Onko ketään, joka asuu aivan uudella asuinalueella, eikä viihdy?

Tän kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella muiden ihmisten ratkaisuja, vaan yrittää selvittää, että miksi mä en vaan sopeudu tälle alueelle, jolle ollaan muutettu. Ois kiva kuulla muiden vastaavasti kokevien ajatuksia, ehkä se selventäis omaakin päätä. :)



Alue on siis vasta valmistunuttta omakoti-ja pientaloaluetta. Palveluita ei juuri vielä ole. Mä luulin, kun tänne muutettiin, että tämä ois tosi hyvä paikka olla ja elää. Olin ihan onnellinen siinä lähiössä, jossa elettiin, ja kuvittelin että täällä on vieläkin parempaa.



Mut vaikka täällä on kaikki supersiistiä ja uutta, niin täältä puuttuu joku sellainen ilmapiiri, joka oli edellisessä kaupunginosassa, ja jonka koin tosi lämpimänä ja miellyttävänä. Mua jostain syystä ahdistaa, että tällä alueella kaikki ovat suhteellisen nuoria, terveitä, hyvin toimeentulevia jne. vaikka en käsitä, että miksi se on huono juttu. Mä vaan jotenkin niin kaipaan tänne myös vanhuksia, vähemmistöjen edustajia, nuoria, ulkomaalaisia jne.



Kumma kyllä, vaikka täällä kaikki on samassa elämäntilanteessa, niin ihmiset ei juuri ota kontaktia toisiinsa. Ja vaikka tällä alueella on valtava määrä lapsia, niin heihin ei suhtauduta mitenkään ystävällisesti. Itsekin alan olla kohta samanlainen;pidän lapsista, mut täällä olen pikkuhiljaa alkanut nähdä esimerkiksi pienet pojat vaan laumaeläiminä, joita saa väistellä, enkä enää yksilöinä kuten aiemmin. Täällä on muutenkin jotenkin sellainen ilmapiiri, että muille ei jutella, ei rupatella kun odotellaan bussia, vaikka kaikilla ois samanikäiset lapset rattaissa, vaikka koiran iltalenkillä vastaan tulis toinen ystävällinen koira jne. Kaikille tuntuu se oma tila ja yksityisyys olevan ihan äärimmäisen tärkeää. Mä tunnen itseni täällä ihan omituiseksi hölöttäjäksi, vaikka tiedän olevani ihan normaalin sosiaalinen ihminen.



Ymmärtääkö kukaan lukija, mitä ajan takaa?