Noin 9-10 vuotiaana hain pikkusiskoni aina yksin päiväkodista pyörällä
Pikkusisko oli 3-4 vuotias.
Istutin pyörän tarakalle (Huom. mitään istuimia ei tietenkään ollut) Ja poljin kilometrin verran kotiin.
Voi sitä ylpeyden tunnetta kaikesta vastuusta mitä minulle oli uskottu. Tärkeintä oli muistuttaa pikkusiskoa, että pitää jalat tarpeksi levällään, ettei jalat mene pyörien väliin.
Jos vanhempamme eläisivät nykyaikaan, mahtaisivatkohan olla lastensuojelun asiakkaita? Meidän perheessä tapahtui ja tehtiin paljon muutakin, mitä itse en koskaan tekisi lasten kanssa.
Kommentit (9)
Jos vanhempasi saisivat tehdä asiat uusiksi, he tuskin laittaisivat sinua hakemaan sisartasi, eikä päiväkoti häntä antaisi.
Oman ikäluokkani lapset ovat matkustaneet autoissa ilman turvaistuima tai turvavöitä. Nykyään tuosta saisi sakot ja ls-ilmoituksen, mutta tuolloin oli yleinen tapa. Rihän turvavöitä edes ollut takapenkillä!
Ajat muuttuvat - onneksi :)
silloin tällöin tarhasta, ihan 90-luvulla. Ihme ettei viitisen vuotta nuorempi pikkuvelikään ikinä jäänyt auton alle, koska välillä kävelin kyllä melko kaukana edellä.
melkein joka päivä päiväkodista. Asuimme lähellä ja inhosin olla yksin kotona, joten hain pikkuveljen 6v. seuraksi. Vanhemmat sitten pyörähti aina päiväkodin pihalla kuullakseen, että minä olin jo hakenut.
En edelleenkään ymmärrä, miksi tuo olisi ongelma nykyään. 6-vuotias fiksu poika, 10-vuotias vastuuntuntoinen tyttö ja vanhemmatkin tuli koulusta jo kolmen jälkeen, joten miksei 10-vuotias voi olla tuon 6-vuotiaan kanssa sitä tuntia ennen vanhempien paluuta koulusta. ja kyllä, ihan osattiin kävellä nätisti kotiin. Matkaa oli 200 metriä ja muutenkin saatiin pikkukylässä kulkea kaksin kauppaan jne.
ja niin antaisin minäkin, mutta piru soikoon ne ei anna! Meillä tuli päikyn kanssa oikein kunnon vääntö, kun kaupunki antoi ohjeen, ettei lasta luovuteta alle 18-vuotialle. (voihan lapsen vanhempikin olla 18...) Meillä oli tyttö eskarissa ja vanhin lukiossa. Soitin ihan kaupungin hallintoon asiasta ja ne sanoi, että voidaan tapauskohtaisesti harkita eli saatiin lupa. Olihan se ihan älytön tilanne, että meidän 17-vuotias ei olisi saanut tarvittaessa hakea 6-vuotiasta. Missä on terve järki? Päiväkodissa on tuota nuorempia harjottelijoitakin välillä... Eiköhän me vanhemmat osata arvioida, että 17-vuotias todellakin pystyy huolehtimaan 6-vuotiaasta. Kumpikin vielä tyttöjä.
t: se, joka haki 10-vuotiaana 6-vuotiasta pikkuveljeään
eli vuonna 1972 kuljimme 3 km matkan kaupungissa esikouluun yhdessä samanikäisen kaverin kanssa. Ikinä kummankaan äiti ei ollut saattamassa.
Jos äiti oli töissä sairaalassa ja isä rautateilla iltavuorossa yhtäaikaa, olin sitten yksin kotona 6-vuotiaasta lähtien klo 20 tai 12 asti siitä saakka kun tulin koulusta. Eikä ikinä sattunut mitään eikä ollut ongelmaa. Joskus kävi mummo katsomassa tai menin mummon luo mutta useimmiten en viitsinyt kun yksin kotona oli niin kivaa.
