Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei arvosta yliopistokoulutusta, on

siinäpä ihminen, jota ei ole älynlahjoilla siunattu. Uskon vakaasti, että älykäs ihminen kokee tarvetta myös käyttää älyään, eikä esim. autonkorjaajan duuni sitä haastetta oikein voi tarjota. Muutenkin nuo "yliopisto on huuhaata" -tyypit tuntuvat olevan niitä, jotka eivät ole itse koulussa pärjänneet eivätkä sitten muka ymmärrä, miten joku jaksaa opiskella monta vuotta.



Ja ei, en ole sitä mieltä, että jokaisen tulisi mennä yliopistoon. Mutta en minäkään ole sitä mieltä, että amis on huuhaata, vaikka en itse sitä olekaan käynyt. Luulisi samalla lailla amisten ymmärtävän, että kyllä niitä maistereitakin ihan oikeasti tarvitaan tai täällä eleltäisiin aika alkeellisesti.

tai koulutuksen puutteensa valossa. Hän määrittelee tärkeät asiat vaikkapa käytännöllisten asioiden kautta. Tai sitten on vain tietämätön, eikä ole kiinnostunut selvittämään asioita sen enempää.



En kyllä itse arvosta yliopistokoulutusta automaattisesti, se riippuu niin paljon, mitä ihminen on lukenut ja mitä ne asiat hänelle itselleen merkitsevät.

muutamaa alaa lukuunottamatta. Omani ei niihin lukeudu. Näin ja koin ihan liian usein, kuinka helposti kursseista ja tenteistä pääsee liki olemattomilla tiedoilla läpi ja kuinka paljon huuhaatiedettä yliopiston sisällä on.



Eli ymmmärrän kuvailemaasi ihmistyyppiä koulutustaustastani huolimatta, tai oikeastaan juuri sen takia...

ihminen. Mitä daijumpi henkilö, sitä enemmän joku akateeminen koulutus tekee vaikutuksen häneen. Yliopisto-opiskelusta kun on hyötyä vasta, kun pääsee töihin jossa sitä vaaditaan, eikä sekään ole automaattisesti mikään syy ylenpalttiseen arvostukseen. Toinen kumma juttu on se lukiossa opiskelun hienona pitäminen, vaikka työelämässä hyvin harva työnantaja on oikeasti kiinnostunut jostain YO-todistuksesta.

typerä.

Koulutus on ainoa tie mennä eteenpäin elämässä ja kouluttautua saa, vaikka olisi töissäkin. Ala kuin ala, aina tulee uutta tietoa, jota täytyy opiskella/oppia.

Inhoan syvästi amislaisten ja yliopisto-opiskelijoiden "vastakkainasetelua". Ihan aikansa elänyt juttu, josta voisi jo luopua ja keskittyä itse koulutukseen ja oppimiseen ja sitä kautta elämässä eteenpäin menemiseen.



T. Amislainen

muutamaa alaa lukuunottamatta. Omani ei niihin lukeudu. Näin ja koin ihan liian usein, kuinka helposti kursseista ja tenteistä pääsee liki olemattomilla tiedoilla läpi ja kuinka paljon huuhaatiedettä yliopiston sisällä on.

Eli ymmmärrän kuvailemaasi ihmistyyppiä koulutustaustastani huolimatta, tai oikeastaan juuri sen takia...

Jos joku kovasti kehuu yliopistokoulutuksen hienoutta, pidän tällaista ihmistä vähän yksinkertaisena. Itselläni on 200 opintoviikkoa (vanhan järjestelmän mukaan siis) plakkarissa, eikä niistä kovin moni opettanut minulle mitään uutta.

Ajattelen, että eivät kaikki ihmiset voi olla fiksuja ja koulutettuja.

Ajattelen, että eivät kaikki ihmiset voi olla fiksuja ja koulutettuja.

Eivät niin, mutta kaikki voivat olla koulutettuja, koska Suomessa yliopistokoulutus ei todellakaan vaadi fiksuutta.

Enkä oikein osaa arvostaa ihmistä joka tällaisella koulutuksella kokee itsensä kovinkin fiksuksi ja päteväksi. Ei minulla koulutuksestani nykyisessä työssäni haittaa ole, mutta eipä suuresti hyötyäkään.

muutamaa alaa lukuunottamatta. Omani ei niihin lukeudu. Näin ja koin ihan liian usein, kuinka helposti kursseista ja tenteistä pääsee liki olemattomilla tiedoilla läpi ja kuinka paljon huuhaatiedettä yliopiston sisällä on.

Eli ymmmärrän kuvailemaasi ihmistyyppiä koulutustaustastani huolimatta, tai oikeastaan juuri sen takia...

Mielestäni on vain positiivistä, että osa ajattelee noin. Jos kaikki arvostaisivat ja haluaisivat opiskella hyvän ammatin ei paskaduuneihin riittäisi tekijöitä.

sen perusteella mitä on mieltä mistäkin. Itselläni on yliopistokoulutus, mutta ihan rehellisesti sanoen, se oli kyllä aikamoista huuhaata. Olin jotenkin kuvitellut etukäteen että yliopistossa ihminen jotenkin jalostuu viisaammaksi ja henkisesti kypseämmäksi olennoksi, mutta suurin osa oli oikeasti sitä huuhaata.