Teinityttäreni kummi katkaisi välit meihin

Luin läpi tän keskustelun. Tuli sellainen kuva, että ehkä kummityttösi äiti olisi toivonut perheeltänne jotakin tukea raskaaseen tilanteeseensa ja pettyi kun ei teiltä sitä saanut. Ystäväsi oli ilmeisesti kuitenkin jutellut sulle tytön tilanteesta. Ja tyttäresi ja sinä eivät silti halunneet osoitteaa pientä tulea ja ymmärrystä? Mieti vähän, ehkä ystäväsi ei olisi pitänyt odottaa sellaista, mutta inhimillistä että hän sitten pettyi. Anna ajan kulua.

Mutta tuli vain sellainen tilanne mieleen, että (provo tää kyllä oikeasti on) tällaista voi olla todellisuudessakin. Oman poikani kanssa on vähän sama tilanne, mutta toisin päin. Poikani on hiljainen ja ei kovin sosiaalinen. Tai on luonteeltaan yksinäinen susi, eikä ole koskaan paljon tarvinnut ihmisiä. Ala-asteella yritettiin kiusatakin ja minun kaverini poika oli pääpukari tässä asiassa. Pojat oli olleet tosi hyviä kavereita ennen koulua, mutta koulussa tämä kaverini ystäväpiirissä menestynyt poika alkoi kiusaamisen. Eli meidän poika oli ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille yms. No se sille ja sama. Äitinä aina kehui, kuinka hänen poikansa on suosittu ja sen ei tarvi kutsua meidän poikaa synttäreille, koska eihän sen tarvi olla kaveri kaikkien kans ja blaa blaa. Meidän jössikkä on ollut aina rauhallinen, eikä halunnut tupakkijengiin ja tähän kovisporukkaan. Jäikin sitten syrjään ihan vapaaehtoisesti. Sanoi aina, että joutuuhan sitä kiusatuksi, mutta ei halua siihen räkivään ja kaljaa juovaan porukkaan. Nyt on ysiluokan kevät meneillään ja kaverini on alkanut itkemään kun sillä hänen suositulla pojalla menee niin huonosti ja koulu penkin alle ja ne kymmenet kaverit, joita sillä muka oli, onkin menossa jo omille teilleen. Jäljelle on jääneet ne muut kiusaajat eli pikkukriminaalit. Keskiarvo on niin huono, että tulevaisuutta ei ole. Nyt kyllä kelpaisi meidän pojan kaveruus... Vastasin, että minun poikani ei tarvitse olla kaveri sellaisten kanssa, joiden kans ei halua.

Jos ei kemiat pelaa, niin ne ei pelaa. Minkä sille voi. Toki tyttäresi voisi sentään tervehtiä kummityttöäsi tai osoittaa muulla tavoin edes tuntevansa hänet. Mut jokaisella teinillä nyt vaan on ne omat kaverinsa.

aloittajan perheeseen. Teki varmaan elämänsä parhaimman päätöksen tässä asiassa. Voiko näin tunnevammaista ihmistä olla kuin ap (vai onko taas näitä provoja)?

Huhhuh, taas ymmärrän koulukiusaajia vähän paremmin. "Siis en mä vaan osaa tajuta miks mun pitäs mitään tehä jonkun luuserin eteen, siis meidän perheessä kaikki on aina ollut tosi suosittuja ja mun lapsetkin on julkkiksii ja niillon satoi kavereita ja niillon bileet. Harmihan se on että jotkut on luusereit mut emmä sille mitään aio tehä, miks mun pitäis?"

...olla kaveri, mutta hyviin tapoihin kuuluu se, että tuttua edes tervehditään. Jokaisella on omat harrastuksensa ja kaverinsa. Mutta kun näkee toisen kiusaamisen kohdalla, jokaisella on velvollisuus siihen puuttua. Vaikka tyttäresi ei olekaan kummilapsesi kaveri. Tällä tavoin tyttäresi on yksi niistä kiusaajista.



Mutta sinuna hoitaisin kummin velvollisuudet ja juttelisin kummilapsesi kanssa. Olet lupautunut olemaan hänelle tukena ja turvana, kun aloit kummiksi. Omaa lastaan ei voi tähän velvottaa, mutta se on sinun velvollisuutesi tämän lapsen kummina.

