Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luulin 2v lapseni kuolevan syliini - affektikohtaus?
26.04.2012 |
Heippa,
olimme ulkona eilen nauttimassa ihanasta ilmasta, kun melkeen 2v lapseni suuttui, kun ei saanut juosta itsekseen pitkin katua.. tästä seurasi pitkä "itkun kerääminen" eli lapseni ihan hiljaa suu auki keräsi itkua (näin on ennenkin tapahtunut, mutta olen sanonut vain, että hengitäs välillä, ja sittän itku lähtee ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ) Nyt tällä kertaa lapseni meni aivan veltoksi ja tajuttomaksi, pelästyin aivan järkyttävästi ja panikoin, ja ne piinalliset sekunnit, kun luulin lapseni kuolevan keskelle katua syliini, kunnes sitten taas lähti henki kulkemaan, ja lapsi oli hetken kuluttua ihan normaali.
Järkyttyneenä sitten aloin etsimään syytä tälle, ja ilmeisesti kyseessä on affektikohtaus, eli itkukohtaus, vaaraton ja suhteellisen yleinen? En ollut itse koskaan edes kuullut tällaisesta, mutta toivottavasti menee iän myötä ohi, niinkuin ilmeisesti pitäisi.
Ymmärtääkseni temperamenttisillä ja itsepäisillä lapsilla esiintyy tätä enemmän. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun luulee menettävänsä lapsensa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (11)
PS: Minulle annettiin vinkkinä puhaltaa lapsen kasvoja tai viedä talvella sylissä ulos hengittelemään. Lapsi jotenkin "herää" kylmyyteen ja alkaa hengittämään, vaikka olo onkin tokkurainen. Tämä on ainakin meillä toiminut. Puhaltaminen on paras keino !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär (nyt 10 v) sai noita kohtauksia 2-6 vuotiaana ja sittemmin ovat jääneet pois, niinkuin kai pitäisikin. Säikähdin ihan hirveästi ensimmäisellä kerralla ja taisimpa laittaa silloin tänne av-palstalle kyssärin aiheesta. Heti löytyi vastaus :)
Neuvolassamme ei edes tiedetty noista kohtauksista, niistä taitaa "kärsiä" noin kaksi prosenttia lapsista.
Ilman puhaltaminen kasvoille tai veden pirskottaminen kasvoille voi auttaa. Ravistaa ei saa.
Kyllähän se eka kerta pelästytti, onneksi tiesin mistä on kyse, kaverin lapsella oli ollut samaa.
Tuossa auttaa kun puhaltaa kevyesti lapsen kasvoille, hengitys alkaa taas kulkea.
meillä nyt 2v pojalla on ollut tuollaisia kohtauksi 3 kertaa. Kolmannen kerran jälkeen käytiin päivystyksessä tarkistamassa että perusasiat ok, kun tuntui kestävän kauemmin kuin aiemmilla kerroilla.
Kaksi ensimmäistä tilannetta on liittyneet siihen että on satuttanut itsensä ja säikähtänyt, kolmannella kerralla vaan suuttui kun ei saanut mennä isosiskon huoneeseen. Reaktiot on olleet juuri kuvaamasi kaltaisia.
Eli on kokemusta, karmean tuntuinenhan se tilanne on mutta tosiaan vaaraton ja iän myötä pitäisi mennä ohi - olikohan niin että 2-3-vuotiaana jo useimmiten loppuvat.
...enkä haluakaan kokea, voin kuvitella miten aivan kauhea hetki sinulla on ollut, tulee kyynelet silmiin eläytyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne, mukava tietää, ettemme ole ihan ainoita, ja että tuo tosiaan menee ohi.
Minusta olisi ollut paikallaan, jos vaikka neuvolassa tämän 2 vuoden aikana olisi asiasta mainittu jollain tavalla? Vältyttäisiin ehkä näiltä karmeilta tilanteilta, kun tietäisi jo hieman varautua. Toisaalta liekö sitten turhaa pelottelua, vaikea sanoa.
- Ap
Mun lapsi saattoi kaatua suorilta jaloilta selälleen ja piti varautua nappaamaan kiinni kun tilanne alkoi.
Tuo meni onneksi ohi aika pian iän myötä, viimeinen oli n. 3-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotenkin suivaantui erityisen paljon, keräsi itkua niin että unohti hengittää, meni tajuttomaksi, siniseksi ja sitten alkoi taas hengittää. Yleensä nukahti sen jälkeen. Vaaratonta mutta säikäyttävää.
Hän sai niitä erityisesti, jos luuli tulleensa kohdeluksi väärin. Esimerkiksi tipahti sohvalta ja luuli tulleensa tyrkätyksi, vaikkei niin käynytkään. Ja kun ympäristö ei reagoinut kuten arveli (eli torunut tyrkkääjää), koki lapsi niin suurta vääryyttä, että unohti hengittää.
Meillä tajuttomuuden syyksi selvisi epilepsia.
Tähän ei liity mitään itkua vaan ihan pelkkö tajuttomuus ja hengittämättömyys.
Muistan ikuisesti kun ajoin vedet silmissä ambulanssin perässä kohti keskussairaalaa. Hyvä että näin eteeni.
Kamalaa vanhemmille kun lapsi menee tajuttomaksi, onneksi suurin osa näistä lapsuuden kohtauksista mmenee ohi kun tulee ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. kerran kun isosisko otti häneltä kirjan pois kädestä.
Jos jotenkin suivaantui erityisen paljon, keräsi itkua niin että unohti hengittää, meni tajuttomaksi, siniseksi ja sitten alkoi taas hengittää. Yleensä nukahti sen jälkeen. Vaaratonta mutta säikäyttävää.
Hän sai niitä erityisesti, jos luuli tulleensa kohdeluksi väärin. Esimerkiksi tipahti sohvalta ja luuli tulleensa tyrkätyksi, vaikkei niin käynytkään. Ja kun ympäristö ei reagoinut kuten arveli (eli torunut tyrkkääjää), koki lapsi niin suurta vääryyttä, että unohti hengittää.
Alue: Aihe vapaa
Viestiketjun aloittajan kanssa olen samaa mieltä, että luulin minäkin menettäväni siihen aikaan noin 2 vuotiaan tyttären. Siinä vaiheessa, kun omaa verta ja lihaa, se rakas lapsi menee valkoiseksi, kuin lakana - sitten siniseksi ja silmät muljahtelee, keho on veltto, niin on äidin olo aika mitätön. Menin ihan paniikkiin, soitin ambulassin ja He eivät osanneet sanoa mikä lapsellani on. Voitte kuvitella, ettei yhtään ainakaan auttanut paniikkiani. Näitä kohtauksia on vuosien varrella tullut ja mennyt (tytär nyt 3v 5kk). Kävin ensimmäisen kohtauksen jälkeen näyttämässä lääkärille ja totesi samantien affektikohtaukseksi. En ollut koskaan kuullutkaan...en edes neuvolassa ! Heidän pitäisi infota JOKAIKISTÄ vanhempaa/isovanhempaa yms tällaisista kohtauksista.