Lue keskustelun säännöt.
Voi apua kun tajusin eilen illalla kuinka poikki oon vauvan hoitamiseen :(
21.05.2012 |
Vauva on n. 3 kuukautinen ja joku levoton kausi on meneillään, varsinkin iltaisin. Heiluu ja hytkyy ja määkii ja kiljuu, ei rauhoitu millään unille. Haluaa tissiä, sitten ei haluakaan vaan huutaa siinä rinnalla naama punaisena. Korvat lukossa kuuntelen ja tuskanhiki valuen kun en tiedä mitä pitäis tehdä, no eikö HELVETTI mies tuu siihen sohvalle viereen sanomaan; No niin näetkö, se ei halua maitoa vaan sitä väsyttää. (mies on "antanut" mun hoitaa lasta 95%, mies vaan leikittää lasta ja joskus iltaisin "tutittaa" (eli laittaa tutin suuhun jos meinaa herätä yöunilta) kun minä jo nukun.) Annoin sit miehen viedä vauvan sänkyyn jossa hytkyminen ja heiluminen ja rääkyminen (ei itkua) alkoi.
Aloin lämmittämään maitoa pakkasesta koska en jaksanut enää yhtään tissitellä, mies tuli tiuskasemaan keittiöön että sitä vaan väsyttää, ihan turhaan lämmität maitoa. Yritin sopertaa et paremmin se nukahtaa jos saa viel maitoa vähäsen ja lämmitin 90 ml.
Mies yritti antaa pullosta sitä maitoa kun istuttiin sohvalla, lopulta ärähti ja sanoi mulle että kato nyt ku se ei sitä halua vaan sitä väsyttää. Vastasin että ei kai se nyt sitä halua ku sulla on tollanen asenne. Otin vauvan ja pullon ja menin makkariin, syötin vauvan sängyllä ja itkin. Itkin varmaan puol tuntia ku mua niin väsytti (lähinnä henkisesti). Maito loppu pullosta ja kitinä alkoi taas ja mun korvissa vaan soi ja mä itkin. Annoin _vielä_kerran_ tissiä ja sitten laitoin lapsen sänkyyn johon rauhattomana lopulta nukahti.
Nukkui onneksi 8,5 tuntia putkeen, söi, ja nukkuu vieläkin. Halusin vaan tänne tulla nyt purkamaan nää jutut ennenku räjähdän itse. Mua niin ottaa päähän että mies joka ei hoida lasta ollenkaan, tulee mulle kertomaan faktaa, jonka mä jo itse tajuan, mutta se fakta ei toteudu ei vaikka koko maailma sen ymmärtäis.
No, oli mies sentään kattanut iltapalan meille kun lopulta vauva oli nukahtanut, sentään.
Ja jos joku kysyy että miksi en pyydä apua, mieheltä tms. niin tosiaan, vauva on rintamaidolla eikä hyväksy korviketta :( (ps. miten sitä korviketta sais parhaiten menemään, oon välillä sekoittanut omaa maitoa ja korviketta ja se on mennyt vain todellisessa nälänhädässä?) Joskus ois kiva tehdä illalla muutakin kuin maata vaan sohvalla ja imettää :(
Kommentit (43)
Koita vain kestää, tilanne saattaa ihan yhtäkkiä helpottaa, kunnes taas hankaloituu. =) Vauvan kanssa se on sellaista vaiheilua.
Illat kannattaa pyhittää vauvalle ja imetykselle, eikä ottaa stressiä siitä, että pitäisi muuta ehtiä tehdä, muutaman kuukauden päästä viimeistään kuitenkin helpottaa nuo iltahommat. Tee jotain omaa kivaa aamuisin tai päivisin, silloin voi onnistua helpommin. Kokeile erilaisia imetysasentoja, jotta voisit samalla lukea, selata nettiä tai katsoa telkkua. Napostelu imetyksen aikana on myös mukavaa ajanvietettä. Hommaa mieleinen dvd-boksi.
