Ahdistaa suunnattomasti tämä toisen lapsen odotus..

Toinen lapsi sii tulossa ja alkuraskaudesta lähtien asia on vain ahdistanut. En vaan pysty olemaan tästä raskaudesta ja tulevasta lapsesta onnellinen. Esikoinen on pian 2 v. Toinen lapsi ei ollut oikeastaan suunniteltu, mutta ei poissuljettu vaihtoehtokaan. Ehkäisystä huolimatta sitten kävi miten kävi ja raskaana ollaan.



Esikoinen on ollut koko pienen ikänsä todella haastava tapaus, nukkunut aina huonosti, äärimmäisen vilkas, temperamenttinen ja kovaääninen. Tuntuu, että voimavarani, kuten myös miehen, riittävät juuri ja juuri esikoisen touhuamiseen. Luulen, että tämä asia on se syy, miksi en näe toista lasta ihanana lisänä perheeseemme, näen vain lisää uupumusta. En käsitä, miten ihmeessä tulen jaksamaan kahden pienen lapsen kanssa.



Välillä itken ja välillä en edes ajattele koko vauvaa. Aivan erilainen odotus, kuin esikoisen kohdalla. Silloin odotin vauvaa innolla, rakkaudella ja olin äärimmäisen onnellinen.



Onko muita, joilla ollut edes jollain tasolla vastaava tilanne? Miten selvisitte ja korjaantuiko tilanne vauvan synnyttyä. Pelkään, että olen kehittelemässä itselleni jotain masennusta tästä asiasta tai ainakin synnytyksen jälkeistä masennusta sitten.



Olen jo pyytänyt aikaa neuvolapsykologille, jotta voisin kertoa tunteistani ja saada apua miten tätä oloa voisi paremmin käsitellä. Olen esikoisesta todella onnellinen ja rakastan häntä enemmän, kuin mitään maailmassa. Ymmärrän järjellä, että varmasti tulen toistakin lasta rakastamaan, mutta silti ahdistaa.



Kiitos vastaajille, jos teitä löytyy!