Voiko Helsinkiin muutto todella muuttaa ihmisen?

"Vika" lienee muualla kuin pelkässä sijainnissa. ;)

Ihmiset muuttuu muutenkin

"Vika" lienee muualla kuin pelkässä sijainnissa. ;)

No kaverin jutut muuttu sellasiksi "Niin kun siis helsingis on ihan erilaista, helsinki sitä, helsinki tätä, enhän mä nyt helsingissä vois silleen tehdä" jne. Tuntui että Helsinki nousi päähän ennen niin kivalle ja kiltille tytölle.

ap

Kaverisi menee eteenpäin ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Sinä paikallasi?

saavat ympärilleen omaisuutta jne. :) *yleistää*

Kaverisi menee eteenpäin ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Sinä paikallasi?

Tulihan se sieltä! No ensinnäkin, en minäkään ole paikallani ollut ja varmasti myös muuttunut, kuten moni muukin ystäväni, mutta heistä eikä minusta tullut ylimielisiä mulkkuja. Se on tässä se pointti ;) Eikä niinkään ystävyytemme päättyminen, sehän nyt on ihan normaalia. Musta on vaan huvittavaa miten joku kaupunki voi nousta niin päähän.

ap

Eikä kyllä Helsingissäkään, vaan ehkä enemmän kaverisi epävarmuudessa. Suomen mittakaavassa iso kaupunki jossa paljon tekemistä ja johon liittyy paljon ennakkoluuloja (juuri tuo että enhän mä Helsingissä voi sitä ja tätä tehdä) niin kyllä se nostaa epävarmuudet pintaan.



Luulisin että on ohimenevää, kunhan kaverisi kehittää vähän itsevarmuutta ja tajuaa, ettei Helsinki tai helsinkiläiset ole sen kummempia kuin muutkaan. :)

emme siis olleet mitään ystäviä, ainoastaan kavereita. Hän ei osannut enää kahden viikon jälkeen puhua kunnolla vaan suusta tuli jotain siansaksaa ja hirveä leveily oli päällä. Se oli jotenkin koomista :)

Itsekin muutin kohta 20 vuotta sitten Helsinkiin opintojen takia ja täällä olen pysynyt, koska viihdyn hyvin. Enpä silti ole muualla asuville kavereille koskaan hehkuttanut, kuinka ihanaa Helsingissä on ja kuinka kurjaa muualla on. Helsingissä on hyvät puolensa, mutta niin on monessa muussakin paikassa.



Omat ystävyyssuhteistani osa on pysynyt ihan pienestä lapsesta saakka ja toiset taas hiipunut vuosien varrella milloin mistäkin syystä. Sellaista se on.

Kaikki kaverit jäivät pääkaupunkiseudulle, kyllä olemme nyt muuttuneet kaikki. Kavereilla jäi ne samat jutut, yökerhot, merkkivaatteet ja sosiaalinen, kaupunkilainen elämä.

Itse autan miestäni talonrakentamisessa, olen pikkulapsen äitinä ja opiskelen vielä. Joskus harmittaa että kavereiden kanssa ei oo enää niin kivaa, tai heidän ei ole kivaa olla kanssani kun olen niin tylsistynyt. Mutta olen iloinen omasta elämästä, ja olen iloinen heidän puoleesta. Kunhan kaikilla on hyvät oltavat. Facessa pidetään yhteyttä, käydään pari kertaa vuodessa yökerhoissa tai jossain muualla. Olemme nyt erilaisia, mutta sellaista se elämä on. Kaverit eivät ole ikuisia, hekin aikustuvat, muuttuvat jne

Ehkä pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevat uskaltavat suurempaan muutettuaan tuoda rohkeammin esiin sen mitä ovat. Muuten yksi Helsinki ei kyllä muuta ketään mihinkään suuntaan. :D :D :D

tahansa päähän, olisi hän sitten alkanut tehdä mitä tahansa. Joillekin vaan käy noin. Ja eikö nyt kuitenkin ole kivempaa, että ystävä sai uusia tuulia elämäänsä kuin että olisi jäänyt happamana kotopuoleen odottamaan, että milloin se elämä alkaa?

Minä asun muualla kuin Suomessa, mutta huvittuneena olen seurannut serkkuni muutosta Helsinkiin muuton jälkeen. Hän on muuttunut aivan täysin, ja ärsyttävimmät muutokset ovat s-vika ja nenään puhuminen (miten se nyt ilmaistaan?).

tahansa päähän, olisi hän sitten alkanut tehdä mitä tahansa. Joillekin vaan käy noin. Ja eikö nyt kuitenkin ole kivempaa, että ystävä sai uusia tuulia elämäänsä kuin että olisi jäänyt happamana kotopuoleen odottamaan, että milloin se elämä alkaa?

Totta on, että hänelle olisi varmasti mikä tahansa noussut päähän, mutta silti jotenkin vähän huvittaa, että tämä asuinympäristö oli riittävä syy ... :)

ap

Mun tuttu muutti joskus parikymppisenä Helsinkiin ja "sekosi" :D Kaikki bussikortista (uuuu :D) lähtien oli niin fiiniä ja sellaista, mitä piti esitellä meille "junteille" jotka asuimme vielä vähän pienemmässä kotikaupungissa. Koki myös ulkomuotonsa muuttuneen helsinkiläistymisen myötä niin paljon, että oli huolissaan ettei nyt vaan vaikuta ihan "helsinkiläisdiivalta", halusi jalosti yrittää laskeutua meidän kuolevaisten tasolle ylhäisyydestään kun liikuimme ulkona :D



Ei puhunut mistään muusta kuin Helsingistä, koki että Helsinki on joku New York, jossa ollaan kaikessa valovuosia edellä muista. Ihan selvästi oli unohtanut, että myös meidän paikkakunnallamme (joka ei mikään pienin mahdollinen ole sekään) kuuluu radio ja näkyy televisio. Kuvitteli, että esim. radiossa soivista hittibiiseistä emme olleet tietoisia :D Hän helsinkiläisenä oli tietenkin kehityksen aallonharjalla ja luennoi meille näistä avaruusajan jutuista kuten bussikortista... Ai niin ja sisäpiirissä oli myös, kun oli törmännyt pariin julkkikseen. Ja vaikka mitä tehtiin tai missä kuljettiin, niin aina reaktio oli "ai teillä on täällä tällaista! Siis meillä Helsingissä on... mähän siis tunnen näitä..."