Malttia, yli 8 tunnin yöunet on jo hyvä juttu, iloitse niistä. Ihan varmasti kohta helpottaa älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuota se on, joskus iskee henkinen väsymys. Alku on yhtä tissinä oloa. Tsemppiä, se menee ohi äkimmin kuin huomaatkaan, usko mua! Kohta ihmettelet lakkiaisissa että vastahan toi oli vauvana tissillä. :D
Sitten tulee muut murheet.
Miksi et muuten ole nyt nukkumassa, jos kerta olet yliväsynyt?
Osaatko lukea? =) Et ilmeisesti? :)
ap
Äänikirjat on kivaa vaihtelua telkun katsomiselle. Pyydä ystäviä illalla käymään ja olemaan seuraneitinä. =) Me saatiin pelattua monta lautapeliäkin pitkän session aikana.
Ennen imetystä huolehdi, että kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla: syötävät, juotavat ja kaukosäätimet ja puhelin.
Rauhoittuisko illalla ihan pelkkän tutin kanssa yöunille? Jos vauvalla on imutarve, muttei jaksa enää yhtään maitoa ja siksi raivoaa. Miehen "asenne" ei vaikuta siihen syökö vauva vai ei.
Tsemppiä ja voimia, tuo on raskas vaihe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoittuisko illalla ihan pelkkän tutin kanssa yöunille? Jos vauvalla on imutarve, muttei jaksa enää yhtään maitoa ja siksi raivoaa. Miehen "asenne" ei vaikuta siihen syökö vauva vai ei.
Tsemppiä ja voimia, tuo on raskas vaihe!
Kyllä se "asenne" vaikuttaa vauvaan. Vauva vaistoaa hermostuneisuuden ja ärtyisyyden.
T. Itsekkin vauva-aikaan tosi väsynyt
aiemmin on kelvannut hyvin mutta nyt tutti sylkäistään pois ja imetään sormia ja nyrkkiä hirmuisella imulla, lotina vaan kuuluu olkkariin asti kun vauva imeskelee sormia.
No kyl mä ajattelisin et jos mie on hermostunut ja mulle ärähtää että ei se syö niin vauvakin hermostuu?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän neiti 5kk nukahtaa illalla vain ja ainoastaan sitteriin. Välillä saa heiluttaa 30min tai 2h. Ja saattaa herätä silloin kun siirrän sen sänkyyn. Mut ihan oikeasti, ole onnellinen että vauvasi sentään nukkuu! Meillä herätään 3-10 kertaa yöllä ja noustaan aamulla 06.00. Että kyllä väsyttää. Mutta ajattelen vain positiivisesti että kyllä se vielä joskus nukkuu...
Meillä nyt 10kk lapsi ja minä olen hänet tähän asti hoitanut kokonaan, kun mies kiireinen töissä ja vapaa-aikana remontoi taloa.
Iltaisilla imetysmaratoneilla hoki vaan vieressä, että ei sun maito riitä. Anna korviketta..
Ja nyt kun on ollut flunssaa ja koroton pinnasängyn päätä, otti mies korokkeet pois ja sanoi ettei kukaan pysty nukkumaan liukumäessä. Sanoin että onnea ja menestystä, jos nukkuu nenä tukossa vaakatasossa niin sinä varmaan hoidat yöheräilyt.. No, lapsi huusi täyttä kurkkua kun ei henki kulje eikä mies edes herää.
Neuvoa kyllä osataan mutta mitään ei tehdä, tiedän niin ton tunteen. Anna vaan mennä toisesta korvasta pihalle..
En tiedä millä nuo miehet saisi tajuamaan, että henkinen tuki olisi se mitä tarvitaan, eikä neuvominen lapsen hoidossa.
