Oletko koskaan jättänyt vakituista työpaikkaa ja jäänyt tyhjän päälle?

Rupesin freekuksi, alallani se on hyvin yleistä. hyvin pärjään.

Sekosin v. 2003 ja irtisanoin itseni ja yritin itsemurhaa.



Tyhjän päälle jäin. Tosin 2 vuoden sairaalakierteen ja masennuksen jälkeen toivuin ja kouluttauduuin uudelle alalle: Nyt vakkarityössä ja elämä kuosissaan.

Sekosin v. 2003 ja irtisanoin itseni ja yritin itsemurhaa. Tyhjän päälle jäin. Tosin 2 vuoden sairaalakierteen ja masennuksen jälkeen toivuin ja kouluttauduuin uudelle alalle: Nyt vakkarityössä ja elämä kuosissaan.

Sekosin v. 2003 ja irtisanoin itseni ja yritin itsemurhaa. Tyhjän päälle jäin. Tosin 2 vuoden sairaalakierteen ja masennuksen jälkeen toivuin ja kouluttauduuin uudelle alalle: Nyt vakkarityössä ja elämä kuosissaan.

..erittäin rankassa työssä, jossa työajat mitä sattuu (yöunet jäi töiden takia joskus 3-4 h) ja joutui näkemään yhteiskunnastamme hirveimpiä asioita (ei terveydenhuoltoala).

Aloin juoda tolkuttomasti että jaksaisin ja sitten liika työnteko, dokaaminen, ne kauheat asiat mitä työssäni näin.. Päätin tappaa itseni, en vaan kestänyt enää. Näin jo harhoja tässä vaiheessa.. En muista irtisanomispuhelustani mitään, ja muutaman tunnin päästä siitä yritin itsemurhaa.

Olin tosiaan sairaalassa pitkään, kävin terapiassa vuosia ja kuntouduin pikkuhiljaa. Ihan syytän itseäni siitä että päästin elämän siihen pisteeseen mutta nyt olen kuitenkin tyytyväisempi elämääni kuin koskaan. Tällähetkellä työskentelen taloushallinnon alalla.

Kiva, että olet iloinen puolestani :)

olin vastuullisessa esimiesasemassa, hemmetinmoinen tulosvastuu.Lopulta mieheni ja lähipiirini kannustuksella irtisanouduin tyhjän päälle työtä ajatellen. Siitä alkoi kuitenkin oma tervehtymiseni enkä ole katunut.



Muutin pois kokonaan entisistä ympyröistä, hain siivoojan töitä kuukauden loman jälkeen. Tein siivoustyötä muutaman vuoden. Tervehdyin tekemällä työtä, jonka sain jättää työajan jälkeen työpaikalle :)



Nyt olen vuosien jälkeen taas oman alani työssä. Helposti alan palat vanhaan kuvioon mutta tunnistan vaaran merkit ja osaan jarruttaa. Ja ennenkaikkea, olen oppinut sanomaan ei :)

ja palkka alimitoitettu,sanoin kiitti olin vuoden työttömänä mieheni rahoilla :D

vakisihteerin hommat, syynä erään esimiehen harjoittama työpaikkakiusaaminen (en ollut ainoa siinä toimistossa, vaihtuvuus suurta). Olin työttömänä 6 viikkoa, ja työkaverin vinkistä sain sairaslomapaikan toisesta toimistosta, mikä muuttui vakituiseksi. Viihdyin hyvin, kunnes tuli saneeraus. Sain määräaikaisen muualta, ja nykyään olen vakivirassa hyvässä paikassa.



Ymmärrän kyllä pirun hyvin tuota Räty-Ahde-kuviota. Räty tippuu vielä kun julkisuusmylly pyörii, katotaan vaan.

Menin opiskelemaan ja tulot putosivat kymmenesosaan aiemmasta. Nyt töissä taas. Oli hyvä breikki ja nyt mielenkiintoisemmat työt.

Kohdemaassa perustin yrityksen ja työllistin itseni siten. Aluksi pelotti, mutta ihan hyvin on elämä kantanut. :)

sain kyllä myös lääkäriltä todistuksen että sairauteni johtui pelkästään työstäni ja että koko ajan haen toista työpaikkaa eri alalta, näin ollen en saanut edes karenssia ja en tavallaan jäänyt ihan tyhjän päälle koska aloin saantien saada liitosta päivärahaa.



Muutaman viikon päästä sitten jo sainkin uuden työn ja nykyään olen taas jo ihan eri alalla mutta nyt olen taas elämäni kunnossa.



Ja sillä hetkellä kun lopareita olin ottamassa niin en tiennyt vielä uudesta työpaikasta mitään enkä edes siitä että saan läkäriltä sellaisen todistuksen.



Eli sillä mielellä olin että 3 kk karenssi tulee ja tyhjänpäälle vähäksi aikaa jäädään.

kaksi kertaa.



Molemmilla kerroilla syynä maan vaihto. Ensin Suomesta ulkomaille ja sitten takasin Suomeen.



Ekalla kerralla löysin töitä viikon sisään, tokalla kesti kauemmin mutta ei haitannut, kun olin pienen lapsen kanssa kotona.



Työtä löytyi sitten lopulta kun lapsi oli sopivan ikäinen päiväkotiin eli lähes 3v :)

Jätin vakityöni ja lähdin opiskelemaan. Valmistuttuani vuoden päästä en saanutkaan töitä vaan olin työttömänä lähes vuoden. Se oli kauheinta aikaa elämässäni, masennuin aika pahasti työttömyydestäni. Sain kuitenkin töitä ja lähdin jatko-opiskelemaan ja nyt jälkeenpäin katsottuna, irtisanoutuminen entisestä työstäni oli elämäni paras päätös!