G:Jättäisitkö tällaisen miehen?

Suosittelen eroa, sillä mies selvästi haluaa kokea onnen toisen kanssa.

eli jatkaisin elämääni ilman tuollaista miestä.

mutta kuulostaa siltä, että ero voisi olla hyvä ratkaisu teille. Jos ette sitten hyväksy tilannetta ja elä omilla tahoillanne vapaata elämää avioliitosta huolimatta. Kun teillä kuitenkin arki rullaa eikä yhdessäolo ahdista.

Mutta suhteessa on silti hellyyttä, halailua ja läheisyyttä. Ei siis ollenkaan paha olla vaikka yhteistä aikaa ei ole koskaan juurikaan ollut.



Mies vihjaisi kyllä eroamisesta vuosi sitten ja osti oman asunnonkin, mutta kun arki sujuu näin leppoisasti, niin eikä tätä kuitenkin kannattaisi jatkaa?

jättäisin. Saat suhteenne kuullostamaan jotenkin väljähtyneeltä, voi toki olla että tulkitsen väärinkin. Siihen vielä päälle sivusuhde,miksi jatkaisit yhteiseloa?

miksi sinä haluaisit vielä jatkaa liittoa?

ihastumisia tulee ja menee, etenkin pitkässä parisuhteessa. Miehesi oli toki tosissaan suhteessaan mutta suhde kariutui kuitenkin lopulta.



Jos tilanne on molemmille ok, niin voittehan te olla yhdessä. Minusta se on monella tapaa parempi ratkaisu kuin ero etenkin jos teillä ei ole kummallakaan uutta suhdetta kiikarissa. Elämä on yksinkertaisempaa jos se jatkuu ennallaan, ero voi olla myös taloudellisesti hankala. Entäpä sitten lapsenne ja mahdolliset lastenlapsenne? He varmasti arvostavat että heillä on edelleen yksi mummula ja paikka jonne tulla (tiedän tämän koska vanhempani erosivat kun olin jo aikuinen). Näitä asioita kannattaa pohtia. Onko muutos kaiken vaivansa arvoinen.



Erotahan voitte myöhemminkin jos jompikumpi sattuu löytämään uuden "sen oikean". Miksi kiirehtiä?

Kun ihan hyvin suhde on toiminut vuosikausia tällaisena, ei ole mitään suuria ongelmia, eikä oikeastaan pieniäkään ollut. Tietenkin olisi ollut mukavaa viettää vähän enemmän aikaa yhdessä, mutta kun miehellä on ainaollut niin paljon töitä..



Mietin onkohan sillä enää mitään tunteita mua kohtaan, vaikka en sen käytöksessä ole kyllä mitään muutosta huomannut.

hänellä ainakaan mitään ihastumisia ole ollut, en ainakaan tiedä semmoisista.



Ja yhteisiä lapsia meillä ei ole. Mun lapset on jo lähteneet pesästä.

huomattavanpaljon hullumpiakin miehiä! Ja löytääkö sitä enää yhtään vapaata hyvää miestä, jos ero tulee? Parempi tyytyä vähään kuin jäädä kokonaan ilman?

ihan ilman muuta

jättäisitte?

Perusteluja

Mitkä ovat sinun tunteesi häntä kohtaan? Rakastatko? Halautko? Luotatko? Mitä haluat jatkossa teidän suhteeltanne? Lähde siitä liikenteeseen.



Yritä saada mies avautumaan. Jutelkaa. Älä anna periksi, jos et sitä oikeasti halua. Älä kuitenkaan jää suhteeseen, jos koet että se ei pysty sinulle enää mitään antamaan etkä sinä sille.

Arki toimii, seksi toimii, ei riitoja.

Mies ei osaa/pysty puhumaan minulle siten kun on ilmeisesti tälle tyttöystävälle voinut puhua.

Enkä minä halua liikoja kysellä.

Kysyin kyllä onko hänellä vielä tunteita minua kohtaan. Ei vastannut mitään.

Mutta ilmeisesti on, kun ei ole tuosta vieä lähtenytkään ?

Minä nyt takerrun tuohon, että miksi et halua kysellä liikoja? Sinun pitää pystyä kysymään liikoja! Oikeasti tuossa tilanteessa ei voi tehdä liikaa kysymyksiä.



Mitä itse haluat?

Olen ollut ihan tyytyväinen tähän. Saan mennä omia menojani ja harrastuksiani, niinkuin mieskin on saanut mennä.

Ihan tämä tämmöinen suhde on ollut se mitä haluankin, vaikka yhteistä aikaa olisin joskus kaivannut enemmänkin.

Mutta arki toimii, kuten sanottu, meillä on hellyyttä ja hyviä hetkiä.

ei siis ole omia biologisia lapsia? Minkä ikäinen hän on? Entä sinä? Onko nyt ns. "viimeinen hetki" hankkia niitä? Tämä varmaankin painaa miehen vaakakupissa.

En halua sitoa miestä liikaa enkä udella. Olen antanut hänelle vapautensa. Olen luottanut häneen. Hän on hyvä mies.

Miehellä ei ole omia lapsia. On kyllä lapsirakas. Silloin alussa olisimme voineet niitä hankkia, mutta minä en halunnut. Mieskään ei silloin vaatinut. Nyt oli nuoren tyttöystävänsä kanssa niitä suunnitelleet. Mun mielestäni hän on kyllä jo liian vanha sellaiseen. Ja mitä siitäkin tulee, kun tekee niin paljon töitä. Ero semmoisesta varmaan tulee ja joutuu sitten vaan maksamaan elatusmaksuja ja saa tavata lapsia vaan viikonloppuisin. Mitenköhän edes pärjäisi lapsen kanssa viikonloppua, kun ei ole tottunut kotitöistä huolehtimaan. Minä olen meillä aina huolehtinut kaikesta, hänen ei ole tarvinnut, olen halunnut antaa hänelle helpon olon kotona, ettei työpäivän jälkeen hänen ole enää tarvinnut tehdä mitään. Omat lapsenikin minä olen aina halunnut huolehtia itse, en pole häntä siihen vaivannut.

up