Voi apua kun tajusin eilen illalla kuinka poikki oon vauvan hoitamiseen :(
Vauva on n. 3 kuukautinen ja joku levoton kausi on meneillään, varsinkin iltaisin. Heiluu ja hytkyy ja määkii ja kiljuu, ei rauhoitu millään unille. Haluaa tissiä, sitten ei haluakaan vaan huutaa siinä rinnalla naama punaisena. Korvat lukossa kuuntelen ja tuskanhiki valuen kun en tiedä mitä pitäis tehdä, no eikö HELVETTI mies tuu siihen sohvalle viereen sanomaan; No niin näetkö, se ei halua maitoa vaan sitä väsyttää. (mies on "antanut" mun hoitaa lasta 95%, mies vaan leikittää lasta ja joskus iltaisin "tutittaa" (eli laittaa tutin suuhun jos meinaa herätä yöunilta) kun minä jo nukun.) Annoin sit miehen viedä vauvan sänkyyn jossa hytkyminen ja heiluminen ja rääkyminen (ei itkua) alkoi.
Aloin lämmittämään maitoa pakkasesta koska en jaksanut enää yhtään tissitellä, mies tuli tiuskasemaan keittiöön että sitä vaan väsyttää, ihan turhaan lämmität maitoa. Yritin sopertaa et paremmin se nukahtaa jos saa viel maitoa vähäsen ja lämmitin 90 ml.
Mies yritti antaa pullosta sitä maitoa kun istuttiin sohvalla, lopulta ärähti ja sanoi mulle että kato nyt ku se ei sitä halua vaan sitä väsyttää. Vastasin että ei kai se nyt sitä halua ku sulla on tollanen asenne. Otin vauvan ja pullon ja menin makkariin, syötin vauvan sängyllä ja itkin. Itkin varmaan puol tuntia ku mua niin väsytti (lähinnä henkisesti). Maito loppu pullosta ja kitinä alkoi taas ja mun korvissa vaan soi ja mä itkin. Annoin _vielä_kerran_ tissiä ja sitten laitoin lapsen sänkyyn johon rauhattomana lopulta nukahti.
Nukkui onneksi 8,5 tuntia putkeen, söi, ja nukkuu vieläkin. Halusin vaan tänne tulla nyt purkamaan nää jutut ennenku räjähdän itse. Mua niin ottaa päähän että mies joka ei hoida lasta ollenkaan, tulee mulle kertomaan faktaa, jonka mä jo itse tajuan, mutta se fakta ei toteudu ei vaikka koko maailma sen ymmärtäis.
No, oli mies sentään kattanut iltapalan meille kun lopulta vauva oli nukahtanut, sentään.
Ja jos joku kysyy että miksi en pyydä apua, mieheltä tms. niin tosiaan, vauva on rintamaidolla eikä hyväksy korviketta :( (ps. miten sitä korviketta sais parhaiten menemään, oon välillä sekoittanut omaa maitoa ja korviketta ja se on mennyt vain todellisessa nälänhädässä?) Joskus ois kiva tehdä illalla muutakin kuin maata vaan sohvalla ja imettää :(
Kommentit (43)
nyt kun vauva on noin pieni, se on sun hommasi. Mies ei voi ihmeitä tehdä vielä tuossa vaiheessa. Toki hän voi tehdä kotihommia eli sitä kautta edistää sun jaksamistasi että mahdolliset vapaat hetket voi käyttää muuhunkin kuin tiskaamiseen.
Mä en oikein tavoittanut, miten pakastemaidon lämmittäminen ja pullosta syöttäminen oli jotenkin helpompaa kuin imettäminen...
Pienet vauvat on tuollaisia, eikä sille oikein mitään voi. Korvike tai pullo ei ole varsinaisesti ratkaisu, vaan ratkaisu on oman asenteen muuttaminen ja tilanne on heti helpompi. Ei tuota loputtomiin kestä.
Mulla on kolme lasta, ja kaikki ovat olleet iltaisin tuollaisia ekat kuukaudet.
Vaikea sitä on uskoa, että vauvat kasvavat nopeasti, ajat ja huolet muuttuvat, mutta niinhän se vaan on. Turhaan ei myöskään puhuta ns. oman hetken tarpeellisuudesta äidille, jolloin voi lukea rauhassa, nukkua, käydä kävelyllä, tuulettaa mieltään tai mitä ikinä haluatkaan tehdä. Iskä enemmän mukaan vauvanhoitoon, sinä et voi enempään revetä. Puhu vaikka "lenkkiaika" itsellesi, ilman vaunuja!
En ole tuo ekan viestin kirjoittaja, mutta meille juuri sanoi 3 eri lääkäriä (yksityinen, kunnallinen ja neuvolalääkäri) että nenätippoja ei saa antaa alle vuoden ikäiselle, vaikka joidenkin mielestä se onkin ok. Niistäjää käytettiin kun vauva 8kk oli pahassa flunssassa, se auttoi siihen että sai unta, mutta eipä se yötä pitänyt nenää auki. Ainoastaan suolaliuosta sai näiden lääkäreiden mukaan antaa. Ja luotan kyllä siihen jos 3eri lääkäriä oli tätä mieltä..