Ravitsemusterapiakäynti

Ongelmana on siis se, että lapsi, joka on pian 10-vuotias, ei syö juuri mitään. Lapsi ei halua puhua syömisestä eikä mistään siihen tai ruokaan liittyvästä.



ap

vaikka varmaan saatte lähetteen sinnekin.



Ei sun auta ku sanoa lapselle, että ravitsemusterapeutille on mentävä, piste. Ei tuon ikäisen lapsen kanssa ruveta tappelemaan siitä, mennäänkö vai ei. Lapsi sitten voi olla puhumatta tai puhua mitä itse haluaa, mutta siitä se pikkuhiljaa alkaa. Kuulostaa siltä, ettei teidän ongelma ihan hetkessä yhdellä kerralla ratkea.



Nyt kun asiaa hoidetaan ammattilaisten kanssa, älä ainakaan painosta lasta puhumaan asiasta kotona, anna tulehtuneen asian nyt muuten hetki olla ja asettua.

olisin vaan halunnut saada tietää, miten tällainan terapia yleensä alkaa, koska lapsi kuitenkin kyselee minulta, mitä siellä tehdään yms.



ap

Meidän mussukat on vielä paljon pienempiä, mutta käymme molempien kanssa ravitsemusterapeutilla säännöllisesti (toisella vaikeat allergiat, toisella suolistosairaus).



Meillä käynti alkaa yleiellä kuulumisten vaihdolla. Onko ollut terveenä? Onko perheessä jotain isoja tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet/tulevat vaikuttamaan syöntiin? jne.



Sitten käydään läpi tämän hetkinen ruokavalio. Mitä ruoka-aineita syö? Minkälainen ateriarytmi? Annoskoot? jne.



Sitten puhutaan mitä haasteita on ollut? Mitkä ruuat ei ole sopineet? Onko ruokavalio kehittynyt muuten ikätason mukaisesti (esim. ruuan koostumus)?



Sitten mietitään ratkaisuja. Esim mitä ruokia voisi kokeilla? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta ruokavalio pysyisi terveellisenä? jne.



Toimista on todella lapsi/perhelähtöistä. Eli itse saa kertoa mitä apua tarvitsee ja sitten niistä lähtökohdista edetään. Ravitsemussuunnittelija käyttää tosi paljon aikaa miettiäkseen nimenomaan ratkaisuja, ei lisätäkseen ongelmia. (Eli lääkäri toteaa lapsen pitää saada vähintään xx kaloria ja xxg proteinia päivässä. Ravitsemussuunnittelija taas alkaa ehdotella, että oletteko huomanneet että XX tuote olisi aika näppärä jälkiruoka lounaan jälkeen ja xx tuotte on helppo ottaa evääksi ja xx hedelmästä saa hyvää smoothieta). Meillä ravitsemussuunnittelija painottaa myös aina, että ruoka ja syöminen on muutakin, kuin ravintoa ja mahan täyttymistä eli eri makuja, mielyttäviä kokemuksia, elämyksiä jne.



Eli meidän kokemukset on tosi positivisia. Tietenkin kaikki ravitsemussuunnittelijat ei voi olla yhtä loistavia, kuin meidän ravitsemussuunnittelija.



Positiivista tietysti olisi, että menisitte koko perheellä, mutta jos et saa lasta mukaasi, niin mene yksin. Saat taatusti nipun vinkkejä mitä kannattaa edes kokeilla.

Nyt tiedän, miten valmistautua tulevaan ja voin lapsellekin sanoa, että ei jännitä suotta. Meillä ongelmana se, että lapsella on vain pari einesruokaa, joita syö vähän. Maistelusta ei tule mitään, koska suostuu maistamaan vain noin nuppineulanpäänkokoisen nokareen muita ruokia. Eli tähän pitäisi saada apua. Allergioitakin löytyy.



ap