, jolla itsellään on sellainen "hauskempi ja värikkäämpi" sisustus kotonaan, henkäisi heti meille tultuaan, että vau, teidän koti on kuin jostain sisustuslehdestä! Ja ihasteli sisustustamme moneen otteeseen vierailun aikana.



Eli makuasioita, ei uskalluksen puutetta, ap hyvä. :)

Täällä on sellainen skandinaavinen / saksalainen hyvin hillitty ja pelkistetty tyyli vallalla. Itse en siitä perusta joten minun silmääni sen tyylisuunnan sisustukset, joita täällä on valtaosa, näyttävät tylsiltä. Toisaalta toki ymmärrän myös että kyseessä on aito makuasia josta ei ole oikeaa mielipidettä, ja että on ihan ok myös että valkoinen/beige/puunsävy -sisustajat pitävät minun vahvaväristä sisustustani mauttomana ja räikeänä.

Muuten ei edes voitaisi puhua skandinaavisesta sisustuksesta.

Kaikki erilainen ensialkuun sattuu silmaan, mutta ajan myota niista voi oppia todella tykkaamaan.

Meillä väriä löytyy vaikka muille jakaa. Kuitenkin tarkkaan mietitty kaikki ja mielestäni sopii yhteen. Vieraita kun on käynyt ovat ihastelleet värejä myös. Jonkun makuun voisi olla liikaakin, meillä kyllä kaikki tykkää.

varmasti aika harvalla on kyse siitä että haluaisi sisustaa jotenkin muuten muttei uskalla!

Meillä on uudessa, valoisassa omakotitalossamme varmaan juuri sellainen sisustus jota tarkoitat, koska PIDÄMME siitä ja se on mielestämme lämmin, kodikas ja viihtyisä. Meillä on käynyt myös vieraita ulkomailta, jotka ovat tosi paljon ihastelleet kotiamme ja sisustustamme (ja nämä ihmiset ovat niin tuttuja, että tiedän, ettei kyse ole ollut pelkästä small talkista). Eräs amerikkalainen, jolla itsellään on sellainen "hauskempi ja värikkäämpi" sisustus kotonaan, henkäisi heti meille tultuaan, että vau, teidän koti on kuin jostain sisustuslehdestä! Ja ihasteli sisustustamme moneen otteeseen vierailun aikana.

Eli makuasioita, ei uskalluksen puutetta, ap hyvä. :)

Sitä tosiaan esitellään kyllästymiseen asti sisustuslehdissä ja sisustusblogeissa. Se vaan ei näytä miltään. Se ei ole asukkaan näköistä vaan juurikin sisustuslehden näköistä hajutonta, mautonta ja mitään sanomatonta.

Muualla maailmassa ihmiset aivan selvästi osaavat sisustaa paremmin jos ulkomaalaisia lehtiä ja tv-ohjelmia on yhtään uskominen. Niiden kodeissa on tunnelmaa!

Ajattelin itse ottaa niistä oppia. Kodin pitää näyttää kodille, ei saairaalan odotushuoneelle.

Kyllähän se niin on että jokaisen suomalaisen tulee sisustaa kotinsa amerikkalaisen tai eurooppalaisen sisustuslehden mukaan. Se on aivan sama miellyttääkö se itseä...kunhan voi sanoa että "minullapa on aivan saatanan pirteä olohuone". Muistakaa että jokainen sisustaa oman kotinsa vieraita varten.

varmasti aika harvalla on kyse siitä että haluaisi sisustaa jotenkin muuten muttei uskalla!

Meillä on uudessa, valoisassa omakotitalossamme varmaan juuri sellainen sisustus jota tarkoitat, koska PIDÄMME siitä ja se on mielestämme lämmin, kodikas ja viihtyisä. Meillä on käynyt myös vieraita ulkomailta, jotka ovat tosi paljon ihastelleet kotiamme ja sisustustamme (ja nämä ihmiset ovat niin tuttuja, että tiedän, ettei kyse ole ollut pelkästä small talkista). Eräs amerikkalainen, jolla itsellään on sellainen "hauskempi ja värikkäämpi" sisustus kotonaan, henkäisi heti meille tultuaan, että vau, teidän koti on kuin jostain sisustuslehdestä! Ja ihasteli sisustustamme moneen otteeseen vierailun aikana.

Eli makuasioita, ei uskalluksen puutetta, ap hyvä. :)

Sitä tosiaan esitellään kyllästymiseen asti sisustuslehdissä ja sisustusblogeissa. Se vaan ei näytä miltään. Se ei ole asukkaan näköistä vaan juurikin sisustuslehden näköistä hajutonta, mautonta ja mitään sanomatonta.

