Ystäväni katkaisi välit koska mun vauva-arki ei ollutkaan sellaista kuin hän ennusti
Hän sai esikoisensa 5 vuotta sitten. Jo silloin hän sanoi minulle (esim. kun ihmettelin sotkuista kotia tai kun ei aina jaksa lasta kieltää) että kyllä sä sit tajuat kun sulla on lapsi.
No, nyt mulla on ollut lapsi jo vuoden ajan enkä siltikään tajua miksi kodin pitäisi olla likainen. Tai että lapselta pitäisi hyväksyä kaikenlainen käytös vain koska ei jaksa sanoa samoista asioista. Ei meilläkään parisuhde aina kukoista mutta toisen huomioonottaminen on aina ollut meille miehen kanssa tosi tärkeää.
Ja kyse ei ole siitä ettäkö mulla on sentään mies joka auttaa, ei, mies on töissä 12 h päivässä, joskus ylikin, joten lapsi ja kodinhoito jää 99% minulle. Ja vaikka mies tekee hitosti töitä meilläon silti taloudellisesti tosi tiukkaa.
No nyt oon huomannut että ystäväni ei pidä enää mitään yhteyttä minuun, välttelee, ei halua kuulla kuulumisia.. surettaa vaikka ärsyttääkin kun muistan hänen sanansa yli vuoden takaa; kyllä sä sit tajuat ku sulla on lapsi........
Toki en voi olla 100% varma että hänen minimaalinen yhteydenpito johtuisi juuri tuosta mutta en oikeasti keksi muutakaan... On ko kenelläkään muulla ollut näitä "kyllä sä sitten tajuat" - kavereita?
Kommentit (32)
Tai jos ihmettelet ystävällesi hänen sotkuista kotiaan niin ei ihme ettei sitä enää kiinnosta sun seura. Et varmaankaan ole kauhean kiva ihminen.
Oletko varma, että syy on mainitsemasi?
Mulla on vähän samanlainen tilanne, mut ystäväni ei koskaan sanonut "kyllä sä sitten tajuat". Jostain syystä ei vaan pidä enää yhteyttä vaikka ollaan tunnettu 25 vuotta :( eikä mielestäni ole kuitenkaan ollut riitaa tms.
Että jokainen lapsi on erilainen, ja jokainen äiti kokee sen äitinä olemisen eri tavalla.
Sinä tiedät, millaista on olla äiti juuri sinun tavallasi juuri sinun lapsellesi. Ei se mene niin, että jokainen vauva on samanlainen, ja sitten kilpaillaan siitä, kuka on suorittanut tän vauvanhoitotehtävän parhaiten kruunu kiiltäen.
Sun ystävä on voinut yrittää viestittää sulle esimerkiksi hänen omaa riittämättömyyden tunnettaan, kenties masennusta, tai sitten sitä että hänelle on lapsen myötä tullut asioihin uusi tärkeysjärjestys ja siivous tuntuu vähäpätöiseltä. Selvästikään hän ei ole saanut itseään ymmärretyksi.
esille jatkuvasti niin en ihmettele jos ei ystäväsi (joka ei ilmeisestikään itse ole vastaava superäiti) jaksa kuunnella sinua...
Oikein naurattaa, kun katson valokuvia niiltä ajoilta, kun oli vain yksi vuoden vanha lapsi. Oli niin siistiä että!
En kyllä tajua, ootko oikeesti mennyt "ihmettelemään sotkuista kotia"! Aika nuija olet.
yhteyttä, joka ihmettelisi sotkuista kotiamme, tai huonoa kasvatustani. Ihan sama, miten puhdasta tai siistiä toisen kotona olisi, tai miten täydellinen hän muuten olisi, minusta olet käyttäytynyt todella huonosti.
eihän vuoden aikana vauva ehdi paljon sotkua tehdäkkään. Odotapa muutamia kuukausia vielä, niin jo alkaa olla sotkua, kun lapsi kävelee, kuljettelee lelujaan, ylettyy pöydille, kiipeilee. Sitten siinä onkin tekemistä, että saa kämpän pysymään siistinä.
Minä olen yksinhuoltaja, eikä minun ole koskaan tarvinnut hämmästellä kenenkään sotkuista kotia, vaikka itselläni on suhteellisen siistiä aina. Joskus taas on niitä aikoja, kun ei vaan jaksa siivota pariin päivään niitä leluja pitkin kämppää ja se on aika hävityksen kauhistus.
