Voiko Helsinkiin muutto todella muuttaa ihmisen?
Kaverini muutti opiskeluidensa vuoksi Helsinkiin, meni puoli vuotta ja hänellä oli noussut aivan älyttömästi päähän ja ystävyytemme hiipui, kun en jaksanut kuunnella pelkkää itsekehua. :( tuntuu, että tämä kaikki sai alkunsa Helsinkiin muutosta.
Kommentit (77)
kun ette itse ole sieltä peräkylältä selvinneet pidemmälle. Eihän se ole kehuskelua, vain tosiasioiden toteamista, että täällä on kaikki vain palvelut ym niin paljon paremmin. Pakko olla, kun on enemmän ihmisiä.
Luulen, että moni ottaa kateellisuuksissaan jutut jotenkin kehuskeluna, kun toinen on vielä innoissaan ja kertoo uudesta kotikaupungistaan.
Turku nyt on aina ollut Suomen perssilmä...siitä ei vain pääse mihinkään, vaikka kaupungilla hieno historia onkin.
Tällainenkin tilanne on mahdollinen ja näitäkin tarinoita varmasti on, mutta tästä nyt ei kohdallani ole kyse. Kaikki ei aina palaa kateuteen, vaikka se olisikin helppo selitys.
Myös toinen kaverini muutti samaan aikaan tämän kaverini kanssa Helsinkiin. Hänkin on kertonut paljon uudesta ympäristöstään ja uudesta elämästään, hänen juttujaan on kiva kuunnella. Hän ymmärsi, ettei Helsinki yksinään muuta häntä carrie bradshawksi tms. Lähestymistapa oli aivan erilainen. Tämä toinen kaveri oli melko koominen. Ollaan yhdessä tän fiksumman Helsinki-kaverin kanssa hiukan hymähdelty tälle toiselle... :)
Jos et nähnyt mitään komiikkaa esim noissa 19:n viesteissä, joissa hän kertoi Helsinki-toveristaan, niin olet tainnut itse olla tismalleen samanlainen ja pyrit nyt selittelemään, että ne muut vaan niiiiiin kadehtii, ja sinä et ollut lainkaan naurettava? :D
ap
Olen reissannut aika paljon ympäri Suomea. Välillä tuntuu olevan aikamoinen "helsinki-lisä" kun kerron tulleeni Helsingistä. Esimerkkinä, tapaan uuden ihmisen. Jutellaan pitkin iltaa ja kun tulee ilmi, että olen helsingistä niin alkaa juuri tuo ap:n kaltainen vittuilu, "Teillä helsingissä ei varmaan tarvitse pyyhkiä omaa hanuriaan kun on niin julkkis, koska asuu helsingissä. (oli joo vähän tökerö esimerkki)
Pitää rueta selittelemään omia näkökantojaan, koska nyt olen muuttunut omasta persoonastani helsinkiläiseksi.
No mulla on kyllä helsinkiläisiä kavereita, ex-miesystävänikin. Uskon kyllä, että pyyhkivät hanurinsa, ei ole tullut tarvetta kysellä. :) Onko tosiaan vaikea uskoa tai käsittää, ettei aloituksen taustalla ollut yleistä helsinki-vihaa? Tykkään kyllä Helsingistä kaupunkina ja myös hyvin monesta helsinkiläisestä. Enkä nyt oikein havainnut edes vittuilua (kuin ehkä lievää tätä ex-toveriani kohtaan) viesteissäni :)
Olen reissannut aika paljon ympäri Suomea. Välillä tuntuu olevan aikamoinen "helsinki-lisä" kun kerron tulleeni Helsingistä. Esimerkkinä, tapaan uuden ihmisen. Jutellaan pitkin iltaa ja kun tulee ilmi, että olen helsingistä niin alkaa juuri tuo ap:n kaltainen vittuilu, "Teillä helsingissä ei varmaan tarvitse pyyhkiä omaa hanuriaan kun on niin julkkis, koska asuu helsingissä. (oli joo vähän tökerö esimerkki)
Pitää rueta selittelemään omia näkökantojaan, koska nyt olen muuttunut omasta persoonastani helsinkiläiseksi.
Mä en ole koskaan kuullut, että jotkut noin käyttäytyvät mutta voin uskoa, että sellaisiakin löytyy. Ap:n viestissä sen sijaan en nähnyt mitään vittuilua enkä myöskään helsinkivastaisuutta. Vain ja ainoastaan ihmettelyä siitä, miten ihmeessä joillekin voi jossain tietyssä kaupungissa asuminen nousta päähän.
