Jos haluaa koiranpennun hankkia nuorimman lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana, kumpi

Ihan rehellisesti. Ensinnäkään et vo tietää, millainen vauva sieltä syntyy. Jos sä saat sairaan/erityistä hoitoa vaativan vauvan, tai edes vähän itkuisemman vauvan, niin ei sulla riitä enää paukut kouluttaa sitä pentua kunnolla. Lisäksi sun täytyy ihan herkeämättä vahtia sitä koiraa ekan vuoden, sillä pennun terävät hampaat aiheuttaa nopeasti tuhoa, koska lapsen silmät on samalla tasolla koiran hampaiden kanssa.



Mä suosittelen nyt miettimään, että kannattaako ihan vielä hankkia koiraa. Voi olla, että vuoden päästä ootte tosi pissassa; teillä on sekä lapsi että koira vaativassa vaiheessa, ja jos palaat töihin kun lapsi on vielä pieni, niin voit olla iltaisin tosi väsynyt. Jos maltatte vielä sen pari vuotta odottaa, niin kaikki voi olla niin paljon helpompaa.

Ehkä omalla tavallaan helpompi heti vauvan synnyttyä,ei tule niin ainakaan sitä ongelmaa kun pikkupennut aluki voivat yrittää näykkiä kaikkea liikkuvaa, ja lattialla liikuksiva lapsi voi tätä provosoida. Yleensä pennuilla tuo näykintävaihe kestää hampaiden vaihtumiseen asti, pahin yleensä 4-5 kk iässä ohi.

että jos on omistajan eka koira harkinnassa (ja ehkä vielä ensimmäinen lapsikin tämä tulossa oleva) niin sitten voi tosiaan olla parempi hankkia koira myöhemmin lapsen ollessa isompi. Tässä tapauksessa kun ihminen ei oikeasti tiedä mihin ryhtyy, ja lisäksi koiran kasvattaminen vaatii tottumattomalta enemmän panosta kuin kokeneelta jolla se menee "siinä sivussa" kuten ennenkin.



Mutta jos on koirakokemusta niin eipä tuo mikään tuhoontuomittu ajatus ole. Itse kasvatan koiria eikä ole tullut mieleenkään että lasten tulo mitenkään koiratouhuja rajoittaa, on ollut pentuekin talossa kun pieni lapsi.

Kyllä yleinen suositus on hankkia koiranpentu sitten kun lapsi on hiukan isompi. Useat kasvattajat eivät edes myy pentua vauvaperheeseen. Vauvassa on ihan tarpeeksi hoivaamista. Pennun ehtii hankkia myöhemmin.

Ei koiraa vauvan kanssa samaan aikaan. Keskity nyt vain siihen vauvaan äläkä ota koiraa jakamaan vauvan huomiota. Vauva ansaitsee kaiken mahdollisen huomiosi.



Ja lue nyt ainakin tämä ketju ja siinä mainittu toinen ketju ennen kuin teet päätöksiä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10447670#comment-0

ja hyvin meni. Itselle ainakin koira oli pikemminkin henkireikä vauva-arjessa kuin rasite. Varmaan saan tällä kommentilla av-mammoilta lokaa niskaan mutta neljännnen lapsen kanssa sitä tunsi vauva-aikana tarvitsevansa jo jotain muutakin sisältöä elämään kuin pelkkää vauvanhoitoa.

Mutta tiedän että tämä ratkaisu ei kaikille sovi, mutta meillä toimi hyvin.on

Paljon auttoi se että isommat lapset jo isompia, 13, 9 ja 6v.

noin 6kk - 1v. Koiria on 2. Minusta hyvä ikä siksi kun koiralle on helppo opettaa ettei se saa käyttää hampaitaan ja se oppii hyvin arvostaan lapsia lauman jäseninään. Ihan just kun vauva on syntynyt niin en ottas pentua kun se vauva-aika hurahtaa niin nopeesti ohi ja olen halunnut keskittyä vauvaan ensimmäisiin kuukausiin, imettämiseen jne. Tietysti jos joku muu hoitaa yöllä pissattamisen niin sit se on ok. Meillä ekan pennun yöpisuttelut hoiti mies kun mä imetin ja heräilin pienen kans. Nyt on pentu kun meijän kaksoset on 1v ja hienosti on mennyt. Ehdin just lopettaa imetyksen joten yöheräilyt ei oo ollu tiukkaa. Äkkiä se on oppinu sisäsiistiksi. Meilläkin on isompia lapsia lisäksi jotka voi sit päivisin olla lisäsilminä. Muuten en ois ottanu pentua nyt kun on kaksoset.