Miehen kanssa ilmiriita.

Meillä samat ongelmat.välillä tuntuu että mies laittaa vastaan vaan ärsyttääkseen ja ei voi olla samaa mieltä kanssani esim. Lasten kasvatuksen suhteen. Olen nuorempana ollut menevä ja nyt kun meil on riitaa mies tuntuu piikittelevän aina et : tekeekö mieli toista yms. Todella loukkaavaa kun koko ajan epäillään ja minä olen vaan kotona lasten kanssa tai sit töissä ja mies rilluttelee ties missä. Asiaa ja riitoja ei helpota se että meillä ei ole kahden keskistä aikaa juuri yhtään. rakastan kyllä miestäni vaikka eroa olen miettinyt. olen itse sitä mieltä että jos suhde menee huonosti ei sitä ainakaa lasten takia kannata yläpitää. toivottavasti löydätte ratkasun. luulin olevani ainut jolla on tälläinen tilanne mutta helpotti tietää että on kohtalon tovepueita. ikävää toki teidän kannalta! tsemppiä! :)

kukapa mukaan sen tekis mutta tuollaisessa tilanteessa sitä hakee neuvoa ja tukea. tasan ei mene aina kaikki. itse olen vauva sivujen kautta löytänyt pari hyvää ystävää joilla ollut samanlainen elämän tilanne ja kukaan muu ei ymmärrä paremmin kun he!

ainakin ilman lapsia. Kun on kokoajan toinen siinä liian lähellä, ei sitä vaan jaksa. Ja arki on oikeesti tappavan kuluttavaa, ja tuntuu et sitä samaa vaan hamaan loppuun asti. Lisäksi on vaikee nähdä toisen hyviä puolia, ja joteskin vaan ne huonot korostuu. Väsyneenä ja nälkäsenä, duunipäivän jälkeen ei kukaan jaksa olla päivänsäteenä. Ja hassuinta on että tulee aika jolloin tota teidänkin tilannetta on ikävä, lapset on isoja, ja ootte miehen kanssa kaksisteen kotona, eikä olekkaan mitään sanottavaa toiselle.

Toinen on satsata kumpikin omaan jaksamiseen: se, että ajatellaan vain lapsia itsensä ja parisuhteen kustannuksella, ei ole lasten etu. Kun itse voit hyvin, toimii parisuhdekin paremmin ja silloin lastenkin on hyvä olla teidän kanssanne.



Pikkulapsiperheen arki on kuluttavaa. On tosi tärkeetä pyytää apua ja ottaa vaikka lastenvahti, niin että saatte kumpikin omaa aikaa ja sit viel yhteistä aikaa. Tsemppiä, kyl se vielä helpottaa ja todellakin avioliiton voi vielä tossa vaiheessa pelastaa! I've been there.

Ihan normaalia, ruuhkavuodet myös. Mekin riideltiin hirveästi juuri tuolloin kun oli kolme pientä lasta ja seitsemän vuotta avioliittoa. Kyllä se menee ohi! Koettakaa järjestää sekä omaa aikaa että parisuhdeaikaa. Nyt tulee 17 vuotta yhteiseloa täyteen, lapsia neljä ja elämä on ihanaa ja seksi taivaallista. Näinkin voi käydä.

Ottakaa nyt vaan vaikka sitä etäisyyttä ja koitatte olla mahdollisimman paljon omissa oloissanne. Kyllähän se toisen pärstä alkaa aika-ajoin ärsyttämään, mikä on täysin normaalia! Tulee kyllä aika kun lähennytte jälleen ja voitte puida asioita. Nyt se ei ehkä ole kaikkein viisainta, jos joka asiasta tulee vaan ilmiriita - kuten sanoit. Joskus sitä vaan kaipaa omaa tilaa ja rauhaa ja sitä on silloin otettava. Annatte nyt pölyn laskeutua, ettei tilanne ainakaan pääse kovasti pahenemaan.

Elämässä ja parisuhteessa tulee nousuja ja laskuja - elämä itsessään on jatkuvaa aaltoliikettä. Ei tasaista menoa, mikä oliskin aika tylsää. Kyllä ne hyvät ajat sieltä taas tulee, malttakaa nyt vaan tämä huonompi vaihe. :) Kesä tulee, koita nauttia siitä ja keskityt tänä aikana vaikka enemmän itseesi ja lapsiin. Parisuhteen aika tulee vielä.

eli puolisosta ja lapsista. Kahdenkeskinen loma vain kärjistää asioita, mikään ei muutu. Kun olette vuorotellen viikon pois kotoa, tulee asioihin perspektiiviä ja sen viikon aikana ehtii miettimään yksikseen monta sellaista asiaa, joka parisuhdeloman aikana jätetään sivuun. Yksin näkee selkeämmin kuin silloin, kun pari pitää ottaa koko ajan huomioon.