Elämästä ja kuolemasta vieraantuminen

Harvoin asioita osaa arvostaa ennen kuin ne menettää, oli kyseessä sitten oma terveys tai läheisen olemassaolo.



Silti ei voi joka päivä elää kuolemanpelossa. En ihan ymmärrä mitä tekemistä kirkolla (tai siihen kuulumisella) on tämän asian kanssa. En usko että liikenneonnettomuudet ja sairaudet ovat mitenkään "Jumalan kädessä".

Minä uskon, että päiviemme määrä on Jumalan kädessä. Kirkon tilanteesta tiedän, että moni kirkosta eronnut liittyy takaisin vanhuudessaan tai esim. sairastuttuaan vakavasti. Tällöin siis kuitenkin kirkon antamalla "turvalla" on merkitystä.

Miksi pitäisikään, maailmaan mahtuu monenlaista.



Ja jos kirkkoon haluaa liittyä siitä erottuaan, niin mitä sitten? Se on mahdollista milloin vain, vaikka sitten vanhana jos niin jostain syystä haluaa. Kaikki eivät liity sittenkään.

on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, niinkuin tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.

Oon täällä palstalla huomannut, miten vieraantuneita elämästä ja kuolemasta ihmiset ovat. En viittaa erityisesti mihinkään, mutta tuntuu siltä, että ihmiset luulevat oikeasti, että esim. vain vanhat ja sairaat kuolevat. Todellisuudessa kenenkään kohdalla mikään ole varmaa. Kukaan ei tiedä seuraavasta päivästä ja olisi hyvä yrittää elää sen mukaan. Tämän pohjalta ei ole ihme, miten esim. kristinuskon merkitys nykyelämässä on vähentynyt. Kun ihmiset eivät tajua, että jossain vaiheessa itse kullakin se kuolema on edessä, niin asialla ei siksi ole merkitystä. Tai joku ajattelee, että voihan sitä vanhana sitten esim. liittyä kirkkoon, mutta säästänpä nyt kätevästi veroeurojani. Ennen ihmiset ymmärsivät, että kaikki ei ole omassa kädessä. Vaikka miten yritätte hallita kaikkea ja pitää kaiken kontrollissanne, niin se ei ikävä kyllä ole mahdollista.

todellakaan elämässä ole Jumalan tuntemusta tärkeämpää, kaikki tulee vasta sen jälkeen , eikä toisinpäin.

kirkkoon saa aina liittyä takaisin. Kyse ei ollut mistään kritiikistä tätä asiaa kohtaan.