Muualla maailmassa ihmiset aivan selvästi osaavat sisustaa paremmin jos ulkomaalaisia lehtiä ja tv-ohjelmia on yhtään uskominen. Niiden kodeissa on tunnelmaa!

Ajattelin itse ottaa niistä oppia. Kodin pitää näyttää kodille, ei saairaalan odotushuoneelle.

Etta ihan "muualla maailmassa". Oletko nahnyt uusrikkaiden venalaisten tai kiinalaisten koteja? ;)

muakin kyllästyttää valkoinen sisustus mitä monella näkee.

itse en sellaisessa viihtyisi, liian aneemista mun makuuni. mutta ajat ja tavat onneksi muuttuvat, se mitä nyt hehkutettaan on parin vuoden päästä mennyt pois muodista.

Meillä on aika valkoinen ja pelkistetty koti...Ei juurikaan koriste-esineitä eikä viherkasveja. Ei mattoja ja sohva on paheellisen valkoinen. Myös seinät ovat valkoiset.



Aina joskus yritän tuoda jotain väriä tai kasvia ta jotain hemmetin kynttilpurkkeja pöydille, mutta sitten vaan totean että ne näyttää sotkuisilta ja tyhmiltä ja korjaan ne pois. En kestä yhtään pölyä enkä sotkua enkä mitään ihme sommitelmia vaikka monen mielestä varmaan jokaisella pöydällä pitää olla väintään kivituikkuja rykelmänä ja nurkka ei ole nurkka ilman isoa palmuvehkaa.



Ostin kerran hetken mielijohteesta juuri punaisen sohvan meidän työhuoneeseen. Ekan kuukauden se näytti ihan kivalta ja sitten aloin inhota sitä. Onneksi siihen sai valkoiset päälliset ja homma alkoi heti toimia paremmin.



En vaan tykkää esim. kirkkaista väreistä, en edes jouluna.

Sisustuslehdissä skippaan nämä riemunkirjavat etelä-eurooppalaiset sisustukset yli, ei vaan kiinnosta.

Muistakaa että jokainen sisustaa oman kotinsa vieraita varten.

itse kyllä olen sisustanut ihan itseäni ja perhettäni varten.

Vieraat ovat vieraita ja niiden mielipiteet sisustuksestamme eivät minua edes kiinnosta. Mehän täällä asumme, ei ne vieraat. =DD

Aika pinnallista jos miettii enemmän sitä että mitä vieraat ajattelevat sisustuksesta, kuin sitä miten itse sen sisustuksen kanssa viihtyy.

Ja asunnon jälleenmyyntiin vaikuttaa aika paljon se että millaisia pysyviä värivalintoja tekee. Itse kyllä mieluumin ostan sellaisen asunnon, jossa on beiget, valkeat tai muutoin vaaleat seinät, kuin sellaisen, jossa yksi huone on mintunvihreä (yök), toisessa huoneessa on yksi seinä punainen toinen beige ja kolmannella on musta tapetti jossa on isoja valkeita kukkia, kolmas huone musta ja vessat on laatoitettu vaaleanpunaiseksi/vaaleansiniseksi/vaaleanvihreäksi.. Itse ainakin joutuisin tuollaiseen kämpään tehdä niin monta remonttia että en ostaisi. Jopa harmaat seinät olisivat paremmat kuin joku kirkas väri.

varsin monella on nykyään sellainen valkoinen, harmaa/beige sisustus ja pakko sanoa, että se ei näytä erityisen mielenkiintoiselle.

Katselin jotakin brittiläistä vai oliko amerikkalaista sisustusohjelmaa ja ne siellä osaa sisustaa paljon hauskemmin ja värikkäämmin. Ei toki kaikki mutta mieleen jäi esimerkiksi sellainen sisustus missä oli valkoiset seinät kylläkin ja kiltävä ruskea parketti ja muuta ruskeaa mutta sitten sohva oli iloisen punainen! Ei suomalaiset osaisi tuollaista.

Mä tiedän muutamankin kodin missä on punainen sohva. Meilläkin oli parin vuoden ajan. JOssain vaiheessa ne tuli "muotiin".

Nämä on makuasioita. Ainahan voi asuntonsa sisustaa vaikka afrikkalaiseen tyyliin, itse en pidä sellaisista.

Joskus oli keltaset ja vihreät kaakelita ja keittiönkaapistot in, nykyään ne on retroa ja musta ihan karseita.

keittiössä on muuten karseita. ja tummat ja vaaleat pinnat sekaisin kaapistoissa.

varsin monella on nykyään sellainen valkoinen, harmaa/beige sisustus ja pakko sanoa, että se ei näytä erityisen mielenkiintoiselle.

