Salarakkaille kysymyksiä
Onko sulla ollut huono omatunto salarakkauden takia? Oletko ikinä miettinyt, miltä miehen vaimosta tuntuu? Ja oletko tuntenut itsesi paremmaksi, kun olet saanut iskettyä toisen naisen miehen?
t. petetty nainen
Kommentit (28)
Vaikka jos jäätäisiin suhteesta kiinni, voisi puolisomme olla aika järkyttyneitä. Olen vain niin rakastunut etten pysty lopettamaankaan suhdetta. En tunne olevani parempi ihminen kuin miehen vaimo. Saatetaan kuitenkin olla parempi pari salarakkaan kanssa!
Salarakkaan kanssa saa vain hekumoida mutta ei tarvitse jakaa arkea ja arjen huolia, päiväkodista hakuvuoroja ja sitä kumpi jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Salarakkaan kanssa voi vaan elättää fantasiaa siitä miten täydellinen pari me oltais - mutta sehän ei onneksi koskaan toteudu
eihän se ole mun vika, jos miehellä ei vaimon kanssa suju. En muutenkaan mieti vaimon olemassa oloa, koska vaimo on mulle tuntematon. Ite oon sinkku tai paremminkin yh.
Salarakkaan kanssa voi vaan elättää fantasiaa siitä miten täydellinen pari me oltais - mutta sehän ei onneksi koskaan toteudu
on huono omatunto, oen miettinyt miten kauheaa olisi jos joku vokottelisi miestäni.
Mutta näillä korteilla mennään
En haluaisikaan salarakasta miehekseni. Pese sinä hänen pyykit ja hoida hänen sairaat lapset! Me nautimme laatuajasta.
Salarakkaan kanssa saa vain hekumoida mutta ei tarvitse jakaa arkea ja arjen huolia, päiväkodista hakuvuoroja ja sitä kumpi jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Salarakkaan kanssa voi vaan elättää fantasiaa siitä miten täydellinen pari me oltais - mutta sehän ei onneksi koskaan toteudu
miltä ihana rakkautenne vaikuttaisi miehen sukulaisten silmissä jos mies jonain päivänä tulevaisuudessa päätyisi eroon. Pientä haastetta riittäisi saada itsensä hyväksytyksi suvun ja miehen kavereiden silmissä.
Olen nimittäin näitä tarinoita nähnyt - yleensä ne menee samalla kaavalla.
teillä lähiaikoina tämä yhteinen oikea elämä eikä pelkkä fantasia ?
Ei saduissa muuta vikaa ole kun se että joku päivä jompikumpi satuun lakkaa uskomasta
mutta jossain vaiheessa jompi kumpi alkaa haluta enemmän - oikean suhteen
jotka eivät iloitse miehen onnesta?
miltä ihana rakkautenne vaikuttaisi miehen sukulaisten silmissä jos mies jonain päivänä tulevaisuudessa päätyisi eroon. Pientä haastetta riittäisi saada itsensä hyväksytyksi suvun ja miehen kavereiden silmissä.
Olen nimittäin näitä tarinoita nähnyt - yleensä ne menee samalla kaavalla.
Kannattaako sellaisia ystäviä ja sukulaisia pitääkään,
jotka eivät iloitse miehen onnesta?
Lainaus:
miltä ihana rakkautenne vaikuttaisi miehen sukulaisten silmissä jos mies jonain päivänä tulevaisuudessa päätyisi eroon. Pientä haastetta riittäisi saada itsensä hyväksytyksi suvun ja miehen kavereiden silmissä.
Olen nimittäin näitä tarinoita nähnyt - yleensä ne menee samalla kaavalla.
ennen kuin mitään 'peruuttamatonta' tapahtui. Mutta kuitenkin; en koskaan kuvitellut olevani vaimoa tärkeämpi tai parempi. Lopetin alkavan suhteen toisaalta juuri siksi, että ajattelin miltä vaimosta voisi tuntua ja miten väärin toimin omaa ja miehen puolisoa kohtaan ja toisaalta siksi, että huomasin todella olevani ns. yhden miehen nainen.
Minua nolotti ja nolottaa vieläkin petollisuuteni, heikkouteni ja hetkellinen itsekunnioituksen ja arvostelukyvyn puute.
Vaikka olen vieläkin todella ihastunut tähän toiseen mieheen, toivon, että voisin pyyhkiä tapahtuneen kokonaan pois. Onneksi sentään ymmärsin ottaa itseäni näinkin aikaisessa vaiheessa niskasta kiinni ja lopettaa leikin. Eli en todellakaan ole itsestäni ylpeä. Päin vastoin :(
Vaimoa arvostan ja kunnioitan. Olen pahoillani ja toivon, että olin miehelle samanlainen hairahdus kuin hän minulle.
Enkä mieti vain omaa onnea, vaan myös salarakkaani onnea!
Olen potenut huonoa omatuntoa. Olen miettinyt miltä vaimosta tuntuu. Enkä koe olevani parempi ihminen.
Jotain siinä suhteessa oli jo pilalla, kun siihen väliin mahtui kolmas ihminen.
Nyt ollaan oltu yhdessä reilu 4 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Elämme ihan tavallista arkea. Välillä kyllä mietin, ettei kovin satumaisesti tämä suhde alkanut.
miksi olisin ? Eihän se minun vikani ole jos mies on hakenut netistä seuraa ja jos en olisi minä, olisi jonkun toisen kanssa. Yhdeltä saa yhtä ja toiselta toista. Molemmista pitää kumminkin ;)
Ja kysymys suvun ajatuksista on mielestäni aiheeton, emmehän me suvun kanssa rakastele.
Johtuuko siitä, että koen miehen suureksi rakkaudekseni? Ehkä meistä ei koskaan tule perhettä, mutta olen onnellinen jokaisesta hetkestä, jotka olen saanut viettää hänen kanssaan. Iskeekö syyllisyys myöhemmin, sitä en osaa sanoa.
[Jotain siinä suhteessa oli jo pilalla, kun siihen väliin mahtui kolmas ihminen.
Paremminkin suhteessa on ainakin jotain pilalla sen jälkeen kun uskottomuus tulee mukaan. Moni kokee uskottomuuden niin isoksi asiaksi parisuhteessa että on helpompaa aloittaa alusta uuden rakkaan kanssa. Tosiasiassa vanhassa ei välttämättä ollut mitään vikaa mutta pettäminen on nykyään helppoa, hyväksyttyä jne. On toki suhteita joissa kaikki ei ole hyvin.
Johtuuko siitä, että koen miehen suureksi rakkaudekseni? Ehkä meistä ei koskaan tule perhettä, mutta olen onnellinen jokaisesta hetkestä, jotka olen saanut viettää hänen kanssaan. Iskeekö syyllisyys myöhemmin, sitä en osaa sanoa.
Kuitenkaan en pysty lopettamaan, vaikka omatunto soimaa.
on
kyllä
en ja olen, hetken aikaa tuntenut olevani miehelle omaa vaimoa tärkeämpi ennen kuin hän on taas viettänyt seuraavan viikonlopun perheenäs luona