En ymmärrä noita anoppien haukkujia..

Millaisen vätyksen kanssa ootte kimpassa jos ei puolisonne saa äitiään aisoihin? Jos puolisosi antaa anopin pitää sinua kynnysmattona? Ennemmin kattoisin peiliin ja häpeäisin omia valintojani kuin kivittäisin pelkkää anoppia. Anoppi tulee puolison mukana kaupan päälle. En ikinä voisi ottaa niin keskenkasvuista äidinpoikaa, joka ei uskalla puhua äitinsä kanssa asioita halki ja puolustaa perhettään. Miniältä vaaditaan myös ymmärrystä, harva anoppi on täysmonsteri, harva miniäkään mikään unelma-ihanne-miniä.

Vakavasti päihdeongelmaiset tms anopit erikseen, mutta heillekin se rajojen laitto tai välienkatkaisu kuuluu ko. anopin omalle aikuiselle lapselle. Oman anoppini kanssa on pomppuja mahtununu vuosien varrelle, mutta mieheni tuella on asiat selvitetty puhumalla. Eikä se aina ole kivaa ollut. Se on ollut tärkeää minun ja anopin väleille, jotka huomaan lämmenneen vuosien saatossa, vaikka kovin erilaisina ihmisinä, ei meistä bestiksiä koskaan tule, eikä tarvikaan. Tullaan toimeen ja kunnioitetaan toista, se riittää.

Mutta av-mammojen ongelmahan on tunnetusti se, että heissä itsessään ei vaan ole mitään vikaa, vaan syy on aina muissa. Ootteko muuten huomannut, että just av-mammoille osuu aina ne paskat anopit, kusipäiset työtoverit ja inhottava ukko? Mamma itsehän on täysin moitteeton....

Tilanteet muuttuu. Meillä tuli ongelmia siinä vaiheessa kun oli lapsi. Miehen mielestä ei äidille sanota vastaan vaan hyssytellään.

Ja mä en ymmärrä miksi niiden kanssa pitää olla tekemisissä jos ei halua? Tai ylipäätään, exän äidin tapasin kaikkiaan ehkä 5 kertaa 10 vuoden aikana. Nyxän äiti asuu ihan naapurissa mutta ei mun tarvitse hänen luonaan käydä, joskus törmätään postinhakureissulla tai käyn lainaamassa kirjoja mutta ei me muuten "kyläillä".

Juu näin toimin, olen niin kasvatettu. Purin hammasta ja ajattelin että kyllä mä kestän. Paskaa tuli niskaan niin paljon että oli pakko katkaista välit tähän ex-anoppiin jonka kanssa pidin yhteyttä lapsen takia. Pitäköön yhteyttä nyt vain lapsen isä, nihkeäasti hänkin. Ja anoppi ihmettelee.

Tilanteet muuttuu. Meillä tuli ongelmia siinä vaiheessa kun oli lapsi. Miehen mielestä ei äidille sanota vastaan vaan hyssytellään.

mutta ihan törppö anoppi. Jos sinulla ei ole sellaista anoppia, jollain muulla voi olla. Anoppia tulee haukuttua useammin siksi, että se on se anoppi, jolla on ikäänkuin oikeus vaikuttaa lapsensa perheeseen ja jonka kanssa joutuu olemaan tekemisissä, vaikka ei haluaisikaan. Olen itse valinnut mieheni ja työkaverini (vaihtamalla työpaikkaa niin kauan, että hyvä työporukka osui kohdalle), mutta en ole päässyt valitsemaan anoppiani ja häntä on vain siedettävä. Ymmärrän, että mummulla on oikeus lapsenlapsiinsa, mutta en ymmärrä, miten mummulla on oikeus kommentoida ihan kaikkea sellaista, mikä hänelle ei kuulu. Jospa se anoppi vaikka tätä kautta (tai edes jonkun toisen anoppi) lukisi näitä viestejä ja ottaisi opikseen.

Ei oo helppoa olla alati väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu palstamamma :)



ap

Niin kai mutta jos ei ongelmia ole ennen kuin siinä vaiheessa kuin on lapsi niin en tiedä miten tämä olisi pitänyt ennakoida.

jos et ekatreffeillä raskautunut niin kaipa oot miehesi kanssa puhunut asioista etukäteen ja varmaan on tullut ennen lapsia tilanteita joissa käyny selväksi että mies ei kykene rajojen laittoon, äitinsä suhteen tms. Tai välttelee muutenkin hankalia tilanteita väistelemällä sen sijaan, että puhuisi asiat halki reilusti kuten aikuiset toimii. En usko, että yhtäkkiä tilanteet muuttuu täysin, et vain ole suostunut näkemään merkkejä aiemmin ..



ap

Ainakin niissä, jotka tällä palstalla anoppiaan haukkuvat. Todellisuudessa todellisia kauhuanoppeja on aika vähän ja nykyään perheet kun muutenkin asuvat erillään ja eri paikkakunnillakin, ei niiden kanssa kauheasti tarvitse olla edes tekemisissä.