Katselin jotakin brittiläistä vai oliko amerikkalaista sisustusohjelmaa ja ne siellä osaa sisustaa paljon hauskemmin ja värikkäämmin. Ei toki kaikki mutta mieleen jäi esimerkiksi sellainen sisustus missä oli valkoiset seinät kylläkin ja kiltävä ruskea parketti ja muuta ruskeaa mutta sitten sohva oli iloisen punainen! Ei suomalaiset osaisi tuollaista.

Mä tiedän muutamankin kodin missä on punainen sohva. Meilläkin oli parin vuoden ajan. JOssain vaiheessa ne tuli "muotiin".

Nämä on makuasioita. Ainahan voi asuntonsa sisustaa vaikka afrikkalaiseen tyyliin, itse en pidä sellaisista.

Joskus oli keltaset ja vihreät kaakelita ja keittiönkaapistot in, nykyään ne on retroa ja musta ihan karseita.

Ei suomalaiset osaisi tuollaista.

ovat nämä "suomalaiset", joihin viittaat?

meidän suomalaisessa kulttuurissa ei osata mitään kivaa eikä hauskaa tässä tapauksessa sisustaa. Suomalaiset on hyvin ankeaa kansaa.

Ja hävettää olla suomalainen, kun on ulkomailla (siis se enklannin puhuminen, noloo..)

joita todella "inhoan" nykyisessä sisustustyylissä, ovat kirjavat laminaattilattiat! Varsinkin kaamea harmaa, joka ei sovi minkään värin kanssa! Myös tumman ruskean kirjava on todella levottoman näköinen ja hallitsee koko huonetta. Miten ne voivat jonkun silmään näyttää kauniilta?

Laminaatista en pidä muutenkaan; minkään värisenä!

Valkoinen, koivunväri ja hiottu teräs. Siinä taitaa olla suomalainen väripaletti. Jos joku punainen sohva heitetään sinne joukkoon, niin sitä pidetään rohkeana kannanottona. Suomalainen sisustaminen on "funktionaalista" sairaalaestetiikkaa.



Ehdottoman kammottua on Suomessa tummia värejä yhdistelevä sisustus. Tapettikaupassa täsmennettiin minulle, että seiniä ei saa koskaan tapetoida tai maalata tummiksi, vaan korkeintaan yksi "efektiseinä" saa olla värikäs, kaikki muut puhtaan valkeita tai hyvin vaaleita. Tummuus kuulemma pienentää huonetta, ja tottahan se on, mutta mikä pakkoperiaate se avaruuden vaikutelma sitten on?



Minusta olisi mukava sisustaa tummansävyiseen boheemityyliin, jossa kodista tulee tarkoituksella hieman pienen ja pesämäisen oloinen kolo. Se on vain hemmetin vaikeata, jos ei ole oikeasti varaa kunnon antiikkihuonekaluihin, isoihin taulunkehyksiin ja koristeellisiin villamattoihin.

Ei voi olla totta, että löytyy toinenkin laminaatin vihaaja. Luulin olevani ainoa.

Laminaatti on niin paljon kylmempikin jalkaan verrattuna parkettiin. Hyi, hyi hyi!

Löysin tieni tänne ikivanhaan ketjuun ja alkoi todella ärsyttää, miten täällä mollataan neutraalia sisustusta, niin kuin kaikkien tulisi tykätä värien sekamelskasta ja kuin neutraali olisi automaattisesti tylsä. Minä rakastan neutraalia sisustusta, siinä silmä lepää. Neutraali ei ole yhtä kuin vitivalkoiset seinät, muovimattolattia, 60-luvun sohva ja kaksi littanaa tyynyä molemmissa nurkissa. Minun lempparivärejäni sisustuksessa on beige, musta, valkoinen, ruskea, hopea, teräs ja pieninä annoksina pinkki/vaaleanpunainen. Sen enempää en kotiini halua värien räiskettä, koska en yksinkertaisesti pidä kirkkaista väreistä enkä viihdy värioksennuksessa. Ei ole siis kyse mistään uskalluksesta.