Minä sairastuin lopulta masennukseen kun mies ei osaa auttaa. Eikä ymmärrä mitä masennus on. Jos yhtään tuntuu vaikealta niin hae apua ja vertaistukea vaikka neuvolan kautta ennen kuin menee liian raskaaksi. Jos asut keski-uudenmaan alueella niin voin myös olla juttukaverina tai lenkkiseurana jos haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun jakeluun ei mene että aikuinen ihminen väsyy yhden tavallisen vauvan hoitamisesta.
Koliikki, korvakierre, allergia, tms lapset joiden hoitaminen vastaa 2-3 lapsen hoitamista voi toki uuvuttaa ihmisen.Myös masennus voi viedä ihmisen voimat kokonaan
Yksi tavallinen vauva, joka kitisee kohtuudella, on niin kevyt hoitaa, ettei sen pitäisi ketään uuvuttaa.
Uupumusta ei aiheuta se vauva ja sen hoito vaan vanhemman väärä asenne.
Kun saa vauvan, niin oma elämä täytyy heittää syrjään vuodeksi. Koko oleminen ja elämä täytyy keskittää vauvan hyvinvointiin. Kaikki 'oma aika' on suurta luksusta ja hieno etuoikeus, ei normaaliin arkeen kuuluva välttämättömyys.
Vauva ei ole häiriötekijä joka täytyy saada pois tieltä vaan ihanan ihminen jonka seurassa on ilo olla.
Ap, kokeile itsellesi asennekasvatusta. Se voi auttaa.
terv äiti, 9 lasta ja 9000 kokemusta... astmaa, hankalaa infektiokierrettä, korvaongelmia yms yms... joskus hieman väsynyt, yleensä hyvinvoiva
Mun jakeluun ei mene että aikuinen ihminen väsyy yhden tavallisen vauvan hoitamisesta.
Koliikki, korvakierre, allergia, tms lapset joiden hoitaminen vastaa 2-3 lapsen hoitamista voi toki uuvuttaa ihmisen.Myös masennus voi viedä ihmisen voimat kokonaan
Yksi tavallinen vauva, joka kitisee kohtuudella, on niin kevyt hoitaa, ettei sen pitäisi ketään uuvuttaa.
Uupumusta ei aiheuta se vauva ja sen hoito vaan vanhemman väärä asenne.
Kun saa vauvan, niin oma elämä täytyy heittää syrjään vuodeksi. Koko oleminen ja elämä täytyy keskittää vauvan hyvinvointiin. Kaikki 'oma aika' on suurta luksusta ja hieno etuoikeus, ei normaaliin arkeen kuuluva välttämättömyys.
Vauva ei ole häiriötekijä joka täytyy saada pois tieltä vaan ihanan ihminen jonka seurassa on ilo olla.
Ap, kokeile itsellesi asennekasvatusta. Se voi auttaa.terv äiti, 9 lasta ja 9000 kokemusta... astmaa, hankalaa infektiokierrettä, korvaongelmia yms yms... joskus hieman väsynyt, yleensä hyvinvoiva
Onneksi on olemassa näitä "super" äitejä. Olet siis tehnyt uusia lapsia joita vanhemmat lapset hoitavat ja koet olevasi hyvä äiti. Tsemppiä lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa joskus aiheesta 3-4kk rintaraivarit. Meillä imetys juuri tuollaista, halusi ja ei halunnut, samaan aikaan. Luulin, että pakko lopettaa imetys, kun oli vielä pieni isosisaruskin ja imetys vei kaikki voimat, tai siis se raivoaminen. Ja kas, vaihe meni ohi ja sen jälkeen lähes aina rauhoittui imetykseen. (varmaan olisi rauhoittunut myös pulloon, mutta meillä huoli pullon vasta 10kk, jolloin ei enää maitoa pullosta annettu vaan yöllä vettä, jos sattui heräämään). Tsemppiä!!
Mun jakeluun ei mene että aikuinen ihminen väsyy yhden tavallisen vauvan hoitamisesta.
