Tuhoanko vai enkö tuhoa lapsuuteni kirjeet?

olen aikoinani tuhonnut ja nyt harmittaa. Joten, älä tuhoa :)

Joskus vielä haluat käydä läpi elämääsi ja silloin ne ovat korvaamattomia

Tulet kaipaamaan niitä. Olen itse säilyttänyt kirjeeni, korttini ja päiväkirjani ja ovat tärkeitä aarteita.

Kadun sairaasti, kun olen tuhonnut kirjeet ja päiväkirjat.

kuuluisan xxxxx xxxxxxxxx kirjeenvaihdon ja valokuvat.

Minä tuhosin saamani kirjeet jossain puuskassa. Nyt harmittaa todella! Olisi kiva muistella niitä nuoruuden juttuja nyt, ja tajusin vasta myöhemmin saaneeni joskus rakkauskirjeenkin..

Voi että kun saisin ne takaisin!

Tuhotkaan vaan ajoissa, olisi kamalaa jos minun jutut olisi tulevaisuudessa lukenut joku perikuntani jäsenistä.

ei kaduta. Eikä ne asiat kuulu muille mitä tuli tehtyä. Aika moni henkilöistä on nyt jo edesmennyt niin mitäpä heidänkään asioitaan enää levittelemään.

Päiväkirjat ovat eri asia,jos niissä on hyvin henkilökohtaisia-niin kuin yleensä on-tunteita yms.

Itselläni on säästössä kirjeitä lapsuuden ja nuoruuden ajalta. Niissä on myös omia kirjoittamiani,jotka olen lähettänyt vanhemmilleni.

Useimmat kirjeet ovat tietenkin ystävien minulle lähettämiä, joista voin muistella yhteisiä juttujamme. Monet asiat olisivat muutoin unohtuneet, mutta kirjeitä lukiessa ne palautuvat mieleen.

Olen niitä säästänyt ja aina siirtyneet muuttolaatikoissa vintistä tai kellarista toiseen. En siis ollut avannut ko. laatikkoa vuosikausiin. Laatikossa oli myös paljon muita kirjeitä, kortteja ja muistoja.



Tällainen minä olin joskus......



oli tunne kun niitä luin ja katselin. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, enkä ikinä silloin lapsena ja nuorena olisi voinut kuvitella olevani sellainen kuin olen nyt.