Lue keskustelun säännöt.
Tässä sosiaalisuutta ihannoivassa yhteiskunnassa introverteilla on vaikeaa.
29.05.2012 |
Esimerkkinä työhaastattelu: joka kerta haastattelussa joutuu esittämään, että on ulospäinsuuntautunut, puhelias ja pitää ihmisten kanssa toimimisesta, vaikka todellisuudessa olisi juuri päinvastoin.
Huvittavinta on se, että alallani työ tehdään pääsääntöisesti itsenäisesti, eikä se juuri vaadi kontakteja muihin ihmisiin.
Minä olen introvertti persoonallisuus, ja koen yhteiskunnan paineen olla "sosiaalinen" välillä hyvinkin ahdistavana.
Minä stressaannun siitä, jos minun on pakkoseurusteltava ihmisten kanssa. En koskaan vapaaehtoisesti hakeudu kauppojen avajaisiin tai tapahtumiin missä paljon ihmisiä. Kaupassa käyn mieluiten aamuisin kun siellä on mahdollisimman vähän väkeä.
Minulla on pari hyvää ystävää, mutta en jaksa heidänkään seuraansa määräänsä enempää.
Miksi kaltaisiani ihmisiä pidetään friikkeinä?
Kommentit (72)
Kun ottaa huomioon suomalaisten luonteen, uskoisi että ainakin puolet olisi introvertteja- vaan nykyään täälläkin pitää juhlia kaikkea kaupallista ja turhaa, halailla tervehdykseksi (hyvien ystävien kanssa ym. ok, mutta yleistyy nuorilla kattamaan myös tutut), edes terapiaryhmää ei voi aloittaa ilman että ilmoittautuu samalla joko harrastukseen tai vapaaehtoistyöhön(ihan oikea vaatimus ainakin omassa ryhmässäni). Voi helvetti. Vähemmästäkin ihmistä ahdistaa.
kaikki tutut ja puolituntemattomat tavatessa ; ))
Ja ei pidä käsittää väärin. Lapsiani halailen ja suukottelen koko ajan, samoin miestäni.
Mutta oman perheen ulkopuoliset ihmiset haluan pitää henkilökohtaisen tilani ulkopuolella. En halua ketään iholleni..
Introverttius ei ole sama asia kuin tunnekylmyys (johon se usein sekoitetaan).
Välillä tuntuu jopa siltä että introvertti rakastaa syvemmin ja pitempään ; )
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskollisimmat ja luotettavimmat ovat yleensä niitä, jotka hiljaisuudessa elävät muita häiritsemättä, heidän seuraansa tarvitsematta.
Varsinkin nuorena moni ikätoveri ääneen ihmetteli, että miksi minä olen niin hiljainen. Aikuisilla on jo se suodatin, että ei kysytä mitä vaan mieleen putkahtaa mutta näin aikuisiälläkin on tullut kysymyksiä muutaman alkoholiannoksen jälkeen "Miksi, sää oot tommonen, ootko sää ujo?"
Monesti olen miettinyt pitävätkö muut introverttiuttani mielen sairautena, tai heikkoutena. Itse pidän sitä luonteeni osana, tällaisena olen syntynyt ja tällaisena aion loppuelämäni elää.
Itse kyllä pidän vahvuutena sitä, että viihdyn itsekseni, enkä kyllästy ja tuskastu esim. pitkiin odotuksiin kuten moni muu.
Uskollisimmat ja luotettavimmat ovat yleensä niitä, jotka hiljaisuudessa elävät muita häiritsemättä, heidän seuraansa tarvitsematta.
... ja köyhät ovat rikkaimpia ja rumat ainoita tosi kauniita.
Introverttiydestä puhutaan usein ikään kuin se olisi ongelma, josta pitäisi parantua. Mutta tempperamentti on meillä jo syntyessämme, ei siitä voi eikä tarvitse mihinkään "parantua". Päin vastoin, ei ole terveellistä yrittää elää vastoin omaa luonnettaan. Monet introvertit tuntuvat kuitenkin häpeilevän selvää introverttiyttään, ilmeisesti yhteiskunnan paineiden vuoksi.
