Onko pakko antaa koko ajan huomiota lapsille? Ihan koko ajan?

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : )



Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut.



T:Psykoterapeutti

eli olet lukenus lapsille ja näyttänyt kuvia, "pakottanut" lapset katsomaan ja nyt he tekevät sinulle sen saman.



Ihmisiin on sisäänrakennettu ajatus siitä, että he ovat osa laumaa. Nyt teidän laumassa ei ole pomo kiinnostunut muista, joten lauma tekee kaikkensa, että ottaisit taas ohjat.

Toki voit sanoa isälle, että otapas laspet huomaasi hetketki, niin juontämän kahvin rauhassa.

Minusta 6v lapsi ei ymmärrä mitä tarkoittaa 15min.

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : ) Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut. T:Psykoterapeutti

eli mitä äidin tulee tehdä, kun lapsi vieressä koko ajan kysyt, että joko nyt?

mutta äiti voi sanoa että kertoo kun 15 min on kulunut

näyttää esim. kellosta: "Äiti katsoo kirjaa sitten, kun iso viisari on 6:n päällä". Jos lapsi jostain syystä ei vielä osaa numeroita, voi myös näyttää ko. numeron kellosta.

Ja jo ekalla osastojaksolla sanottiin, että aina kun tuntuu siltä, kannattaa pitää lepohetki ja sanoa siitä lapselle (ikätasoisesti). Äidilläkin on oikeus olla hetki rauhassa!

Tämä äiti ainakin komentaa joka päivä lapset (8 ja 2 vee)omiin puuhiinsa ja isomman jopa omaan huoneeseensa saadakseni esim syödä tai lukea lehden rauhassa. Ja pistän isomman leikkimään pienemmän kanssa, jos tarvitsen erityistä rauhaa johonkin puuhaan.

Ja ei ole yhtään huono omatunto, kun muuten puuhataan yhdessä ja tulevat huomioiduksi.

Ärsyttää, että niin moni vanhempi antaa lastensa keskeyttää esim aikuisten keskustelut koko ajan. Miksei lapset muka voi odottaa vuoroaan?

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : ) Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut. T:Psykoterapeutti

eli mitä äidin tulee tehdä, kun lapsi vieressä koko ajan kysyt, että joko nyt?

Äiti voi näyttää lapselle kellosta oikean ajan. Lapset voivat myös olla eri huoneessa kuin äiti, jotta äiti tosiaan saa kunnolla hengähtää.

Painotan todella tätä oman ajan ja tilan tärkeyttä varsinkin kotivanhemmille! Liika uhrautuminen kostautuu kokemukseni mukaan oikeastaan aina. Mielummin autan ihmisiä ennaltaehkäisemään näitä ongelmia, joten olkaa, rakkaat av-mammat, terveellä taalla itsekkäitä ja antakaa lapsillenne siinä samalla terve naisen ja äidin malli! : ) Kun olette itsellenne läsnä, jaksatte olla aidosti läsnä myös lapsillenne.

Tämä äiti ainakin komentaa joka päivä lapset (8 ja 2 vee)omiin puuhiinsa ja isomman jopa omaan huoneeseensa saadakseni esim syödä tai lukea lehden rauhassa. Ja pistän isomman leikkimään pienemmän kanssa, jos tarvitsen erityistä rauhaa johonkin puuhaan.

Ja ei ole yhtään huono omatunto, kun muuten puuhataan yhdessä ja tulevat huomioiduksi.

Ärsyttää, että niin moni vanhempi antaa lastensa keskeyttää esim aikuisten keskustelut koko ajan. Miksei lapset muka voi odottaa vuoroaan?

Varsinkin jos yritän lukea tai kirjoitaa jotakin, esim viestiä puhelimella, niin kyllä ihan suoraan komennan että odota hetki en voi nyt keskittyä sinuun.

Ja aina kun puhun toisen aikuisen kanssa, vaikka mieheni, niin lapset eivät saa keskeyttää. Täytyy vaan muistaa että sitten kun aikuisten asia on päättynyt taytyy kuunnella sitä lasta jos sillä oli jotain asiaa sanottavana.

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : ) Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut. T:Psykoterapeutti

eli mitä äidin tulee tehdä, kun lapsi vieressä koko ajan kysyt, että joko nyt?