5 miljoonaa asukasta
oliko tää vitsi vai ootko vaan tyhmä? Helsingissä on jotain vajaa 600tuhatta asukasta. KOKO Suomessa on tuon 5 miljoonaa ja risat. Ei ihan päästä maailman suurimpien kaupunkien listoille tolla.
5 miljoonaa asukasta
oliko tää vitsi vai ootko vaan tyhmä? Helsingissä on jotain vajaa 600tuhatta asukasta. KOKO Suomessa on tuon 5 miljoonaa ja risat. Ei ihan päästä maailman suurimpien kaupunkien listoille tolla.
Kaverini muutti opiskeluidensa vuoksi Helsinkiin, meni puoli vuotta ja hänellä oli noussut aivan älyttömästi päähän ja ystävyytemme hiipui, kun en jaksanut kuunnella pelkkää itsekehua. :( tuntuu, että tämä kaikki sai alkunsa Helsinkiin muutosta.
Mutta itse en ole koskaan huomannut, että kaverini kehuisivat itseään erityisen paljon (olen Hgistä). Sen sijaan tuttuni Kittilästä kehuvat olevansa varsia ässiä ja maailman parhaita ihan kaikessa, mihin ryhtyvät. Kyllä kalpenen heidän rinnallaan.
Kaverini muutti opiskeluidensa vuoksi Helsinkiin, meni puoli vuotta ja hänellä oli noussut aivan älyttömästi päähän ja ystävyytemme hiipui, kun en jaksanut kuunnella pelkkää itsekehua. :( tuntuu, että tämä kaikki sai alkunsa Helsinkiin muutosta.
Mutta itse en ole koskaan huomannut, että kaverini kehuisivat itseään erityisen paljon (olen Hgistä). Sen sijaan tuttuni Kittilästä kehuvat olevansa varsia ässiä ja maailman parhaita ihan kaikessa, mihin ryhtyvät. Kyllä kalpenen heidän rinnallaan.
Moni muuttuu vaikka ei muuttaisi Helsinkiinkään, kunhan pääsee vain yliopistoon. Mutta jos on taipumusta tuollaiseen, niin kyllähän maan ykköskaupunki ykkösmestoineen pahentaa oireita.
Minä muutin pois Helsingistä, ja se tuntui olevan todella kova pala sieltä kotoisin oleville kavereilleni: "siis muutat jonnekin Keravalle?? Etkä muuta, eihän siellä ole mitään!" 20 minuuttia menee junalla Helsingin keskustaan, olen siellä nopeammin kuin he...ja kaikki tapaamiset tietty siellä myös, koska "eihän Keravalla ole MITÄÄN tekemistä!". ;)
Mua ainakin muutti. Positiivisella tavalla. Pääsin irti paikkaan, jossa koulumenestystä arvostetaan ja "nörtitkin" pystyivät pitämään hauskaa ja heidät nähtiin muutakin kuin nörtteinä. Sain omanhenkisiä ystäviä ensimmäistä kertaa elämässäni. Löysin itsestäni muitakin puolia kuin "tuo on se koulupinko, ei sillä voi olla mitään muuta mielenkiintoista elämää". Aloin suorastaan kukoistamaan ja löysin itseni. Pääsin nauttimaan kulttuurista loputtoman eatteri, näyttely, ooppera jne. tarjonnan ansiosta.
Elämäni parhaista päätöksiä oli ehdottomasti päätös lähteä opiskelemaan Helsinkiin, vaikka paljon lähempääkin lapsuudenkotia olisi löytynyt yliopistoja. Tänne myös jäin opintojen jälkeen, enkä ihan vähällä suostu enää pois muuttamaan.
No itsestäni olen huomannut sen, että ennen olin paljon iloisempi ja hymyileväinen toiset huomioiva. Helsingissä minusta on tullut naama ilmeettömänä kulkija. Kiire tarttunut ja kyynärpäät tullut käyttöön metroon ja bussiin änkeytyessä. Enkä vahingossakaan pyydä anteeksi.
Häpeän itseäni mutta tällä tavoin sulautuu joukkoon.
Perus maalaisjuntti joka on nyt niin innoissaan jostain helvetin helsingistä voi luoja...
Itse olen 3sukupolven helsinkiläinen enkä nyt tajua ollenkaan, kaupunki siinä missä muutkin
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 15:58"]
Perus maalaisjuntti joka on nyt niin innoissaan jostain helvetin helsingistä voi luoja...