Luulen, että tuo sinun asenteesi häntä ja hänen äitiyttä kohtaan on se, mikä on ajanut teidät välirikkoon.
Oikein naurattaa, kun katson valokuvia niiltä ajoilta, kun oli vain yksi vuoden vanha lapsi. Oli niin siistiä että!
En kyllä tajua, ootko oikeesti mennyt "ihmettelemään sotkuista kotia"! Aika nuija olet.
Joo, sama meillä. Meillä valokuvissa ajalta, jolloin lapsi oli 1-vuotias paikat kiiltää, ai että! Sinä päivänä kun poika täytti kaksi, niin musta tuli semmonen sottapytty, että eteisessä ei mahtunut kävelemään ja lattiat oli täynnä "liisteriä". Eli tekosyy olla siivoamatta..
No, jos sulla on vasta vuoden ikäinen lapsi, eipä se paljon vielä sotkekaan.
Oikein naurattaa, kun katson valokuvia niiltä ajoilta, kun oli vain yksi vuoden vanha lapsi. Oli niin siistiä että!
En kyllä tajua, ootko oikeesti mennyt "ihmettelemään sotkuista kotia"! Aika nuija olet.
Kyllä oli koti siisti ja kahvin kanssa itseleivottua pullaa sekä hyvä kotiruuat, kun oli yksi 1v lapsi, joka ei valvottanut erityisen paljon ja oli muutenkin suht tyytyväinen lapsi.
Mutta, kun toinen, allerginen koliikkivauva, syntyi, niin ei ollut enää kahvipullaa, tosin ei kahvitaukojakaan. Allerginen lapsi herätti 3 vuoden ajan öisin 5-15 kertaa vatsakipujensa tm.vuoksi. Jäi kyllä kodin siivoaminen arvoasteikossa melko viimeiseksi.
Nyt on jo 5 ja 9v lapset ja koti on välillä aika sekainen, kun askarrellaan ja piirretään ja leikitään ja tehdään majoja ym. Mutta yöt nukutaan :) Ihanaa elämää sotkujen seassa. Välillä siivotaan koko perhekin yhdessä, mutta aina ei hirveesti jakseta. Likaisempaa ja sotkuisempaa on kuin 8 vuotta sitten. Muut arvot ovat tärkeämpiä.
.....mä jaksoin puunata esikoisen 1-vuotis aikoihin koko kotia jatkuvasti. Siis kirjaimellisesti kyykin keittiön lattialla ja pyyhin jokaikisen nuppineulanpään kokoisen tahran jalkalistoista. Hinkkasin joka ikisen paikan kaikkialta.
Kaikki muuttui, kun syntyi seuraava vauva. En enää vain yksinkertaisesti jaksanut pitää sellaista siisteyttä yllä. Mulla oli muutakin tekemistä kuin puunata joka ikistä tahraa.
Ja niinkuin muut sanoi, kyllä sä huomaat sit, kuinka työlästä se on, kun lapsi tosta kasvaa ja alkaa oikeasti sotkea taukoamatta paikkoja, puhumattakaan, jos saat toisen lapsen. Sit ehkä ymmärrät, mitä kaveris yritti sanoa.
pidä itseäni superäitinä. kyllä minäkin olen väsynyt ajoittain kun lapsi valvottaa tai mies on työmatkalla ja joudun esim. käymään kävellen kaupassa kun sinne on pitkä matka.
En tuo asennettani esille jatkuvasti, kai nyt ystäväni ihan itse on nähnyt meillä kyläillessään että meillä on 1) siistiä. 2)lapsen leluja ei ole siellä täällä röykkiöittän kun niitä leluja ei ylipäätään ole paljoa (joskus mainitsin hänen lapsen huoneessa että mun lapselle ei näin paljon roinaa kyllä hankita ja ystäväni nauroi; no, kyllä sä sitten tajuat) 3) lasten ON SYÖTÄVÄ pöydän ääressä, ei vaellella sen sapuskan kanssa siellä täällä..