Olin itse viettänyt paljonkin aikaa Helsingissä kaverini luona, eikä mulle ollut koskaan tullut edes mieleen mitä kaikkea se kaupunki voi joillekin edustaa :D Mulle se oli vaan kaupunki muiden joukossa, eikä edes kovin mieluisa sellainen. Mä en oikein tiedä mitä tuollaisista ihmisistä ajattelisi, jotenkin niin surkuhupaista ja myös jotakin, mitä mun on todella vaikeaa ymmärtää. Ihan kuin olisi jossain kellarissa kasvatettu koko elämän ja sitten sitä ollaan niin maailmankansalaista kun päästään sieltä tynnyristä ulos :D

Asuinpaikan muutos ja opiskelun alkaminen ovat aika merkittäviä juttuja ja kaverisi on innoissaan ja haluaisi kovasti kertoa niistä, mutta miten se onnistuisi ilman että sinä tulkitset sen leuhkimiseksi? Jos sinä sanot että meillä Kyrvätperällä näin, niin hän ei saa vastata että Helsingissä noin?



Mitä siihen tulee kun joku sanoi, että lyhyessä ajassa jonkun s on alkanut suhista, niin joillekin murre tarttuu tosi nopeasti ja joillekin taas ei koskaan. Miten tämäkin on taas leuhkimisjuttu?

Minä asun muualla kuin Suomessa, mutta huvittuneena olen seurannut serkkuni muutosta Helsinkiin muuton jälkeen. Hän on muuttunut aivan täysin, ja ärsyttävimmät muutokset ovat s-vika ja nenään puhuminen (miten se nyt ilmaistaan?).

niin että tasoissa ollaan...

Mun tuttu muutti joskus parikymppisenä Helsinkiin ja "sekosi" :D Kaikki bussikortista (uuuu :D) lähtien oli niin fiiniä ja sellaista, mitä piti esitellä meille "junteille" jotka asuimme vielä vähän pienemmässä kotikaupungissa. Koki myös ulkomuotonsa muuttuneen helsinkiläistymisen myötä niin paljon, että oli huolissaan ettei nyt vaan vaikuta ihan "helsinkiläisdiivalta", halusi jalosti yrittää laskeutua meidän kuolevaisten tasolle ylhäisyydestään kun liikuimme ulkona :D

Ei puhunut mistään muusta kuin Helsingistä, koki että Helsinki on joku New York, jossa ollaan kaikessa valovuosia edellä muista. Ihan selvästi oli unohtanut, että myös meidän paikkakunnallamme (joka ei mikään pienin mahdollinen ole sekään) kuuluu radio ja näkyy televisio. Kuvitteli, että esim. radiossa soivista hittibiiseistä emme olleet tietoisia :D Hän helsinkiläisenä oli tietenkin kehityksen aallonharjalla ja luennoi meille näistä avaruusajan jutuista kuten bussikortista... Ai niin ja sisäpiirissä oli myös, kun oli törmännyt pariin julkkikseen. Ja vaikka mitä tehtiin tai missä kuljettiin, niin aina reaktio oli "ai teillä on täällä tällaista! Siis meillä Helsingissä on... mähän siis tunnen näitä..."

Olin itse viettänyt paljonkin aikaa Helsingissä kaverini luona, eikä mulle ollut koskaan tullut edes mieleen mitä kaikkea se kaupunki voi joillekin edustaa :D Mulle se oli vaan kaupunki muiden joukossa, eikä edes kovin mieluisa sellainen. Mä en oikein tiedä mitä tuollaisista ihmisistä ajattelisi, jotenkin niin surkuhupaista ja myös jotakin, mitä mun on todella vaikeaa ymmärtää. Ihan kuin olisi jossain kellarissa kasvatettu koko elämän ja sitten sitä ollaan niin maailmankansalaista kun päästään sieltä tynnyristä ulos :D

Tässä oli jotain niiiin samaa, kuin tässä entisessä kaverissani, hahahaaaa :D

ap

Totta kai opiskelun aloittaminen on suuri muutos, joka vaikuttaa ihmiseen. Silti olen itsekin vähän havainnut tätä Helsinki-kusipäisyyttä.



Lähdin itsekin opintojen perässä Helsinkiin enkä tahtoisi muuttaa täältä (noh, nykyisin asun kyllä Vantaalla). Huvittaa kuitenkin, miten joillekin on jäänyt "Helsinki sitä ja tätä" -vaihde päälle. Että kun Helsingissä ei kaupat mene koskaan kiinni, julkisilla pääsee minne vaan ja milloin vaan ja ihmiset on niin paljon parempia, johtuu varmaan juomavedestä.



Niin ja se asuinalueiden juopa - kaverini oli hirveän ylpeä, kun asui ihan Pitäjänmäessä, sellaisessa hienostokaupunginosassa eikä missää Itä-Helsingissä. Vautsi vau.

Siis jos on toisesta kaupungista Suomessa.



No, itsensä kaverisi siinä vain munaa.