Itse olen 3sukupolven helsinkiläinen enkä nyt tajua ollenkaan, kaupunki siinä missä muutkin
[/quote]
Eihän Helsinki mikään iso ole, mutta todelliseen pikkukaupunkiin (joita valtaosa Suomen kaupungeista on) verrattuna se on erilainen. Helsingissä on mahdollista päästä tietyn tasoiseen anonyymiyteen. Kaikki ei enää tunnekaan kaikkea ja toisten puuhien juoruilu ei ole yleisimpiä viihteitä. Myös kulttuuritarjonta ja harrastusmahdollisuudet ovat muuta Suomea parempia.
Itselleni tärkeimmäksi koin kuitenkin tuon anonyymiyden. Vihasin sitä ahdistavaa pikkukaupunkia, jossa ei voinut nenäänsä niistää ilman, että tieto tästä levisi peräkylän martoillekin. Helsinkiläiset ovat myös paljon avoimempia, eivätkä niin herkästi tuomitse erilaisia ihmisiä. Täällä saa olla oma itsensä ilman, että saa kokea halventavia katseita kanssaeläjiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini muutti opiskeluidensa vuoksi Helsinkiin, meni puoli vuotta ja hänellä oli noussut aivan älyttömästi päähän ja ystävyytemme hiipui, kun en jaksanut kuunnella pelkkää itsekehua. :( tuntuu, että tämä kaikki sai alkunsa Helsinkiin muutosta.
Itse muutin pari vuotta sitten tänne "Suomen New Yorkiin" ja vielä en ole yhtään mukavaa paikallista tavannut. Ehkä mulla on vain käynyt paska mäihä. Ketään ei tunnu kiinnostavan mikään muu kuin oma napa. Lapset ovat pellossa kasvaneita, huonotapaisia ja sisätiloissa kasvaneita snobeja. Työkaverit ovat sieltä yksinkertaisimmasta päästä ja leuhkivat vain omistuksillaan. Ei todellakaan mitään erityisen välkkyä sakkia. Samat asiat pitää sanoa pariin kertaan ja sen jälkeen vielä vääntää rautalangasta. Asiakaspalvelu (paria poikkeusta lukuunottamatta) on olematonta. Ei katsekontaktia, ei hymyä eikä edes perus kiitos ja ole hyvä ole hallussa. Käsittämätöntä. Sukujuhlissa uudelle ei edes puhuta vaan jauhetaan vanhoille tutuille vaan mitä uutta on ostettu ja miten kallista se oli. Jokaiselle ulkopaikkakuntalaiselle painotetaan joka kerta, miten täältä löytyy KAIKKI mitä voi elämässä tarvita eikä kannata mihinkään kehä kolmosen ulkopuolelle mennä. Oletus on, että olet aivan juntti jollet ole pk-seudulta. Ei ymmärretä, että muualla Suomessa on myös älyllistä elämää ja väittäisin jopa, että PALJON enemmän kuin täällä. Ihmisessä on niin paljon muutakin kuin vuositulot ja snobailu. Lisäksi täällä on AIVAN HELVETISTI mustaa väkeä, eikä siinä sinänsä mitään, jollei koitettaisi niin kovasti teeskennellä, että se on vain ja ainoastaan rikkaus. Yök. Mutta hyvä puoli on, että työpaikkoja täällä riittää. Harmi vain kun ne on lähes kaikki täällä, eikä tasaisemmin ympäri Suomen. Ja agressiivisesti suvaitsevia täällä on niin perkeleesti myös.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi menee eteenpäin ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Sinä paikallasi?
Tulihan se sieltä! No ensinnäkin, en minäkään ole paikallani ollut ja varmasti myös muuttunut, kuten moni muukin ystäväni, mutta heistä eikä minusta tullut ylimielisiä mulkkuja. Se on tässä se pointti ;) Eikä niinkään ystävyytemme päättyminen, sehän nyt on ihan normaalia. Musta on vaan huvittavaa miten joku kaupunki voi nousta niin päähän.
ap
Sinä olet alemmuudentuntoinen. Se tässä on se ongelma. Vaalit Helsingistä jotain Suomi-filmin käsitystä 50-luvulta. Paheen pesä ja iso metropoli jne.
Jospa on vain aidosti innoissaan uudesta kivasta paikkakunnasta missä viihtyy?
Maaltatulleet luulee, että täällä pitää ruveta käyttäytymään jotenkin stadilaisesti ja siitä ne juuri erottaa kantaväestöstä...