En ole mennyt kenenkään kotiin ihmettelemään ääneen toisen sotkuista kotia. Ystäväni on itse kutsunut minut moneen otteeseen kotiinsa, todennut että anteeks täällä on tosi sotkuista, ollaan sitten yhdessä esim. tiskattu ja siistitty keittiö ennen ruuanlaittoa... ja olen sanonut että kyllähän ne lapset varmaan vie jonkin verran aikaa ettei kerkee siivomaan. Ystäväni on sanonut että voi kyllä mä oon just mopannu pari päivää sitten mutta täällä on päivässä tän näköistä. Kai nyt on kun annetaan lapsen elää kuin pellossa ja heitellä ruokaa ympäriinsä ja juosta makkaraleivät kädessä ympäri kämppää.
Ja joku mainitsi siitä että en tajua mitään miten paljon lapset voi sotkea kun lapseni on vasta vuoden ikäinen. Okei, ehkä en tajua, mutta ikinä en kehtaisi kutsua ystäviä kylään jos meillä on paskaista!
yhteyttä, joka ihmettelisi sotkuista kotiamme, tai huonoa kasvatustani. Ihan sama, miten puhdasta tai siistiä toisen kotona olisi, tai miten täydellinen hän muuten olisi, minusta olet käyttäytynyt todella huonosti.
Nimenomaan kun tästä juuri on kyse, hän on kaikkitietäväisesti sanonut minulle jo vuosien ajan että mä en tajua mitään lastenkasvatuksesta ja kodinhoidosta, eihän lapseton VOI TAJUTA YHTÄÄN MITÄÄN lastenhoidosta. Mutta tajuan kyllä sitten kun mulla on oma lapsi. No joo-o kun en tajua! Siinä vaiheessa kun lapsia on enemmän kuin yksi, tajuan kyllä että siinä aika on jo niin tiukilla. Mutta ystävällänikin on vain yksi lapsi (ja jos joku älähtää että ehkä hänellä on vaikeampi lapsi tms. kuin minulla, niin on ihan normaali lapsi, joka on aina saanut tahtonsa läpi, siksi on nyt ns. vaikea lapsi.)
Ugh; AP
Täällä ei kannata maisnostaa, että itse pitää kodin järjestyksessä ja siistinä kun heti ne laiskanpulskeat ja sotkussa elävät älähtää.
Ehkä sinun kaverisi on vain jotenkin etääntynyt ja hieman eri elämäntilanteessa.
Naisista, arvostellaan toisten äitien tekemiset ja tekemämättä jättämiset puhki ja lauotaan typeryyksiä. Ja toinen ikuisuusaihe: "en tiedä mikä sillä on enkä varmaan kysy, enkä kyllä soita ku sekään ei soita." tsiisös.
Mä olisin varmaan kysäissyt kaverilta, että haluaisko hän siivousapua ("siivottaisko yhdessä"?)sen sijaan, että olisin vain ääneen ihmetellyt toisen sotkuista kotia sen kummemmin miettimättä.
Kaveripiirini on sen verran rento, että sellainen ehdotus olisi oletettavasti johdattanut meidät siivouskaapin luo aika äkkiä.
Kaveruus on minusta sitä, että autetaan toista tarpeen tullen, eikä vain arvostella.
Äidit ja anopit ovat sitä varten, että he kyttäävät täydellistä kopiota omasta "ihanasta" maustaan aivan kaiken suhteen ja arvostelevat kaiken, joka ei täytä heidän laatukriteereitään, hehee.
Tosikoille tiedoksi, että toi viimenen lause oli olevinaan huumoria.
pidä itseäni superäitinä. kyllä minäkin olen väsynyt ajoittain kun lapsi valvottaa tai mies on työmatkalla ja joudun esim. käymään kävellen kaupassa kun sinne on pitkä matka.
En tuo asennettani esille jatkuvasti, kai nyt ystäväni ihan itse on nähnyt meillä kyläillessään että meillä on 1) siistiä. 2)lapsen leluja ei ole siellä täällä röykkiöittän kun niitä leluja ei ylipäätään ole paljoa (joskus mainitsin hänen lapsen huoneessa että mun lapselle ei näin paljon roinaa kyllä hankita ja ystäväni nauroi; no, kyllä sä sitten tajuat) 3) lasten ON SYÖTÄVÄ pöydän ääressä, ei vaellella sen sapuskan kanssa siellä täällä..