Kolmekymppisten naisten pitämät sisustusblogit on aika pitkälle sitä samaa, mielikuvituksetonta kuraa. Olen nähnyt vain ja ainoastaan näitä sisustusblogeja:

1. Sisustus valkoista/harmaata, "väripilkkuna" hopea.

2. Kokovalkoinen sisustus

3. Beige/valkoinen sisustus

Kaikissa tunnelma näyttää ei-asutulta, ja pari arvokasta design maljakkoa joka häshtägätään Instagramissa tyyliin #pentik. Tuollaiset kodit näyttävät sieluttomilta, ja jos jokin asia on sieluton, se on pelottavaa. Ja pelon aiheuttama reaktio on usein ärsytys, varsinkin kun harva ymmärtää ajatella mistä se ärsytys johtuu. Tuntuu kummalliselta katsella ihmisten intiimejä koteja instagramista, ja samaan aikaan miettiä että millainen ihminen asuu kodissa jossa ainoat näkyvillä olevat esineet ovat joku kallis maljakko? Samaan törmää Etuovessa tai muissa myytävänä olevissa kohteissa, kylmiä ja kolkkoja asuntoja joissa on joku teemaan sopiva vehka.

Kun me kiersimme talonäytöissä, ahdistuimme aika suuresti talojen värimaailmoista. Huonekorkeudet olivat suuria, ja värit neutraaleja ja kolkkoja. Rakastuttiin tähän meidän talon tunnelmaan, kun terasseilla oli värikkäitä kukkia, ja sisällä oli paljon viherkasveja ja sisustus oli sitä sun tätä, mutta materiaalit olivat puuta ja pellavaa, ja matot villamattoja. Uskon että tästä talosta kilpailtiin juuri sen vuoksi, että tällaisia ei ole tarjolla nykyisin kun kodit riisutaan stailaajien neuvomina aivan alastomiksi "skandinaavisiksi" design- kodeiksi.

Lapset ovat sanoneet, että heidän kavereiden mielestä meillä on ihanan lämmin koti ja kieltämättä tuntuu joskus kouraisu vatsanpohjassa, kun katsoo Instagramista näitä muka design-koteja joissa lapsi istuu kolkossa olohuoneessa värikkäässä haalarissaan, ja katsoo televisiota. On kuin koti olisi tehty vain sisustajalle, eikä lapsille. Muutenkaan en ymmärrä, millä oikeudella vanhemmat laittavat lastensa yksityistä kotia nettiin kaikkien pällisteltäväksi? Ei ole mitään oikeutta sellaiseen, ja lapsiakin tulisi kunnioittaa yksilöinä. Eivät he ole osa sisustusta, joten on todella kornia kuvata lapsia siellä fiinin ympäristön keskellä ja laittaa se sisustusblogiin.

Nykyisin katselen aika vähän kuvia toisten kodeista, kun yksinkertaisesti kaikki sisustusblogit ovat samasta tuutista. Ihmisten kannattaisi miettiä että mistä lähtee se tarve riisua koti paljaaksi ja piilottaa kodin tunnelma, ja esitellä kotiaan somessa. Voi olla, että taustalta löytyy kontrolloinnin tarvetta, pintakuvan kiillotusta tai jopa yksinäisyyttä. Koti syntyy ihmisten keskellä, ja lapsiperheiden koti syntyy myös lasten tavaroista ja siitä resuisesta suvussa kiertäneestä nallesta. Elämä saa näkyä, siitä ne lapsetkin nauttii.

Voitte vaikka miettiä päiväkodin sisustusta, jonka ovat suunnitelleet varhaiskasvatukseen perehtyneet ihmiset ja päiväkodit suunnitellaan lasten mieleen. Aika kaukana ovat suomalaiset kodit päiväkotien värimaailmoista, ja syy on juuri se että kolmekymppiset perheenäidit eivät sisusta koteja lapsiaan ajatellen, vaan omaan napaansa tuijottaen. Sitä sitten puolustellaan kiivaasti, eikä vieläkään tajuta että kodin pitäisi olla myös lapsille soveltuva.

Kaikilla on matala sanky jossa ohut littea patja. Paivapeitto on ohutta kangasta ja sangylla max. kaksi litteata tyynya kulmittain.

Sangyn jalkopaan paalla riippuu kristallikruunu, onneksi siella jos sattuu tippumaan joku yo. Seinat ovat paljaat ja ikkunoissa tylliverhot.

Kaiken taman olen oppinut etuovesta.

muakin kyllästyttää valkoinen sisustus mitä monella näkee.

itse en sellaisessa viihtyisi, liian aneemista mun makuuni. mutta ajat ja tavat onneksi muuttuvat, se mitä nyt hehkutettaan on parin vuoden päästä mennyt pois muodista.

Mua myös ahdistaa tämä nykytrendin mukainen ylivaaleus ja värittömyys. Muutaman vuoden päästä sillekin sitten naureskellaan, niin kuin ysärityylille nyt.