Pääasiassa miniät kitisevät turhasta. Jos ei anopin apu kelpaa, pyytäkööt omia vanhepiaan tai palkatkoon ulkopuolista apua.

hymistelee tietokoneella makkarissa kun äitinsä haukkuu sut eteisessä? hoitais asian kuin mies!

mä en oikeastaan hauku enkä inhoa anoppiani. En vaan ole nähnyt häntä kahteen vuoteen. Ei meillä ole mitään asiaa toisilleen ja lapset ei häntä kiinnosta, joten hekään ei ole nähnyt "mummia" kahteen vuoteen, kuopus ei varmaan edes tiedä tälläisen ihmisen olemassaolosta.



En minä jaksa tyrkyttää, kunhan omaan (ainoaan) poikaansa pitää jonkinlaista yhteyttä niin sehän on jo hyvä. Tosin ei mun mieskään välittäs häneen enää olla yhteyksissä, mutta minä patistan kerran kuussa soittamaan, äitinsä tuskin soittais koskaan enää.



Hän on pättänyt elää elämänsä noin, yksinään ollen ja se on mulle ok. Miehestä näkee kuinka harmittaa, mutta onneksi mulla on suuri ja rakastava suku ja siitä rittää miehellekin.



Mutta olen sen päätöksen tehnyt, että kun se aika koittaa jolloin anoppi apua tarvitsisi, me emme sinne mene. Hänellä on varaa palkata hoitaja, vaikka jokapäivä, meiltä ei liikene aikaa eikä vaivaa. Tuollainen asia ansaitaan, myöskään minä ja mies ei ole itsestäänselvyys anopin vanhuudenpäiville. Meillä riittää hoitamista ja auttamista heissä, jotka on myös halunneet auttaa meitä, tähän sakkiin lukeutuu myös appiukko (ovat eronneet).



Sitä saa mitä tilaa.

Voisin olla hänen kanssaan jopa ystävä.

Harmi vaan että appi pilaa kaikki kohtaamiset vittuilullaan ja päsmäröimisellä.

Ihmeellinen äijä, sekaantuu ihan joka asiaan ja alkaa käyttäytymään kuin olisi joku työnjohtaja. Jos vaikka anopin kanssa katsellaan sisustuslehtiä ja jutellaan, 'onpa kivat verhot', tulee appi siihen heti selittämään miksi ne verhot on ihan hevon peestä ja samalla haukkuu minut ja huonon tyylitajuni. Ne tilanteen on aivan absurdeja.



Kerran kun olivat meillä käymässä (ovat aina monta päivää kerrallaan), lähdettiin yhdessä kauppaan. Oltiin miehen kanssa lähdössä kaksistaan, mutta appi halusi tunkea mukaan. Sitten kaupassa veti hirveät kohtaukset kun ei ostettu hänen ehdottamaansa vessapaperia ö.ö

Meidän vessapaperit ei tosiaankaan kuulu hänelle millään tavalla.

hymistelee tietokoneella makkarissa kun äitinsä haukkuu sut eteisessä? hoitais asian kuin mies!

Se vain kyseenalaistaa kaiken, mikä on sille outoa. Se on törppö, ei se ole paska. Se kysyy, että onko mun pakko imettää noin kauan (1v), kun lapsista tulee pitkään imettämällä lihavia. Onko mun pakko nukuttaa lasta perhepedissä, kun se on vaarallista? Oletko sä antanut lapsille tarpeeksi vitamiineja (olen akateemisesti lasten alalle koulutettu, joten enköhän osaa)? Miksi sä viet lapset ulos arkisin vasta klo 11, kun niiden pitäisi mennä ulos jo klo 9? Antaa hoito-ohjeita vuodelta 1971, joita mun pitäisi noudattaa, vaikka sillä on itsellä ollut vaan yksi lapsi ja mulla kolme, joten enköhän osaa itsekin. Jne jne.

Ei mieheni edes ymmärrä näitä kommentteja samoin kuin minä, arvosteluksi. Olen itse sanonut ja mieheni myös, että osaamme ihan taatusti ja paremmin kuin anoppi, joka on meitä vain 16 vuotta vanhempi ja surkeasti koulutettu ja tietää maailmasta tasan Emmerdale-ohjelman verran asioita. Mutta koska hän on mieheni äiti, häne on vanhempi ja viisaampi. Just joo.