Koliikki, korvakierre, allergia, tms lapset joiden hoitaminen vastaa 2-3 lapsen hoitamista voi toki uuvuttaa ihmisen.Myös masennus voi viedä ihmisen voimat kokonaan
Yksi tavallinen vauva, joka kitisee kohtuudella, on niin kevyt hoitaa, ettei sen pitäisi ketään uuvuttaa.
Uupumusta ei aiheuta se vauva ja sen hoito vaan vanhemman väärä asenne.
Kun saa vauvan, niin oma elämä täytyy heittää syrjään vuodeksi. Koko oleminen ja elämä täytyy keskittää vauvan hyvinvointiin. Kaikki 'oma aika' on suurta luksusta ja hieno etuoikeus, ei normaaliin arkeen kuuluva välttämättömyys.
Vauva ei ole häiriötekijä joka täytyy saada pois tieltä vaan ihanan ihminen jonka seurassa on ilo olla.
Ap, kokeile itsellesi asennekasvatusta. Se voi auttaa.terv äiti, 9 lasta ja 9000 kokemusta... astmaa, hankalaa infektiokierrettä, korvaongelmia yms yms... joskus hieman väsynyt, yleensä hyvinvoiva
Onneksi on olemassa näitä "super" äitejä. Olet siis tehnyt uusia lapsia joita vanhemmat lapset hoitavat ja koet olevasi hyvä äiti. Tsemppiä lapsillesi.
isommat hoitaa joskus, lähinnä silloin kun itse pyytävät esim. toiseksi nuorinta ulos.
Enkä minä ole superäiti, yhtään. Ihan tavallinen äiti, jokaa väsyy joskus.
En kuitenkaan YHDEN NORMAALIN vauvan hoidosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta kai voit olla väsynyt. Se on raskasta olla sidottuna vauvaan 24 tuntia vuorokaudessa ja sekin on raskasta, jos miehesi asenne on tuollainen. Hänen pitäisi tukea sinua, eikä tiuskia vieressä kun yrität helpottaa vauvasi oloa. Miehesikin on varmasti väsynyt tilanteeseen, eihän se parisuhteelle mitään helppoa aikaa ole se vauvavuosi tai pikkulapsiperheen elämä yleensä. Sitten kuitenkin jo helpottaa, kun vauvalla alkaa olla selkeä päivärytmi jne.
Voisiko kyse olla tiheän imun kaudesta. Googlettamalla löydät siitäkin tietoa. Tai sitten rintaraivarit, joihin syynä voi olla, että maitoa tulee liian hitaasti/nopeasti (suihkutissit), jälkimmäiseen auttaa kun antaa ensin pullosta, jolloin vauva saa säädeltyä maidon tulon itselleen sopivaksi.
Voimia ja jaksamista, kyllä se siitä helpottaa!
Tällä palstalla tulee usein vastaan näitä tarinoita, kuinka mies ei osallistu lainkaan tai osallistuu vain ihan vähän lastenhoitoon. Aavistitteko tämän ennen lasta, oliko tilanne ennakoitavissa vai tuliko ihan puskista?
Kun saa vauvan, niin oma elämä täytyy heittää syrjään vuodeksi. Koko oleminen ja elämä täytyy keskittää vauvan hyvinvointiin. Kaikki 'oma aika' on suurta luksusta ja hieno etuoikeus, ei normaaliin arkeen kuuluva välttämättömyys.
No voi v***u! Yleensä en kiroile, mutta nyt on pakko. Jos olet tosissasi, etkä vain säälittävä provo, niin eikö siihen pieneen mieleesi ole tullut, että juuri tuo saattaa olla esikoisen äidille se kaikkein väsyttävin juttu?! Koko elämä muuttuu ja samalla hormonit heittää, pitää yhtäkkiä ottaa vastuu pienestä ihmisestä, vaikka se kuinka olisi sinun mittapuullasi ns. helppo vauva. Ja jos ei ole kokemusta noista sinun lastesi kaltaisista moniallergisista koliikkirääkyjä-ongelmakimpuista niin kyllä silloin tavallinenkin vauva voi tuntua vaativalta. Sääli lapsiasi, kun heillä on noin täydellisen empatiakyvytön äiti. Tai tosiasiassa taidat olla todella väsynyt ja uupunut lastesi hoitoon, vaikka muuta yrität todistella.
kun taas on äiti uuvuksissa. Niin makaa kun petaa, älkää aina valittako OMAN kersojen hoidosta.