Äiti voi näyttää lapselle kellosta oikean ajan. Lapset voivat myös olla eri huoneessa kuin äiti, jotta äiti tosiaan saa kunnolla hengähtää. Painotan todella tätä oman ajan ja tilan tärkeyttä varsinkin kotivanhemmille! Liika uhrautuminen kostautuu kokemukseni mukaan oikeastaan aina. Mielummin autan ihmisiä ennaltaehkäisemään näitä ongelmia, joten olkaa, rakkaat av-mammat, terveellä taalla itsekkäitä ja antakaa lapsillenne siinä samalla terve naisen ja äidin malli! : ) Kun olette itsellenne läsnä, jaksatte olla aidosti läsnä myös lapsillenne.

ja sitten lapset suljetaan omiin huoneisiinsa, jotta äiti saa olla rauhassa? Miten se lapsi tietää, että kyseessä ei ole rangaistus?

Tuolla systeemillä lapset oppivat aika nopeasti, että kaikkea kivaa yhdessäoloa seuraa eristäminen. Pannarinsyöntihetkestä kannattaa tehdä kotihelvetti, koska jo on mukavaa, seuraa siitä sulkeminen omaan huoneeseen.

Ymmärsitkö, terapeutti, että lapsi aika nopeasti oppii, mikä on seurausta mistäkin. Mitään kivaa ei kannata odottaa, koska sen jälkeen äiti hylkää.

Se on tosi hyvä keino esim kun riitelevät samasta lelusta tms. Ajastimella aika. Samaa alastonta käytän tuohon, että nyt äiti juo rauhassa kahvia.

Samaa alastonta käytän tuohon, että nyt äiti juo rauhassa kahvia.

:D

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : ) Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut. T:Psykoterapeutti

eli mitä äidin tulee tehdä, kun lapsi vieressä koko ajan kysyt, että joko nyt?

Äiti voi näyttää lapselle kellosta oikean ajan. Lapset voivat myös olla eri huoneessa kuin äiti, jotta äiti tosiaan saa kunnolla hengähtää. Painotan todella tätä oman ajan ja tilan tärkeyttä varsinkin kotivanhemmille! Liika uhrautuminen kostautuu kokemukseni mukaan oikeastaan aina. Mielummin autan ihmisiä ennaltaehkäisemään näitä ongelmia, joten olkaa, rakkaat av-mammat, terveellä taalla itsekkäitä ja antakaa lapsillenne siinä samalla terve naisen ja äidin malli! : ) Kun olette itsellenne läsnä, jaksatte olla aidosti läsnä myös lapsillenne.

ja sitten lapset suljetaan omiin huoneisiinsa, jotta äiti saa olla rauhassa? Miten se lapsi tietää, että kyseessä ei ole rangaistus?

Tuolla systeemillä lapset oppivat aika nopeasti, että kaikkea kivaa yhdessäoloa seuraa eristäminen. Pannarinsyöntihetkestä kannattaa tehdä kotihelvetti, koska jo on mukavaa, seuraa siitä sulkeminen omaan huoneeseen.

Ymmärsitkö, terapeutti, että lapsi aika nopeasti oppii, mikä on seurausta mistäkin. Mitään kivaa ei kannata odottaa, koska sen jälkeen äiti hylkää.

Äiti ei "hylkää" ottamalla omaa aikaa itselleen. : ) Pieni, alle 2 -vuotias lapsi on eri asia, kuin esimerkiksi 3-4 -vuotias. Vauva ei pysty odottamaan, isompi lapsi pystyy ja hänen pitääkin, kehitystasonsa mukaisesti, oppia olemaan silloin tällöin ilman äidin 100 %:sta huomiota. Harva isompi lapsi sitä itseasiassa enää kaipaakaan, hekin tarvitsevat jo välillä sitä kuuluisaa omaa aikaa ja myös niitä tylsiä hetkiä!

Itse otan omaa aikaa esim. juuri nyt. 3 -vuotias poika istuu sohvannurkassa "lukemassa" ja minä tässä läppärillä hänen vierellään. Välillä katsahdamme toisiamme ja hymyilemme ja jatkamme sitten omia touhujamme. Luin lapsen kanssa kirjaa aikaisemmin, jolloin huomioni oli 100 %:sti hänessä. Nyt teen omia juttujani.

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : ) Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut. T:Psykoterapeutti

eli mitä äidin tulee tehdä, kun lapsi vieressä koko ajan kysyt, että joko nyt?

