Lue keskustelun säännöt.
Unisssäkävelijöiden vanhempia paikalla?
07.05.2012 |
Meillä 5v lapsi on alkanut kävelemään, jopa juoksentelemaan unissaan. Tää tapahtuu aina painajaisen yhteydessä; lapsi herää, itkee, sätkii ja kohta säntää ylös sängystä, jouksentelee ympäri ausntoa ja puhuu unipuhetta...tätä kestä ehkä pari minuuttia ja sitten lapsi antaa ottaa itsensä syliin ja viedä hänet takaisin nukkamaan. Lopun yötä nukkuu yleensä täysin levollisesti. Muuten lapsi on "normaali" - vaikkakin kovin tunteellinen ja hänellä on todella vilkas mielikuvitus.
Onko tuttua kenellekään? Itse en ole kuullut tälläisestä "unijuoksusta" aikaisemmin.
Kommentit (3)
Mieidän tyttö aloitti unissa kävelyn jossain 3-vuoden kieppeillä ja käppäilee yhä 6 vuotta myöhemminkin silloin tällöin unissaan.
Havahduimme tuohon kävelyyn aikanaan kun sekä alkoi itkemään. Tuli sitten meidän huoneeseen kun kutsuimme häntä - tosin kenkä kädessä. Lapsi oli hakenut sen alakerran kaapista.
Tuo käppäily öisin on aika kausiluonteista. Tuon vuoksi meillä on yhä yläkerran portaissa portti ja se on öisin kiinni.
Välillä lapsi käy kiolistelemasa saunassa tai tulee meidän huoneeseen selittämään jotain ihan omituista. Välillä kun miehen kanssa valvomme tulee muka hereillä mutta oikeasti ihan umpi unessa alkaertaan telkkaria katsomaan.
Aamuisin ei sitten muista asioista yhtään mitäään.
Parisen kuukautta sitten valvoin vielä ja katselin yläkerrassa telkkaria kun lapsi putkahti siihen viereeni vaikka oli jo pari tuntia nukkunut selittämään silmät auki jotain et: nyt et sä pystykkään,pystykkään, mul on suoja suoja kilpi... postui sitten huoneessta pissalle haukotellen ja meni takasin sänkyynsä. Aamulla oli ihan ymmällään kun kyisin et mikä suojakilpi ja mihin en pysty :D
Muutoinkin tuo lapsi on levoton nukkuja. Peitot ei pysy vauhdissa mukana ja sängyn laidat kolisee. Välillä koitan peitellä uudellella ja taas seuraavalla ja sitä seuraavalla peitolla. Tulos et ne on kaikki aina jossain hänen allaan mytyssä.
Tämä lapsi myös puhuu unissaan, silloinkin kun pysyy sängyssä.
On perinyt meidän molempien geenit yöllisiin puuhiinsa. Isänsä on pienenä kävellyt unissaan ja minä puhun edelleenkin unissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin 10-11-vuotiaaksi asti. Nyt ei ole enää pariin vuoteen kävellyt varmaan kertaakaan.
Kävely tapahtui aina tunnin pari nukahtamisen jälkeen. Poika tuli huoneestaan, saattoi istahtaa sohvalle tai kävellä epävarmasti ympäriinsä, oli kuin täysin hereillä, muttei koskaan puhunut mitään.
Hänet piti aina ohjailla "puoliväkisin" takaisin omaan sänkyynsä, jonne samantien nukahti, eikä aamulla muistanut tietysti mitään tapahtuneesta.
Kuvittelin tällaisen olevan pysyvä ilmiö, muttei sitä tosiaan ole enää pitkään aikaan tapahtunut. Pojalla ikää nyt 12,5-vuotta.
Tyttö on aina ollut "äänekäs nukkuja", siis uneksinut kovasti. Noin 4-vuotiaana alkoi kävelemään unissaan. Välillä yritti jopa ovesta ulos tai seisoi pöydällä. Kävelyä oli jossain vaiheessa lähes joka yö. Tyttö on nyt 8v ja kävelee harvoin unissaan, mutta puhuu toisinaan.