Minä olen introvertti, en ujo. En vihaa ihmisiä, enkä pelkää heitä. Pystyn ihan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tarvitsen vain ekstroverttiä vähemmän jatkuvaa sosiaalista kontaktia enkä ole välttämättä kovin puhelias, varsinkaan isommissa porukoissa, joissa luotan siihen, että muut ihmiset voivat viihdyttää toisiaan. ;)
Ystäviä minulla on, on aina ollutkin. Sen sijaan koen häiritseväksi yhteiskunnan vallitsevat mielipiteet ja työelämän, jossa ekstroverttiyttä korostetaan, vaikka itse työtehtävien kannalta sillä ei olisi merkitystä. Nimenomaan ap:n mainitsemat haastattelutilanteet ovat hyvä esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta välillä kuitenkin. Ennemmin kai kaikki ottavat töihin jonkun joka pystyy yhteistyöhön muiden kanssa kuin jonkun kammiossa kököttävän erakon jolle kukaan ei voi puhuakaan ettei se saa traumaa.
on kyllä paras maa introverteille. Täällähän on ihan ok olla vaan junttina tuppisuuna. Jos Suomessa valittaa liiallista painetta sosiaalisuuteen/yhteisöllisyyteen, niin sitten pitää kyllä kattoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta välillä kuitenkin. Ennemmin kai kaikki ottavat töihin jonkun joka pystyy yhteistyöhön muiden kanssa kuin jonkun kammiossa kököttävän erakon jolle kukaan ei voi puhuakaan ettei se saa traumaa.
ei tietenkään tarkoita että ihminen olisi erakko, kai se siellä Porvoossakin ymmärretään...
kyllä pystyvät normaaliin kanssakäymiseen mutta eivät vain pidä siitä niin paljoa, että jaksaisivat suuna päänä sosiaalisesti pulputtaa koko ajan vaan hoitavat työnsä asiallisesti.
Heillä voi olla vaan aika vaikeaa kaltaistesi kusipäiden asennevamman takia.
Joo mutta välillä kuitenkin. Ennemmin kai kaikki ottavat töihin jonkun joka pystyy yhteistyöhön muiden kanssa kuin jonkun kammiossa kököttävän erakon jolle kukaan ei voi puhuakaan ettei se saa traumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä paras maa introverteille. Täällähän on ihan ok olla vaan junttina tuppisuuna. Jos Suomessa valittaa liiallista painetta sosiaalisuuteen/yhteisöllisyyteen, niin sitten pitää kyllä kattoa peiliin.
että olet itsekin introvertti, joka häpeää introverttiyttään, ja siksi on kääntynyt introverttiyttä vastaan. Yrität korostaa omaa ekstroverttiyttäsi lyttäämällä muita.
Introverttiys ei ole junttiutta. Introvertti ei ole välttämättä mikään tuppisuu. Olen introvertti, joka osaa käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa.
kiitettävän käytöksestä voit saada vain ottamalla toiset hyvin aktiivisesti huomioon ja pitämällä toisista huolta sen LISÄKSI, että käyttäydyt itse mallikelpoistesti. Ujo tai muuten vain introvertti lapsi ei siis voi saada kasia parempaa, vaikka käytös olisi kuinka esimerkillistä tahansa. Jo siinä on nykyään mielenkiintoinen yhtälö, että kun opetamme lapsille alusta pitäen, että jos et ole yltiösosiaalinen, olet huonompi kuin muut, vaikka hoitaisit omat asiasti hyvin eikä sinusta olisi koskaan muuta kuin iloa muille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta välillä kuitenkin. Ennemmin kai kaikki ottavat töihin jonkun joka pystyy yhteistyöhön muiden kanssa kuin jonkun kammiossa kököttävän erakon jolle kukaan ei voi puhuakaan ettei se saa traumaa.
ekstorvertti on hölöpää, jonka työnteosta ei tule mitään, kun kaikki aika menee jatkuvaan juoruiluun.
on kyllä paras maa introverteille. Täällähän on ihan ok olla vaan junttina tuppisuuna. Jos Suomessa valittaa liiallista painetta sosiaalisuuteen/yhteisöllisyyteen, niin sitten pitää kyllä kattoa peiliin.
on Japani. Yltiösosiaalisia ihmisiä pidetään huonostikäyttäytyvinä, introvertit ovat normaaleita.