Äiti voi näyttää lapselle kellosta oikean ajan. Lapset voivat myös olla eri huoneessa kuin äiti, jotta äiti tosiaan saa kunnolla hengähtää. Painotan todella tätä oman ajan ja tilan tärkeyttä varsinkin kotivanhemmille! Liika uhrautuminen kostautuu kokemukseni mukaan oikeastaan aina. Mielummin autan ihmisiä ennaltaehkäisemään näitä ongelmia, joten olkaa, rakkaat av-mammat, terveellä taalla itsekkäitä ja antakaa lapsillenne siinä samalla terve naisen ja äidin malli! : ) Kun olette itsellenne läsnä, jaksatte olla aidosti läsnä myös lapsillenne.

ja sitten lapset suljetaan omiin huoneisiinsa, jotta äiti saa olla rauhassa? Miten se lapsi tietää, että kyseessä ei ole rangaistus?

Tuolla systeemillä lapset oppivat aika nopeasti, että kaikkea kivaa yhdessäoloa seuraa eristäminen. Pannarinsyöntihetkestä kannattaa tehdä kotihelvetti, koska jo on mukavaa, seuraa siitä sulkeminen omaan huoneeseen.

Ymmärsitkö, terapeutti, että lapsi aika nopeasti oppii, mikä on seurausta mistäkin. Mitään kivaa ei kannata odottaa, koska sen jälkeen äiti hylkää.

Jos äiti kaikin tavoin viestittää lapsille rakastavansa heitä ja sen lisäksi nätisti välillä ilmoittaa lukevansa vaikka jonkin lehtijutun rauhassa, niin näitähän sitten puidaan psykologilla aikuisiässä? Haloo, jokaisella on halu ja oikeus olla välillä rauhassa, ja vaikka vanhemman on pakko olla aina valmis auttamaan lapsia, niin JOS leikki sujuu ilman äitiäkin, niin äidin ei tarvi muodon vuoksi toljottaa vieressä, vaan voi tehdä jotain omaakin juttua. Lapsilla on tasan varmaan riittävän turvallinen olo, jos äiti lukee lehteä viereisessä huoneessa. Mulla on kaksi lasta ja olen heille opettanut, että toisen toivetta rauhassa olemisesta on tapana kuunnella. Eli jos a haluaa leikkiä yhdessä ja b lukea itse kirjaa, b:n ei tarvi lopettaa lukemista eikä sietää sitä, että a känisee vieressä.

Lisään vielä, että se kuuluisa maalaisjärki toimii itseasiassa tässä asiassa loistavasti: elämä nyt vaan on sellaista, että joskus lapsi saa huomiota täysillä ja välillä taas ei. Monilla on sisaruksiakin, jotka auttavat lasta oppimaan sen tosiasian, että aina ei voi saada kaikkea haluamaansa ihan heti.

Oman kokemukseni ja koulutukseni pohjalta en näe siinä mitään tavoiteltavaa, että äiti on jatkuvasti lapsen käytettävissä, ellei kyseessä siis ole vauvaikäinen. On säilytettävä terve balanssi, jossa jokainen perheenjäsen saa mahdollisimman paljon sitä mitä tarvitsee. Kenenkään ei pidä olla marttyyri, mutta ei myöskään liian itsekäs.

JOKAISELLA ihmisellä on oikeus ja tarve ottaa omaa aikaa ja tilaa itselleen. Lasten on hyvä myös oppia, että vaikka äiti rakastaakin ja antaa huomiota, äiti ei ole robotti, joka on koko ajan saatavilla. Sellaista ihmistä kun ei yksinkertaisesti ole oikeassa elämässä olemassakaan! : ) Sano vaikkapa lapsillesi näin, rauhallisesti, nätisti, mutta painokkaasti: "Äiti lukee nyt tämän jutun ihan rauhassa. Viidentoista minuutin kuluttua katsotaan sitten yhdessä kirjaa. Äidin on nyt levättävä hetki, koska äitiä väsyttää." Ja pidät kiinni tuosta ajasta tiukasti, et katso kirjaa, ennenkui tuo aika on kulunut. T:Psykoterapeutti

eli mitä äidin tulee tehdä, kun lapsi vieressä koko ajan kysyt, että joko nyt?

Äiti voi näyttää lapselle kellosta oikean ajan. Lapset voivat myös olla eri huoneessa kuin äiti, jotta äiti tosiaan saa kunnolla hengähtää. Painotan todella tätä oman ajan ja tilan tärkeyttä varsinkin kotivanhemmille! Liika uhrautuminen kostautuu kokemukseni mukaan oikeastaan aina. Mielummin autan ihmisiä ennaltaehkäisemään näitä ongelmia, joten olkaa, rakkaat av-mammat, terveellä taalla itsekkäitä ja antakaa lapsillenne siinä samalla terve naisen ja äidin malli! : ) Kun olette itsellenne läsnä, jaksatte olla aidosti läsnä myös lapsillenne.

ja sitten lapset suljetaan omiin huoneisiinsa, jotta äiti saa olla rauhassa? Miten se lapsi tietää, että kyseessä ei ole rangaistus?

