Vähän petetty, vähän pettäjä

Mulla on kovin kiusallinen, inhottava ja säälittävä tilanne meneillään elämässä. En tiedä miksi ihmeessä kirjoitan siitä vauvapalstalle, etenkin kun olen lapseton päälle parikymppinen nainen.



Kuitenkin.. Olen nyt seurustellut mukavan miehen kanssa reilut kaksi vuotta. Meillä ei mene varsinaisesti huonosti, mutta kipinä on hiipunut tässä ajan kanssa ja muutaman luottamuspulan aiheuttaneen tilanteen takia.



Mies on pariin otteeseen jäänyt kiinni teksiviestikavereista ja tapaamisista tyttöjen kanssa joita en tunne, tai joista minulle ei kerrottu mitään. Kun sain ne selville, pahoitin niistä mieleni, mutta yritin antaa anteeksi. Seksiä ei tiettävästi ole kuitenkaan ollut.



Tunnen vielä toisinaan mustasukkaisuutta miehestä, mutta enimmäkseen yksinäisyyttä ja epävarmuutta suhteesta.



Nyt hiljattain vain kämmäsin itse pahan kerran.. Olin ravintolassa viettämässä iltaa kaveriporukassa, ja vähän kuin huomaamattani oltiin erään tuttavamiehen kanssa keskustelun päätteeksi enää kaksin paikalla. Olin humaltunut siinä vaiheessa, kun lähdettiin tanssilattialle, ja muutaman hitaan jälkeen jo suudeltiinkin. Tämä tuttavamies olisi halunnut minut mukaansa, mutta sen verran järki liikkui päässä, että jatkoin matkaa omaan kotiini, ihan yksin.



Miehelleni en pysty kertomaan mitä tapahtui. Häpeän sitä ensinnäkin niin paljon, sillä murruin itse kun niin tehtiin minulle, enkä pystynyt käsittämään millainen ihminen tekee niin toiselle. Toisekseen, mies ei ehkä ole ihan niin anteeksiantava luonne, että haluaisi edes harkita suhteen jatkamista tämän jälkeen.



Nyt mun pää onkin ihan sekaisin. Ajattelen tuttavamiestä luvattoman usein ja oma mies tuntuu entistäkin etäisemmältä. En ole varma haluaisinko erota, sillä olen antanut itsestäni miehelleni enemmän kuin kenellekään muulle, koskaan. Tuntuu, että olen nähnyt niin paljon vaivaa suhteen eteen, että mua suorastaan ärsyttäisi luovuttaa nyt! Samaan aikaan haaveilen seikkailusta ja seksistä tuttavamiehen kanssa.



En nää ollenkaan mihin suntaan mun pitäisi nyt lähteä. En tiedä pitäisikö erota vai olla yhdessä, rakastanko vai enkö, himoitsenko, tarvitsenko, haluanko vai en. Ajattelin, että avautuminen täällä voisi olla ensimmäinen askel johonkin suuntaan. Huoh...