Jos pääsisin ajassa taaksepäin, menisin aikaan jolloin lapseni olivat pieniä

tuossa ajanjaksossa, vai kaipaatko sitä?

Ja olisin paljon suvaitsevampi äiti.

ymmärsin hidastaa ja hiljentyä, elää lasten kanssa. Nautin jokaisesta hetkestä ja kaipaan sitä aikaa. Se oli elämän taivasvuosia.

tuossa ajanjaksossa, vai kaipaatko sitä?

t. ap

ja ajattelen koko ajan, että tulen varmaan kaipaamaan tätä aikaa hirveästi myöhemmin. Vauvassa on jotain uskomattoman ihanaa, lähes taianomaista. Toivottavasti saan vielä toisenkin lapsen.



#2

pienen vauvan äitinä kyselisin, että mitä siinä ajassa kaipaat?

Jos kertoisit niin osaisin löytää tästä kaaoksesta ehkä jotain positiivista.

pienen vauvan äitinä kyselisin, että mitä siinä ajassa kaipaat?

Jos kertoisit niin osaisin löytää tästä kaaoksesta ehkä jotain positiivista.

Elän vauva-aikaa, mutta tavallaan myös kaipaan kaikkia niitä vaiheita, jotka menivät nopeasti ohi.

Mun mielestä vauva-ajassa on ihanaa se tajuttoman suloinen, hymyilevä, naurava ja ihana vauva. Miten joku voi ollakaan niin ihana?

pienen vauvan äitinä kyselisin, että mitä siinä ajassa kaipaat?

Jos kertoisit niin osaisin löytää tästä kaaoksesta ehkä jotain positiivista.

Tämä kuulostaa niin ärsyttävältä kliseeltä, mutta on niin täysin totta.

Se pikkulapsiaika, kun lapsi on täysin sinusta riippuvainen, kestää vain murto-osan elämästäsi.

Sitä murto-osaa ikävöit myöhemmin, usko minua.

Kun lapset ovat kasvaneet sinusta pois, mitä sinulle jää?

t. ap

Nyt kun vanhin on 9v. tuon kaiken tajuaa aina vaan selvemmin ja selvemmin. Tästä viimeisestä (nyyh!) vauvasta nautinkin ihan joka hetki täysillä! Kun vauva herää yöllä syömään, ensimmäinen ajatukseni on "ihanaa saada tuo uninen pallero kainalooni!"...



Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet... kuluvat IHAN LIIAN NOPEASTI! Tahtoisin elää tätä aikaa IKUISESTI!

ko se ei ollu koko aikaa menossa tai tulossa.



tämän vauvan syöttäminen ei ole vaan aina niin helppoa. sen lisäksi että kirjaan ylös mitä se syö ja milloin... imetyksetä ei tule mitään ko vauva ei ime. eli muka imetän ja sitte lypsän ja syötän sen pullosta ja korviketta perään...



isompien vauva-ajat oli kyllä helpompia, paitsi että olin ehkä vielä väsyneempi ko nyt... nyt pitäs vielä jaksaa nuo isot huomioida, toisaalta niistä saa myös voimaa ko saa tehdä jotain muutaki ko kytätä vauvan syömistä!!



t; mikä lie numero, mutta kyselen tämän ajan ihanuutta... nyt meen nukkuun että jaksan herätä tunnin päästä syöttämään vauvan... ehkä kahden tunnin.

Meillä kaksi lasta saatu hedelmöityshoidoilla.

Nyt toinen on vauva, ja huomaan, että nautin hänen vauva-ajastaan enemmän kuin esikoisen. Tietenkin esikoisen vauva-aikakin oli ihmeellistä ja jotain sanoinkuvailemattoman hienoa. Mutta sitä varjosti pelko: "saanko enää koskaan kokea tätä hetkeä uudelleen, syntymää, ensimmäistä hymyä, imettämistä jne..." Mutta kun saimme vielä toisen, enää minulla ei ole sitä paniikkia. Vaan voin täysin siemauksin nauttia joka ikisestä hetkestä. Sain kokea kaiken uudelleen. :)



Lapsiluku on nyt tässä, ellei oikeata ihmettä tapahdu. Ja tiedän tasan tarkkaan, että tätä aikaa tulen kaipaamaan esim. viiden vuoden päästä; elämä on kiireetöntä, spontaania, ihanaa. Mutta kun menen töihin, elämä muuttuu melkoisesti.



NAUTTIKAA oikeasti näistä hetkistä! :)

on kolmas vauva ja herään myöskin öisin hymyillen syöttämään vauvaa.. Ihanaa kun voi aidosti nauttia vauvasta. Kun on jälleen sattunut saamaan maailman ihanimman pikkuihmeen,ajatella että tälläkin kertaa ihanin sattui juuri meille;)