Aika äkkiä olis noillakin suorituksilla oltu lastensuojelun asiakkaita.
ja niin antaisin minäkin, mutta piru soikoon ne ei anna! Meillä tuli päikyn kanssa oikein kunnon vääntö, kun kaupunki antoi ohjeen, ettei lasta luovuteta alle 18-vuotialle. (voihan lapsen vanhempikin olla 18...) Meillä oli tyttö eskarissa ja vanhin lukiossa. Soitin ihan kaupungin hallintoon asiasta ja ne sanoi, että voidaan tapauskohtaisesti harkita eli saatiin lupa. Olihan se ihan älytön tilanne, että meidän 17-vuotias ei olisi saanut tarvittaessa hakea 6-vuotiasta. Missä on terve järki? Päiväkodissa on tuota nuorempia harjottelijoitakin välillä... Eiköhän me vanhemmat osata arvioida, että 17-vuotias todellakin pystyy huolehtimaan 6-vuotiaasta. Kumpikin vielä tyttöjä.
t: se, joka haki 10-vuotiaana 6-vuotiasta pikkuveljeään
Minä vein 15-vuotiaana pikkuveljeni 6v-neuvolaan. Muistan vieläkin kuinka tyrmistynyt neuvolan terkkari oli kun näki minut. Kysyi monta kertaa missä äiti on ja kuinka olette tänne tulleet. Kerroin että äiti on kotona ja linja-autolla tultiin... Mahtoi olla pitkät raapustukset papereissa. =)
ja niin antaisin minäkin, mutta piru soikoon ne ei anna! Meillä tuli päikyn kanssa oikein kunnon vääntö, kun kaupunki antoi ohjeen, ettei lasta luovuteta alle 18-vuotialle. (voihan lapsen vanhempikin olla 18...) Meillä oli tyttö eskarissa ja vanhin lukiossa. Soitin ihan kaupungin hallintoon asiasta ja ne sanoi, että voidaan tapauskohtaisesti harkita eli saatiin lupa. Olihan se ihan älytön tilanne, että meidän 17-vuotias ei olisi saanut tarvittaessa hakea 6-vuotiasta. Missä on terve järki? Päiväkodissa on tuota nuorempia harjottelijoitakin välillä... Eiköhän me vanhemmat osata arvioida, että 17-vuotias todellakin pystyy huolehtimaan 6-vuotiaasta. Kumpikin vielä tyttöjä. t: se, joka haki 10-vuotiaana 6-vuotiasta pikkuveljeään
Minä vein 15-vuotiaana pikkuveljeni 6v-neuvolaan. Muistan vieläkin kuinka tyrmistynyt neuvolan terkkari oli kun näki minut. Kysyi monta kertaa missä äiti on ja kuinka olette tänne tulleet. Kerroin että äiti on kotona ja linja-autolla tultiin... Mahtoi olla pitkät raapustukset papereissa. =)
Minä kuljin yksin kotiin päiväkodista tai kaverien kanssa :D Ei meitä koskaan haettu, äiti oli opiskelemassa eikä päässyt hakemaan. Vanhempana vein ja hain sisarukset hoidosta ja vahdin heitä kunnes äiti tuli kotiin. Hoidin kotona siivoamiset ja ruoanlaitot jo ala-asteella, äiti teki pitkää päivää ja oli yksinhuoltaja niin ei hänellä ollut aikaa.. :) Ihan kiva lapsuus mulla oli, nautin ruoanlaitosta ja siivoaminenkin meni rutiinilla. Meillä siivoaminen ei ollut pakko pullaa, vaan ajanviete siinä missä muukin :D
Nykyään ei varmaan kyllä toimisi :D
Musta on hassua, että miehen 6 v tytär ei osaa voidella leipää, syödä ruokaa itse. Sotkee ja ruoat pitää pilkkoa valmiiksi. Iltaisin pitää nukuttaa jne. Mutta ajat muuttuu :)
eli vuonna 1972 kuljimme 3 km matkan kaupungissa esikouluun yhdessä samanikäisen kaverin kanssa. Ikinä kummankaan äiti ei ollut saattamassa.