Seiska

jos et ekatreffeillä raskautunut niin kaipa oot miehesi kanssa puhunut asioista etukäteen ja varmaan on tullut ennen lapsia tilanteita joissa käyny selväksi että mies ei kykene rajojen laittoon, äitinsä suhteen tms. Tai välttelee muutenkin hankalia tilanteita väistelemällä sen sijaan, että puhuisi asiat halki reilusti kuten aikuiset toimii. En usko, että yhtäkkiä tilanteet muuttuu täysin, et vain ole suostunut näkemään merkkejä aiemmin ..

ap

en raskaustunut ekoilla treffeillä. Ei siinä kyllä kovin kauaa kestänyt, vuoden verran asuttiin yhdessä ennen kuin tulin raskaaksi. Siinä ei älyttömän paljon oltu anopin kanssa tekemisissä mutta ihan normaalit välit oli meillä kaikilla. En tiedä mistä olisi pitänyt osata ennustaa tämä anopin sekoaminen lapsenlapsestaan ja miehen suhtautuminen, annetaan olla, ei se nyt haittaa. Sellaisia tilanteita ei vaan tullut.

Onneksi sinä olet niin fiksu että olet osannut valita miehesi paremmin ja anopin kanssa aina kaikki sujuu.

Se älähtää johon kolahtaa. Vääristelet vaikka muiden sanomisia saadaksesi itellesi viattomuuden sädekehän. Olette puolisonne kanssa toisenne ja anoppinne ansainneet, kaikki omat mokat käännetään muiden syyksi.

En oikein muutenkaan jaksa tutustua ihmisiin varsinkin jos tuntuu heti alusta asti että ei kemiat natsaa yhteen.

Suurin homma mikä anopissa ärsytää on se, että hän kyseenalaistaa miltei kaiken mitä teen, eikä sitten ymmärrä jos teen sittenkin asiat toisin kuin hän teki. Esim. lapsen syömisestä tuli puhetta niin hänen mielestään kiinteät olisi pitänyt aloittaa porkkanaraasteella, eikä soseilla, kun "ei se muuten ikinä opi syömään oikeaa ruokaa". Lapsella ei edes ollut hampaita silloin kun soseita alettiin maistelemaan. Muitakin vastaavia juttuja on, mutta en jaksa niitä nyt listata.

Lisäksi hän hössöttää asioista. Mulla nousee niskakarvat pystyyn aina hössöttäjien lähettyvillä.

Mutta nuo ärsytykset ovat täysin minusta kiinni, tiedän sen ja myönnän sen. Anoppi luultavasti ei pidä minussa siitä että olen hänen poikaansa 6-vuotta nuorempi. Oli näin sanonut toiselle miniälleen.



No mutta, kun jutut ei mene liian henkilökohtaisiksi niin homma toimii ainakin meillä. Onneksi anoppi pelkää ihmisiä sen verran että ei käy täällä usein, eikä halua kotiinsakaan vieraita usein. Minulle tämä käy varsin hyvin. =D

joka pyrkii muuttamaan kaiken ja joka kyseenalaistaan kaiken ja olettaa, että anopin tärkein tehtävä on tarjota pojan perheelle rahaa. Siksi aika moni mies käy äidillään salaa, antaa vaimonsa motkottaa ja melskata. Mies ottaa mielellään sekä äidin huolenpidon että vaimon hyvänäpidon.

joka pyrkii muuttamaan kaiken ja joka kyseenalaistaan kaiken ja olettaa, että anopin tärkein tehtävä on tarjota pojan perheelle rahaa. Siksi aika moni mies käy äidillään salaa, antaa vaimonsa motkottaa ja melskata. Mies ottaa mielellään sekä äidin huolenpidon että vaimon hyvänäpidon.

Ihan oikeasti? Onko kaikilla anopeilla oletus että miniät vain haluavat heiltä rahaa??

Olen toki tietoinen että niitä kerjääjiäkin on olemassa, mutta itse en huolisi anopilta (kuten en huoli omalta perheeltänikään) penniäkään. Jo se ärsyttää että hän yrittää tunkea mukaamme jotain jogurttia mitkä hän on ostanut lapsellemme, jos hän on ollut siellä hoidossa.

Itseäni ei kiinnosta anopin elämä millään muotoa. Kunhan vain hän ymmärtäisi ettei enää eletä 70-lukua tai aikaista 80-lukua ja että lapsen kasvatus on muuttunut niistä ajoista. Minä en ole maailmaa muuttanut, vaan maailma on itse muuttunut.

(se miestään 6 -vuotta nuorempi, jonka anoppi ei pidä ikäerostamme)

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon