"Läksyt tehdään autossa" - opetkin varmaan tykkää ton tv-Marjon tyylistä.

tehdään autossa, joskus aamulla. Ja ihme kyllä, olen samaa mieltä, että 1 harrastus olis ihan hyvä lapsille...



Ja ei, en ole läheskään samanlainen tämän naisen kanssa, mutta näemmä jotain yhtäläisyyttä kuitenkin löytyy :(

kunhan tehdään.

meidän lapset tekee usein läksyt koulubussissa.

voi mielestäni läksyt tehdä autossakin. Harrastin paljon yläasteikäisenä, ja läksyt tuli välillä tehtyä harrastajateatterin pukuhuoneessa. Keskiarvo oli reippaasti päälle 9.



Lukiossa kävin kauempana, joten linja-autossa läksyjen lukeminen oli ihan jokapäiväistä. Ja yhä keskiarvo lähes yhtä hyvä.



Mutta en pakottaisi tai painostaisi lasta tuohon. Riippuu paljon lapsesta, tarvitseeko rauhaa vai ei. Ja tietty lasten oppimiskyvyissäkin on eroja.



Jälkikäteen ajatellen itse harrastin ehkä vähän liikaa, jossain vaiheessa alkoi tulemaan stressiä. Enemmän kuitenkin itselleni luomistani (ei vanhempieni) suorituspaineista kuin itse tekemisen määrästä.

lapsia käy sääliksi.

olen niitä itsekin tehnyt jossain koulun käytävällä odotellessani pianotunnin alkamista tms.



Mutta tuo elämäntyyli on ihan friikkiä että koskaan ei ehdi paikallaan istua ihan rauhassa kun koko ajan pitää olla tuli perseen alla ja jokainen hetki pitää hyödyntää. Niinkun ne hiton kielikylvyt 1-vuotiaalle jne.



Kyllä lasten täytyy saada välillä olla ihan rauhassa ja maata sohvalla tms. Viikonlopuissakin on niin paljon tunteja että varmasti ehtii harrastamaan tarpeeksi ja tuijottamaan pikkukakkosta. Oma eskarilainenkin sanoo välillä että nyt hän haluaa vaan olla kun väsyttää. Harrastuksia on varmasti hänellä ihan tarpeeksi.

marjo on nolo ämmälapsia käy sääliksi.

Maalla on pitkät koulumatkat ja monet hyödyntävät niitä tekemällä läksyjä. Tai siis itse asiassa kopioimalla...

ei voi olla kauhean hyvää käsialaa autossa tehtynä.. yök muutenkin koko nainen.

40 kilpailua kaudessa 10 vuotiaalle on täysin kohtuuton!!!!!!!! toisella tytöllä on 8 harrastusta,sairasta sanon minä.On mullakin harrastavat lapset,mutta rajansa kaikella.

sama se missä ne on tehty, kunhan on tehty. Ja jos lapset ovat perineet äitinsä geenit, niin ovat varmasti luonteeltaan touhuavia, ja haluavat olla liikkeellä koko ajan. Itsekin kannatan tuotakin periaatetta, että ainakin yksi harrastus jokaisella lapsella. Sen ei tarvitse olla liikunnallinen harrastus. Mutta tietystikään ketään ei voi pakottaa. Mutta enpäs ole vielä sellaiseen lapseen törmännyt, joka ei olisi kiinnostunut jostakin; liikunnasta, musiikista tai kuvataiteista.

väliä missä läksyt on tehty. Ja joillekin läksyt ovat tosiaan läpihuutojuttu, eivät välttämättä vaadi kovaa aivotyötä. Omatkin lapseni tekevät kuka sängyllä, kuka lattialla tai keittiön pöydän ääressä.



On kokonaan toinen juttu, jos lapsilla ei ole koskaan aikaa olla kotona. Mutta paha mennä arvioimaan toisten elämäntyyliä kirjoitusten tai nähdyn perusteella. Tosiasia muuten on, että pääsääntöisesti aktiiviset ja paljon harrastavat lapset ovat koulumenestyjiä.



t. ope

Minulle tuli mielikuva, että perheen arki on kovaa suorittamista. Voi olla, että oli toimittajan kyvyttömyyttä tai halua ilmaista asia tahalleen kömpelösti. Haastattelusta tuli minulle sellainen mielikuva, että viikonlopun nukkumisetkin oli suunniteltu etukäteen.

jo ekalla siis meille vanhemmille, että läksyjä ei tehdä lattialla maaten eikä keittiön pöydän ääressä vaan kunnollisella tuolilla ja pöydällä, rauhallisessa paikassa. Ja joka vuosi tuonut tän esille. Läksyjen teolla opiskellaan myös tulevia työtapoja ja open mukaan kyllä se työasento ja keskittyminen näkyy oppimistuloksissa.



Itekin tajuan, että voi olla joskus poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti kuitenkin läksyihinkin on hyvä panostaa. Alakoulussa ne monella menee ns. heittämällä, mutta sitten kun yläkoulussa ja etenkin lukiossa pitäisi olla työtavat ja itsenäinen oppiminen hallussa ja todella pitäisi osata keskittyä isoihin tekstimääriin niin ollaankin ihan pihalla.

miten kahta asiaa voi tehdä yhtä aikaa.

(monilta miehiltähän tämä ei luonnistu lainkaan ja moni nainen ei hoksaa sitä)

Nyky yhteiskunnassa pitää pärjätä jos mieli menestyä. Marjo on aivan oikeassa, aika pitää käyttää hyödyksi ja harrastusta/toimintaa on hyvä olla.

(sohvaperunoista on luettu tälläkin sivustolla, useasti)

Lapset osaavat kyllä itse sanoa sitten sen EIn, kun jokin asia kyllästyttää tai on muuten vastenmielistä.

Kaikkea aikansa :)

T. Toimelias perhe (3 lasta ja vanhemmat)

"Lapset osaa sanoa ei"



Eivät ne osaa, kun on vanhemman rakkaus on ehdollistettu suorituksiin ja eri tavoin tuotu esille asenne, että vain koko ajan puuhaamalla olet hyvä ihminen. En usko yhtään, että rakastaisit lastasi yhtä paljon jos lapsi ilmoittaisi, että uus harrastus on lukeminen, enkä lähdea kotoa mihinkään suorittamaan. Varmaan kilahtaisit.

ja keskittymättömät saavat kotoa tukea. Ihan oikeasti, monelle lapselle ei ole väliä missä läksyt tehdään. Mutta jos sillä on väliä, kannattaa satsata kunnon työskentelypaikkaan. Läksyjen teko on eri asia kuin tuntityöskentely, joka vaatii pulpetissaoloa. Joidenkin lasten on harjoiteltava sitä enemmän, jolloin läksytkin on hyvä tehdä kotona tarkasti säädellyissä olosuhteissa. Itse luin ja valmistauduin kirjoituksiin mm. sohvalla maaten.

t. Ope, joka vastasi jo aiemmin ja on kirjoittanut itse laudaturin paperit.

jo ekalla siis meille vanhemmille, että läksyjä ei tehdä lattialla maaten eikä keittiön pöydän ääressä vaan kunnollisella tuolilla ja pöydällä, rauhallisessa paikassa. Ja joka vuosi tuonut tän esille. Läksyjen teolla opiskellaan myös tulevia työtapoja ja open mukaan kyllä se työasento ja keskittyminen näkyy oppimistuloksissa.

Itekin tajuan, että voi olla joskus poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti kuitenkin läksyihinkin on hyvä panostaa. Alakoulussa ne monella menee ns. heittämällä, mutta sitten kun yläkoulussa ja etenkin lukiossa pitäisi olla työtavat ja itsenäinen oppiminen hallussa ja todella pitäisi osata keskittyä isoihin tekstimääriin niin ollaankin ihan pihalla.

jo ekalla siis meille vanhemmille, että läksyjä ei tehdä lattialla maaten eikä keittiön pöydän ääressä vaan kunnollisella tuolilla ja pöydällä, rauhallisessa paikassa. Ja joka vuosi tuonut tän esille. Läksyjen teolla opiskellaan myös tulevia työtapoja ja open mukaan kyllä se työasento ja keskittyminen näkyy oppimistuloksissa.

Mun veljelläni oli oma rauhallinen huone, hyvä pöytä ja tuoli jne. Ja raahasi aina ne koulukirjansa keittiön tai olohuoneen pöydän ääreen ja teki läksynsä siinä. Vuodesta toiseen, peruskoulun ekalta aina lukion viimeiselle saakka. Ja ihan mukavasti pärjäsi.

läksynsä, kunhan palauttavat keväällä siistit kirjat ja vanhemmat tukevat lasta koulunkäynnissä.

miten kahta asiaa voi tehdä yhtä aikaa.

(monilta miehiltähän tämä ei luonnistu lainkaan ja moni nainen ei hoksaa sitä)

Nyky yhteiskunnassa pitää pärjätä jos mieli menestyä. Marjo on aivan oikeassa, aika pitää käyttää hyödyksi ja harrastusta/toimintaa on hyvä olla.

Esimerkiksi viikonlopun aikana ehtii pelkästään olemaan ja tylsistymään monta tuntia vaikka olisi useita harrastuksia. Me käydään usein viikonloppuna kylpylässä, ulkoilemassa ja hiihtämässä saman päivän aikana ja silti tuntuu että tunteja on vuorokaudessa loputtomasti. Jos lapsi on 14 tuntia hereillä päivässä niin ei sitä tarvitse koko ajan jossain juoksuttaa.

autossa tehdä. Aika usein joutuu käyttämään tietokonetta, ainakin parina iltan viikossa. Etsimään tietoa, lukemaan läksyjä nettisivulta, tekemään esseitä ja lyhyitä selostuksia.

Nyt pitää etsiä netistä tietoa 50 eri asiasta suomen läksynä.