Luulen, että miehesi on yhtä hämillään kuin itsekin olet ja sitten vähän purkaatte avuttomuuttanne toisiinne. Normaalia.
Auttaiskohan, jos lähtisit iltaisin vaikka puoleksi tunniksi kävelylle? Sillä aikaa ei vauva varamasti kuole nälkään ja pääsisit itse pois huutoalueelta. Ehdotettu seuraneititoiminta on myös ihan jees. Käytin sitä paljon, kun esikoiseni oli pieni. Ja toisaalta voit itsekin lähteä illalla johonkin kaverille ja ottaa vauvan mukaan. Sille on ihan sama missä se kiukuttelee ja saisit vähän vaihtelua kotisohvaan, joka ymmärrettävästi vituttaa jo. Ja vaikka kerran kahteen viikkoon jättää sen vauvan isälle korvikkeen varaan ja käydä ilman perhettä vaikka kahvilla tms. missä yleensä käyt kavereiden kanssa. Olet edelleen sinä, vaikka vauvan äiti oletkin! Ei isä eikä vauva kuole yhden illan huutoon, vaikka se isälle rankka kokemus tietty onkin.
Itsekin väsähdän välillä näihin piltteihin, vaikka kaikki olisi ihan kunnossakin, ihan se suuri vastuu väsyttää.
Kun saa vauvan, niin oma elämä täytyy heittää syrjään vuodeksi. Koko oleminen ja elämä täytyy keskittää vauvan hyvinvointiin. Kaikki 'oma aika' on suurta luksusta ja hieno etuoikeus, ei normaaliin arkeen kuuluva välttämättömyys.No voi v***u! Yleensä en kiroile, mutta nyt on pakko. Jos olet tosissasi, etkä vain säälittävä provo, niin eikö siihen pieneen mieleesi ole tullut, että juuri tuo saattaa olla esikoisen äidille se kaikkein väsyttävin juttu?! Koko elämä muuttuu ja samalla hormonit heittää, pitää yhtäkkiä ottaa vastuu pienestä ihmisestä, vaikka se kuinka olisi sinun mittapuullasi ns. helppo vauva. Ja jos ei ole kokemusta noista sinun lastesi kaltaisista moniallergisista koliikkirääkyjä-ongelmakimpuista niin kyllä silloin tavallinenkin vauva voi tuntua vaativalta. Sääli lapsiasi, kun heillä on noin täydellisen empatiakyvytön äiti. Tai tosiasiassa taidat olla todella väsynyt ja uupunut lastesi hoitoon, vaikka muuta yrität todistella.
Yhden vauvan kanssa väsyminen on asenneongelma. Tuo sinun edellinen viestisi todisti sen.
Nykyisin ihmiset ovat niin itsekeskeisiä ja helppoon elämään tottuneita, että jopa tavallinen elämä saa uupumaan.
Ongelma on tavallaan yksilön ongelma, mutta myös yhteiskunnallinen.
Kunnon koulutus ja 'asennekasvatus' ennen raskautta olisi paikallaan. Luulot pois vaan, elämä ei ole, eikä sen kuulu olla, ruusuilla tanssimista.
Miten te luulisitte pärjäävänne vaikkapa talvi- ja jatkosodan ajan naisten saappaissa? Ette mitenkään. En tosin pärjäis minäkään, vaikka minun päässäni onkin vielä hitunen realismin tajua jäljellä.
Sitten tulee muut murheet.
Miksi et muuten ole nyt nukkumassa, jos kerta olet yliväsynyt?