En ole mennyt kenenkään kotiin ihmettelemään ääneen toisen sotkuista kotia. Ystäväni on itse kutsunut minut moneen otteeseen kotiinsa, todennut että anteeks täällä on tosi sotkuista, ollaan sitten yhdessä esim. tiskattu ja siistitty keittiö ennen ruuanlaittoa... ja olen sanonut että kyllähän ne lapset varmaan vie jonkin verran aikaa ettei kerkee siivomaan. Ystäväni on sanonut että voi kyllä mä oon just mopannu pari päivää sitten mutta täällä on päivässä tän näköistä. Kai nyt on kun annetaan lapsen elää kuin pellossa ja heitellä ruokaa ympäriinsä ja juosta makkaraleivät kädessä ympäri kämppää.
Ja joku mainitsi siitä että en tajua mitään miten paljon lapset voi sotkea kun lapseni on vasta vuoden ikäinen. Okei, ehkä en tajua, mutta ikinä en kehtaisi kutsua ystäviä kylään jos meillä on paskaista!
yhteyttä, joka ihmettelisi sotkuista kotiamme, tai huonoa kasvatustani. Ihan sama, miten puhdasta tai siistiä toisen kotona olisi, tai miten täydellinen hän muuten olisi, minusta olet käyttäytynyt todella huonosti.
Nimenomaan kun tästä juuri on kyse, hän on kaikkitietäväisesti sanonut minulle jo vuosien ajan että mä en tajua mitään lastenkasvatuksesta ja kodinhoidosta, eihän lapseton VOI TAJUTA YHTÄÄN MITÄÄN lastenhoidosta. Mutta tajuan kyllä sitten kun mulla on oma lapsi. No joo-o kun en tajua! Siinä vaiheessa kun lapsia on enemmän kuin yksi, tajuan kyllä että siinä aika on jo niin tiukilla. Mutta ystävällänikin on vain yksi lapsi (ja jos joku älähtää että ehkä hänellä on vaikeampi lapsi tms. kuin minulla, niin on ihan normaali lapsi, joka on aina saanut tahtonsa läpi, siksi on nyt ns. vaikea lapsi.)
Ugh; AP
Luulin tilannetta toisenlaiseksi.
musta tuntuu,että teillä on mustat kyljet kummallakin,eli pata kattilaa soimaa..
sä oot arvostellu toisen tapaa hoitaa kotia ja kasvattaa, onko se taas ystävän asia arvostella/haukkua?
Ahdistava ketju täynnä toisen arvostelua ja uskoa omaan erinomaisuuteen. Ihan sama millainen koti ja lapset teillä on.
et miten sen "perintönä köyhyys" äidin koti oli niin sotkunen.Itsekin ihmettelin...
Mulla on viis lasta. Olen elänyt 20 vuotta lapsiperheen arkea. Aina ollu leikki-ikänen kotona. Nyt nuorin on viikon ikänen, päiväkitisijä.
Aina olen kodin pitäny järjestyksessä. Äitiyslomat olen ollu kotona, muuten työelämässä.
Nyt tämän 4 päivän kotona olon aikana olen jo kahdesti imuroinu talon, pessy pyykkiä ja silittäny. Joka päivä järjestelen paikat ja pidän huolen, että puhdasta on. Ei tuo vauva siihen kuole, että hetken kitisee sängyssä. Tietysti voisin sitä hyysätä sylissä 24 h ja antaa kodin repsahtaa ja sitten vedota vauvaan. Mutta se ei ole mun tapa elää. Sitten vasta pinna kiristyis jos kuuntelis kitinää ja joka kohta olis hujan hajan.
Totta helvetissä mä tunnen paremmuutta ja ylpeyttä siitä että pystyn ja jaksan hoitamaan asiat ja kodin paremmin sekä jaksan pitää kuria, kun ensin on tuollaiselta taholta saanut kuulla että kyllä sä sitten tajuat. Muahan siinä on vuosia lytätty ku en tajua yhtään mitään oikeasta elämästä vaan koska mulla ei oo lapsia.
Kyllä mä nyt sitten tajuan että ihmiset on erilaisia, jotkut on laiskempia ihmisiä, joille siisteys ja kuri " ei oo niin justiinsa". Mulle ne on tärkeitä asioita. Rajat on rakkautta.
Ja varmasti alkaa masentaa ja laiskotuttaa jos istuu päivät pitkät paskaisessa kodissa kurittoman kakaran kanssa.
Nyt UGH.
esille jatkuvasti niin en ihmettele jos ei ystäväsi (joka ei ilmeisestikään itse ole vastaava superäiti) jaksa kuunnella sinua...