Tuolla systeemillä lapset oppivat aika nopeasti, että kaikkea kivaa yhdessäoloa seuraa eristäminen. Pannarinsyöntihetkestä kannattaa tehdä kotihelvetti, koska jo on mukavaa, seuraa siitä sulkeminen omaan huoneeseen.

Ymmärsitkö, terapeutti, että lapsi aika nopeasti oppii, mikä on seurausta mistäkin. Mitään kivaa ei kannata odottaa, koska sen jälkeen äiti hylkää.

Äiti ei "hylkää" ottamalla omaa aikaa itselleen. : ) Pieni, alle 2 -vuotias lapsi on eri asia, kuin esimerkiksi 3-4 -vuotias. Vauva ei pysty odottamaan, isompi lapsi pystyy ja hänen pitääkin, kehitystasonsa mukaisesti, oppia olemaan silloin tällöin ilman äidin 100 %:sta huomiota. Harva isompi lapsi sitä itseasiassa enää kaipaakaan, hekin tarvitsevat jo välillä sitä kuuluisaa omaa aikaa ja myös niitä tylsiä hetkiä!

Itse otan omaa aikaa esim. juuri nyt. 3 -vuotias poika istuu sohvannurkassa "lukemassa" ja minä tässä läppärillä hänen vierellään. Välillä katsahdamme toisiamme ja hymyilemme ja jatkamme sitten omia touhujamme. Luin lapsen kanssa kirjaa aikaisemmin, jolloin huomioni oli 100 %:sti hänessä. Nyt teen omia juttujani.

[

ja sitten lapset suljetaan omiin huoneisiinsa, jotta äiti saa olla rauhassa? Miten se lapsi tietää, että kyseessä ei ole rangaistus?

Tuolla systeemillä lapset oppivat aika nopeasti, että kaikkea kivaa yhdessäoloa seuraa eristäminen. Pannarinsyöntihetkestä kannattaa tehdä kotihelvetti, koska jo on mukavaa, seuraa siitä sulkeminen omaan huoneeseen.

Ymmärsitkö, terapeutti, että lapsi aika nopeasti oppii, mikä on seurausta mistäkin. Mitään kivaa ei kannata odottaa, koska sen jälkeen äiti hylkää.

EI PITÄISI LISÄÄNTYÄ OLLENKAAN!!! IHan oikeasti, multa lähtee järki, kun mä luen tällaisten kukkahattujen lässynlää-juttuja. Mutta elän toivossa, että tämä oli vitsi?

Jos ei ollut, niin ihan oikeasti, etkö itse keksi mistä lapsi erottaa rangaistuksen, ja ihan tavallisen "menepäs hetkeksi leikkimään siitä"- meiningin? Ihan oikeasti? Mitään eroa ei ole äänensävysää, siinä mitä sanotaan ja miten sanotaan?

Eikä kukaan ole puhunut lasten sulkemisesta minnekään, vaan siitä, että lapset lähetetään vähäksi aikaa LEIKKIMÄÄN omiin huoneisiinsa.

Onko joku lisäksi sanonut, että AINA kun tuossa perheessä on syöty pannukakkua, lapset lähetetään omiin huoneisiin?

Ja vielä tuo hylkääminen... arggh... no, jos ei muuten elämässä pärjää, voihan sitä noinkin tehdä itsestään "täydellisen". Mutta kun lapsesi menevät pitkin seiniä, muista että he oireilevat SINUA ja sinun hieman pipiä päätäsi.

Pakkohan ne lapset on opettaa myös itsenäisiksi ja itse aloitin tuon juuri tuollaisilla "leikipä hetki näillä legoilla itseksesi" tai "luepa tätä kirjaa hetki yksin". En siis teljennyt lapsia minnekään ja edelleen olisin kuullut jos joku olisi ollut hätänä, sillä olin yleensä niinkin kaukana kuin keittiössä (laittamassa ruokaa). (en usko, että lapset näkevät etoa siinä, tekeekö äiti kotitöitä, vai lukeeko esim. lehteä)

Voi kauhistus, kun lapseni ovat ovat luulleet noita rangaistuksiksi ja kasvavat nyt ihan kieroon.... Koska muuten nuo ongelmat tulevat esiin? Lapsni ovat nyt täysi-ikäisiä?