Lue keskustelun säännöt.
Antakaa kasvatusvinkkejä: Meillä ongelmana 10- ja 8-vuotiaiden
19.05.2012 |
erilaisuus ja siitä johtuva hankaluus olla oikeudenmukainen.
10-vuotias on älykäs, pikkutarkka, ujo, hyvä koulussa ja hänellä on superhyvä itsekuri ja herkkä omatunto. Hänelle sääntöjen noudattaminen ja oikein tekeminen on tärkeää.
8-vuotias taas on rohkeampi, mutta myös ns. oman tiensä kulkija, taitelijasielu. Hän noudattaa sääntöjä silloin kuin huvittaa ja kärsii oman toiminnan ohjauksen vaikeuksista ja heikosta itsetunnosta.
Leikeissä lapset ovat yleensä toisiaan kohtaan reiluja ja tasapuolisia, mutta riitatilanteissa 10-vuotias pesee sanallisella näppäryydellä 8-vuotiaan mennen tullen.
Olen paljon koettanut rohkaista, kehua ja kannustaa 8-vuotiasta, jotta hän saisi lisää itseluottamusta. Toisaalta olen joutunut ojentamaan häntä siitä, ettei sääntöjä voi jättää noudattamatta miten huvittaa, eikä esim. valehteluun pidä turvautua. 10-vuotiasta ei ole samalla tavalla "tarvinnut" kannustaa ja ojentaa, koska asiat ovat sujuneet hänen kohdallaan liiankin hyvin. Toki olen häntäkin kehunut aina onnistumisista ja rohkaissut mm. ujoudessa.
Nyt sitten 10-v. on alkanut valitella, että 8-v. pääsee helpommalla ja että häntä lellitään. Hän miettii, mikä oikeus 8-v:llä on esim. valehdella asiat itselleen eduksi tai jättää joku sopimus noudattamatta. Hänen mielestään 8-v. pääsee elämässä kuin koira veräjästä. Mahdollisesti tähän turhautumiseen liittyen 10-v. on nyt alkanut testata minua toimimalla ehdoin tahdoin toisin kuin pyydän ja vastustamalla minua viimeiseen asti. Hän saattaa huutaa minulle päin naamaa ja paiskoa ovia. Olen saanut ihan tosissani asettaa hänelle rajoja. Toki vapauksiakin jo annan tuon ikäiselle, mutta tietyissä asioissa (mm. turvallisuus) on vanhempia toteltava.
Toki 10-vuotiaan käytös voi liittyä lähestyvään murkkuikäänkin, mutta pelkään että taustalla on kokemus pikkusisaruksen lellimisestä. Omasta näkökulmastani en todellaan lelli 8-vuotiasta, vaan olen varmasti ollut liiankin vaativa huomioon ottaen sen, ettei hän voi toiminnan ohjauksen ongelmilleen mitään. 8-vuotias itse on sitä mieltä, että häntä "moititaan" (suora lainaus) ja 10-vuotiasta ei kuulemma koskaan.
Mitä teen? Minusta tuntuu tällä hetkellä, että molemmat lapseni kokevat minun suosivan toista. Ylipäätään tuntuu kurjalta saada lapsiltaan tällaista palautetta, kun on pyrkinyt olemaan rakastava, lämmin ja oikeudenmukainen äiti.
Vinkkejä?
Kommentit (4)
Viet ensin tämän 10-vuotiaan johonkin kivaan äiti-lapsi-juttuun esim. elokuviin ja syömään tai shoppailureissulle, kylpylään tms. Ja jossain vaiheessa käytte sen keskustelun, missä kerrot, miten paljon arvostat sitä, kuinka hän on aina ollut tunnollinen ja ahkera ja miten ihanaa on ollut, kun olet voinut täysin luottaa häneen. Sitten avaudut sen verran, että kerrot, että pienempi sisarus on luonteeltaan haastavampi ja että joudutte jatkuvasti tasapainoilemaan sen kanssa, että saatte hänet tekemään oikein lyttäämättä häntä liikaa.
Tämän jälkeen viet sen 8-vuotiaan johonkin kivaan äiti-lapsi-tapahtumaan. Siellä kerrot ne positiiviset asiat lapsestasi, kuinka paljon häntä rakastat ja miten ihana lapsi hän ylipäätään onkaan. Kerrot, että vaikka isompi osaa enemmän asioita, oppii tämä pienempi ne asiat sitten aikanaan ja että rakastat molempia lapsia ihan yhtä paljon. Isompi vain nyt isompana osaa enemmän asioita kuin pienempi.
Näitä kahden keskisiä juttuja kun harrastat parin kolmen kuukauden välein tai edes pari kertaa vuodessa, uskon, että saat hyvät välit molempiin lapsiin. Sinun on vain saatava heille perille se viesti, että vaikka he ovat erilaisia, he ovat sinulle silti yhtä rakkaita. Heitä ei vain voi kohdella samalla tavalla joka asiassa, koska heillä on ikäeroa ja hyvin erilaiset luonteet.
Sitten vielä yksi neuvo sinulle: on ihan hyväkin asia, jos se isompi irrottelee turvallisella tavalla sinulle uhmaamalla. Toki se on sinulle rankkaa mutta kertoo samalla, että olet se turvallisin aikuinen, jolle uskaltaa näyttää ne omat tunteensa ja jota uskaltaa koetella. Pysy tyynenä ja anna lapsen tuntea, että uhmasta huolimatta rakastat häntä. Pienemmän uhmaamiseen osaat varmasti suhtautua paremmin kuin isomman, mutta silti se isompi tarvitsee näitä rajojen kokeiluja ihan yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen noita kahdenkeskisiä keskustelujakin lasten kanssa käynyt, mutta varmasti asioita voisi selittää heille vielä tarkemminkin, ja voisi useammin tehdä jotain kivaa kahdestaan.
ap
Lellittyjä taitavat olla molemmat. Ihmeselittelyä. Kuriin molemmat.
Siis ei se että on hankaluuksia, vaan se että on muitakin. Miten pärjäilette?
ap