"Jos olet lapsen kummitäti, teidän täytyy olla hänen äidin kanssa aika hyviä ystäviä, tällöin olette perhetuttuja ja käytöstapoihin kuuluu että tuttuja tervehditään, vaihdetaan kuulumisia ja jatketaan matkaa. Tämä merkitsisi jo todella paljon sille tytölle, että joku suosittu koulusta puhuu hänelle, itsetunto kasvaisi kohisemalla." Voin kuvitella, miten se yksinäinen tyttö on koulun käytävällä katsonut, että tuokaan perhetuttutyttö kulkee tuossa kaverilaumansa kanssa eikä kehtaa näyttää edes tuntevansa, miltä siitä tyttöraukasta on tuntunut ja mitä tehnyt itsetunnolle. Voi voi...

Sinä olet tyhmä ja niin myös tyttäresi.

T: entinen koulukiusattu, nykyään menee hyvin

En haluaisi olla sinun tai kersasi kanssa missään tekemisissä. Kuulostat todella inhottavalta ihmiseltä.



Toivottavasti kersasi ja sinä saatte joskus jotai omaankin nilkkaan, vaikka tuskin saatte. koska metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan. Se ei ole totta. On olemassa röyhkeät manipuloijat ja sitten hiljaiset "tylsimykset".

Huhhuh, taas ymmärrän koulukiusaajia vähän paremmin. "Siis en mä vaan osaa tajuta miks mun pitäs mitään tehä jonkun luuserin eteen, siis meidän perheessä kaikki on aina ollut tosi suosittuja ja mun lapsetkin on julkkiksii ja niillon satoi kavereita ja niillon bileet. Harmihan se on että jotkut on luusereit mut emmä sille mitään aio tehä, miks mun pitäis?"

just näin. Mutta tällaista ihmiset ihannoivat. tälläkin kersoineen paljon kavereita.

En haluaisi olla sinun tai kersasi kanssa missään tekemisissä. Kuulostat todella inhottavalta ihmiseltä.

Toivottavasti kersasi ja sinä saatte joskus jotai omaankin nilkkaan, vaikka tuskin saatte. koska metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan. Se ei ole totta. On olemassa röyhkeät manipuloijat ja sitten hiljaiset "tylsimykset".

niin vaikka olisitte viimeiset ihmiest maapallolla tai vaikka mulla ei ois ketään muita.

Oikein mukavia tyttöjä. Suunnittelevat viikonlopulle naapuruston lapsuuskavereidensa kanssa bileitä. Eli ei TODELLAKAAN ole pelkoa yksinjäämisestä. Ja uusia kavereita tuntuu löytyvän koko ajan lisää, minkäs sille voi. Ja jos toinen ei saa ystäviä millään niin minkäs sillekään voi. Toiset ovat vaan suositumpia. Taisi tuo (ex)ystävä olla kateellinen. Mutta näin.

No just sen takia ne toiset hakeutuvat seuraan kun sun ilkeillä manipuloijalapsillasi on jo kavereita. siitä se johtuu. He luulevat saavansa osan suosiosta ja loisteesta.

ja se yksi ei saa koska sillä ei ole. joku on alkanut kiusata ja puhua pahaa.

1) Tyttösi tuntee kiusatun tytön

2) Han ei halua tervehtiä ja keskustella kiusatun tytön kanssa koska hän on tylsä

3) Olette perhetuttuja

4) Jos empatia- ja käytöskasvatus olisi ollut kohdillaan, tyttösi olisi voinut edes tervehtiä tyttöä ja/tai keskustella tytön kanssa silloin tällöin osoittaen suosittuna tyttönä muille että kiusattu tyttö on lähestymisen arvoinen

5) Omalla syrjivällä käytöksellään hän on vahvistanut kiusaamista

6) Omalla hyväksymiselläsi tyttösi käytökselle olet omalta osaltasi antanut luvan kiusaamisen jatkumiselle tyttösi osalta.

ja loppuun vielä: millainen äiti, sellainen tytär. Olet harvinaisen typerä lehmä, ap.

"Tyttärelläni ja hänen siskollaan"

Eikö toinen lapsesi ole tyttäresi?



