Miten tsempata miestä?

Kaivoin tän vanhan ketjun esiin, kun tää nyt jotenkin tuntuu niin tutulta. Paras kaverini tekee pienipalkkaista, raskasta työtä, perheen lapset ovat pieniä (n. puolitoista vuotta ja vajaan puolen vuoden ikäiset) ja heilläkin on vanha talonrohjo pihapiireineen ja -rakennuksineen hoidettavana ja osin kunnostettavana.



Olen ollut monesti huolestunut hänen jaksamisestaan, kun selvästi näkee, ettei pelkkä kannustaminen auta. Vaikka lapset kasvavat ja talon työt kevenevät sitä mukaa kuin valmistuvat, niin näyttää siltä, että miehestä loppuvat rahkeet ensin. Olen yrittänyt sanoa hänelle, ja puolisolleen myös, että ne talot ovat seisseet siinä vuosikymmeniä melko vähäisellä huolenpidolla. Myönnän, että pihapiiri olisi hyvinkin kaunis ja viihtyisä pienellä kohentamisella. Mutta kun se pienikin kohetaminen näyttäisi nyt olevan liiallinen ponnistus. Miesparka on rättiväsynyt viikot läpeensä ja saa kaikki mahdolliset liikkeellä olevat flunssat, minkä arvelen osin johtuvan uupumuksesta.



Asia on niin, että väsymyksen ainoa kestävä ratkaisu on lepo - käytännössä taakan keventäminen. Kyllähän suuseksi virkistää hetkeksi, mutta se virkistäminen riittää ehkä yhden sisäseinän maalaamiseen. Ei sillä kuukausien ajan paisunutta taakkaa hoideta. Syyttävä sormeni nyt hiukan osoittaa hänen puolisoonsa, joka on melkoinen perfektionisti ja purkaa epätäydellisyydestä koitunutta pettymystä mieheensä. Tokihan miehen pitäisi saada vähän hankalammallekin miehelle sanottua jämptisti, että hän tekee oman osuutensa jo, ja vähän päälle, ja vielä valvoo öisin lasten takia, vaikka vaimo kai osin siksi on äitiyslomilla ja hoitovapailla, että jaksaisi ottaa päävastuun lapsista. Mutta kun on väsynyt, niin rahkeet eivät enää riitä.



Useimmat ymmärtävät raha-asioidensa karun rajallisuuden: jos ei ole, millä maksaa, ei voi ostaa. Monille näyttää olevan kohtuuttoman vaikea tajuta, että myös muut resurssit ovat rajallisia: jos ei ole voimia millä, tehdä, ei voi tehdä. Jatkuva yli voimiensa raataminen on oikeastaan lainanottoa, ja jossakin vaiheessa tulee maksun paikka. Uupunut ihminen sairastuu fyysisesti tai henkisesti. Lisäksi ihminen näyttää olevan sellainen, että ylittää pitkäkestoisen jaksamisensa rajat, ja apua ja lepäämisen mahdollisuutta ymmärretään hakea vasta sitten kun uupumus aiheuttaa huomattavia sosiaalisia ongelmia, vatshahaavat puhkeilevat tms.



On pirullisen helppo vaatia toisia vähentämään raatamistaan. Itsekin tiedän, että oman toiminnan muuttaminen vaatii joskus melkoisen pysäytyksen ja asioiden uudelleenarvioinnin. Mutta ehkä jossakin suuseksin jälkitilassa tulee miettineeksi, että onkohan välitön paluu työn ääreen aina hyväksi...

Meillä on kaksi alle 3v lasta. Mies töissä ja mä vielä äitiyslomalla. Meillä on omakotitalo ja rempata pitäisi, varsinkin kosteat tilat ja kuumavesivaraaja on seuraavana listalla. Pihassakin riittää vielä hommaa...Mut antaahan olla vielä. Päätettiin remontoida vasta sitten kun lapset ovat hieman vanhempia. Tää talo ei kuitenkaan laho kunnossa ole, et hyvin ehtii myöhemminkin. Voin tunnustaa et tällä hetkellä ei edes paukut riittäisi. On tuo kuopus melkoinen yöeläjä...Ehtiihän sitä! Asia kerrallaan ja elämänvaihe kerrallaan.

Noilla töymäärillä ei pitäisi väsyä. Vertaa vähän mitä sota-aikana tehtiin. Mikäköhän tämä miehen työ muka on niin rasittavaa muka. Taitaa paska syödä roskaruokaa ja muutenkin elää jotenkin väärin. Onko ylipainoa?

se on paras kannustin, itsekullekin!

Ota suihin ainakin kerran pari viikossa. Varmasti ilahtuu.

ollenkaan vaikka viikkoon tms, hoitais vaan lapsia töiden jälkeen, vaikka vaan vasemmalla kädellä ja sinä puolestasi remppaat aivan täysillä?

Ota suihin ainakin kerran pari viikossa. Varmasti ilahtuu.

täällä pitäis olla tykkää-nappi!!

ap

tarvii toivoa että tilanne kohenisi, olen tehnyt nimenomaan niin että mies on vahtinut töiden jälkeen lapsia kun itse huhkin hommia. Mä en valita siitä, todellakaan, mutta pelkästään lasten katsominenkin tuntuu välillä olevan miehelle liikaa. On siis oikeasti todella väsynyt ja jotenkin näköalaton, perusnegatiivinen asenne kaikkeen ja se on hänellä ihan uusi piirre. Siksi olenkin huolissani. Kehun ja kiitän paljon, osoitan rakkautta ja hellyyttä. Tuntuu vain että arki on yksinkertaisesti liikaa hänelle.