Itsekin olen introvertti, vaikka puhunkin vieraiden ihmisten kanssa sujuvasti. En vain tarvitse jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä, vaan päinvastoin haluan olla paljon myös omien ajatusteni kanssa. Facebookit sun muut pakkososiaalisuudet ovat kauhistus. Ei kiinnosta tippaakaan kuka on tehnyt mitäkin tnä aamuna jne. Ammatinvalinta on introvertille tosiaan vaikeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa eläväinen ja ulospäinsuuntautunut tuntuu olevan ihan kummajainen. Varsinkin lapsissa.
Suomessa eläväinen ja ulospäinsuuntautunut tuntuu olevan ihan kummajainen. Varsinkin lapsissa.
ellet selitä lapsesi huonoa kasvatusta "eläväisyydellä ja ulospäinsuuntautuneisuudella".
eihän muutenkaan ole tapana keskustella tuntemattomien kanssa.
Suomessa ei introverteillä ole vaikeaa, eihän muutenkaan ole tapana keskustella tuntemattomien kanssa.
työelämässä ja myös koulussa vaaditaa nykyisin "sosiaalisuutta". Kuten ap sanoi, jopa työhön jonka kuva on näprätä yksin jotain tietokoneella, ei oteta ihmistä joka rehellisesti sanoisi, että viihdyn parhaiten yksin enkä ole kovin sosiaalinen.
Introverttiyshän ei tarkoita sitä etteikö henkilö pysty normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikki introvertit eivät myöskään ole ujoja tai pelokkaita. Itse olen ääri-introvertti joka olen kaikkea muuta kuin ujo. En vaan kaipaa ihmisten seuraa kovinkaan paljon vaan viihdyn paljon yksin. Enkä saa iloa seurasta seuran itsensä vuoksi, vaan vasta jos on jotain oikeaa sisältöä keskusteluilla tms.
Suomessa ei introverteillä ole vaikeaa, eihän muutenkaan ole tapana keskustella tuntemattomien kanssa.
Ei tämä Suomi nyt niin saakelin tuppisuinen ole, vaikkei meillä latinokulttuuria olekaan. Juu ei tarvitse väkisin keskustella hississä ihmisten kanssa mutta olepas introverttina koulu- tai työelämässä. Yleensäkin kaikki yhteisöt saavat ihottumaa niistä suoraan-asiaan -ihmisistä jotka eivät ole aktiivisesti hakemassa kontaktia muihin.
Sinä puhut kuin suomalaiseen sosiaalikulttuuriin sisältyvä yksityisyyden arvostaminen olisi jokin jokaisen luonteenpiirre eikä vain yleistynyt käyttäytymismalli. Se tuppisuisuus rajoittuu juurikin sinne julkisiin hisseihin tai mihin tahansa missä ventovieraiden ei tarvitse sosialisoida muiden ventovieraiden kanssa.
Pieni helpotus kai tuokin, muttei tämä jyrien maa ole mikään introvertti-paratiisi. Todellakaan.
Ei tämä Suomi nyt niin saakelin tuppisuinen ole, vaikkei meillä latinokulttuuria olekaan.
muuten ollut latinokulttuurissa asuessa paljon helpompaa kuin Suomessa :) Ihmiset ei niinkään siellä välitä siitä jos joku ei kauheasti hae kontaktia, höpöttävät sitten itse senkin edestä vaan jos joku suunvuoroa runsaasti antaa. Ei mua se niinkään haittaa että esim. junassa ihmiset tulee juttelemaan, kunhan multa ei odoteta itseltäni mitään small talkin heittämistä.
Kun ottaa huomioon suomalaisten luonteen, uskoisi että ainakin puolet olisi introvertteja- vaan nykyään täälläkin pitää juhlia kaikkea kaupallista ja turhaa, halailla tervehdykseksi (hyvien ystävien kanssa ym. ok, mutta yleistyy nuorilla kattamaan myös tutut), edes terapiaryhmää ei voi aloittaa ilman että ilmoittautuu samalla joko harrastukseen tai vapaaehtoistyöhön(ihan oikea vaatimus ainakin omassa ryhmässäni). Voi helvetti. Vähemmästäkin ihmistä ahdistaa.