Ja blogikirjoittelusta en vetäisi sitä johtopäätöstä että olisi sosiaalisesti lahjakas.



Tarvitseeko lapsesi itsetunnon pönkitykseen muita vai pärjäisikö oikeassa eilämäsä ihan yksin? Koulu loppuu joskus ja samalla häviävät hännysteljät. Voikin oll yllätys kun kaveripiiri pienenee.



Koulussa voi vielä valita kenen kanssa on tekemisissä, mutta työelämässä ei. Siellä joutuu olemaan tekemisissä ja juttelemaan ihan kaikkien kanssa. Ja niistä ei pääse eroon kuin vaihtamalla itse työpaikkaa ja siellä uudessakin on varmasti ihmisiä joiden kanssa ei synkkaa.



Ja lopuksi ne suosituimmat ovat niitä pahimpia käännääjiä ja sauhuttelijoita. Tuommoiseen seuraan en omaa lastani halua.

Ap itse kirjoittelee väliin itselleen kannustavia kommentteja, huomaa samanlaisesta kirjoitusasusta että sama henkilö kyseessä. Provo, mutta oikeasti tärkeä aihe keskustella. Tosin ehkä hieman erilaisessa ilmapiirissä. Mutta onhan näitä tällaisia äitejä oikeasti olemassa, meillä oli yläasteella juuri tuollainen kiusaaja kuin ap:n keksitty tytär, ja hänen äitinsä oli juuri tuollainen wt kuin ap:kin. Teinipissikset heidän luonaan viihtyivät iltaisin tupakkaa tupruttaen ja kaljaa litkien ja tuon kiusaajan äiti nauroi harvahampaisella naurullaan pissiksien idioottimaisille jutuille ja sille, miten tytöt muita kiusasivat. Sellainen tytär kuin äitinsä, silloin tuo kiusaajatyttö oli kaunis ja suosittu, nyt 20 vuotta myöhemmin lihava ja kulahtanut.

Toinen on välitunnit yksin ja vielä kiusattu. Äiti on voimaton tilanteen edessä ja sä ja sun tytär on niin kylmä, että ei viitsi auttaa koulukiusattua ja sä vielä kannustat siihen. Eihän siinä miksikään bff:ksi tarvitse alkaa, kunhan edes kerran päivässä juttelisi muutaman sanan.

Kuulostat trollilta tai sitten olet vain erittäin itsekeskeinen ja tyhmä ihminen.

sitten voit käskeä muksuasi olemasta kiusaaja.

Mutta eihän se meidän vika ole että sitä tyttöä on kiusattu? Kai joku vastuu sillä heidänkin tytöllään on? Hankkisi muita kavereita? Tämä äiti sanoi, että en voi tietää millaista on olla vuosikausia kiusatun äiti, minä sanoi rehellisesti että en, en todellakaan tiedä enkä ymmärrä millaista se on.

...mutta silti olen sen verran empatiakykyinen, että jos kuulisin, että koulussa on joku kiusattu lapsi, pyrkisin vaikuttamaan omiin lapsiini niin, että he ryhtyisivät tämän lapsen kavereiksi.



Varsinkin, jos kyseessä olisi tuttavieni lapsi, yrittäisin ystävystyttää lapsiamme ottamalla kiusattua lasta meille kylään ja keksimällä yhteistä tekemistä.



Jos lapsi olisi jopa kummilapseni, ottaisin hänet myös omaksi ystäväkseni.

Kumpiinkiin kuuluu, että tyttäresi kävisi juttelemassa tuon toisen tytön kanssa ja pyytäisi säännöllisesti häntä omiin porukoihinsa, aikka tytön jutut olisivatkin "tylsiä". Toiset ovat ujoja, varautuneita ja tarvitsevat enemmän aikaa tutustuakseen muihin. Tyttäresi voisi olla tässä avuksi. Todella työyä sanoa, että on miluummin tekemisissä mielenkiintoisempien kanssa. Voisit keskustella tyttäresi kanssa siitä, miltä hänestä tuntuisi olla vastaavassa asemassa. Näin voi jossain yhteydessä myähemmin elämässä ollakin hänen kohdallaan.