Miten saa 3v pojan adhd-tutkimuksiin?

Tärkeintä on kyllä se kasvattaminen, eli totuta laumoihin, opeta ja totuta...

ennen 5-6 vuoden ikää.. Diagnoosiin myös vaaditaan että käytöshäiriöitä on vähintään kahdessa eri ympäristössä (eli yleensä juuri kotona ja vaikka siellä päiväkodissa/koulussa). Minkä takia yleensä epäilet adhd:ta? Adhd-lapsi on kyllä levoton muissakin paikoissa kuin isossa ryhmässä, tuollainen voi johtua aika monesta muustakin syystä.

ADHD on yleensä taitava älyllisesti eli ei ns. jää kiinni neuvolan testeissä helposti ja jos yrität puhua levottomuudesta, se menee iän piikkiin :(. Tästä meilläkin kokemusta...



Neuvoisin pyytämään aikaa neuvolalääkärille ja sitä kautta mahdollisesti neuvolapsykologille, joka voi kirjoittaa suosituksen/lähetteen tutkimuksiin esim. toimintaterapeutille. Näin meillä meneteltiin ja lopulta päästiin Lastenlinnaan tutkimuksiin, kun poika oli 4,5 vuotta. Sieltä tuli myös diagnoosi.

meillä lapsessa näkyi 2-vuotiaana selvät adhd-oireet ja päiväkodissa elto tutki poikaani. Ei mitään vikaa, oli silloin vastaus. Itse olin neuvolassa puhunut usein keskittymisvaikeuksista, pistettiin iän piikkiin.



Poika oli eskarissa kun alettiin edes jollain tasolla tutkia, kun eskariopekin huolestui käytöksestä. Nyt neljännellä luokalla ja juuri saanut dg, siis adhd. Edelleen selvittelyt kesken.



Melkein ainoa tapa on iskeä nyrkkiä pöytään, mutta melkein tuon ikäiselle se vielä laitetaan iän piikkiin. Toisaalta siinä on puolensakin, ettei heti pientä leimata ja vältytään mahdollisilta turhilta diagnooseilta. Mutta lapselle erityisapu voi olla tärkeää, ja vanhempanakin tarvitsee sen "vakuutuksen" ettei ole omaa syytä kaikki käytösongelmat.



Suosittelen sinulle avoimesti puhumista päiväkodissa, kerro että epäilet tällaista ja että oireistoakin mielestäsi on, osaavat ottaa huomioon tilanteen. Lue adhd-liiton sivuilta ohjeita ja koeta sopeutua adhd-lapsen kasvattamiseen jo nyt (eroaa paljon oireettoman lapsen kasvatuksesta). Älä itsekään leimaa lastasi, diagnoosi on diagnoosi vasta kun lapsi on riittävän vanha sille ja lääkäri sen voi todella todeta.



Jaksamisia!

Ehkä vasta kun lapsi on n.5-6 vuotias. Mitäs jos lapsi on vain impulsiivinen? Oma poikani oli varsinainen elohopea tuon ikäisenä. Tehtiin kaikki koulukypsyys testit kun meni ensimmäiselle luokalle. Koulu alkoi huonosti, mutta lapsen pelastus oli koulun vaihto ja sai opettajakseen aivan mahtavan naisen. Siitä sitten mentiikin vain eteenpäin. Lapsi rauhoittui ja nyt lukion ensimmäisellä luokalla.

Ja harvemmin tuon ikäiselle adhd:ta edes diagnisoidaan, koska se voi olla iän tuomaa levottomuutta.



Meillä th lähetti lääkärin pakeille pojan juurikin tuon ikäisenä, koska epäili adhd:ta. Lapsi oli hyvin vilkas, hyvä kun ei kiipeillyt verhoja pitkin. Osasi kuitenkin halutessaan keskittyä, mutta th ei tuota huomioinut laisinkaan.



Lääkäri totesi, että poika on normaali 3v. jota ei oltu vielä tasapäistetty päiväkodissa (oli siihen asti ollut kotihoidossa). Ilmeisesti nykyään pienikin vilkkaus otetaan vähintäänkin adhd:na, koska lapsen pitäisi istua hiljaa aloillaan. Näin kärjistetysti.



Nykyään kuusivuotiaana on selvästi rauhoittunut vaikka vilkas hän on edelleen johtuen osaksi siitä, että hänellä on puheenviivästymää ja kuullun ymmärtämisessä vaikeuksia (tavallaan lapsi siis suuntaan energiansa liikkumiseen, koska ei tule hyvin ymmärretyksi jne.). Osa vilkkaudesta on toki ihan luonteenpiirre, olen itsekin ollut aika vauhdikas tapaus.



Ja poika siis meni 3-vuotiaana kerhoon ja viisivuotinaana puolipäiväiseksi, jotta hän kirisi ikätovereitaan kiinni kehityksessä. Psykologilla ollaan käyty sekä puheterapeutilla.



Mistä ap tosiaan epäilet adhd:ta?

Siksi osaan ehkä helpommin etsiä erityisyyttä tässäkin lapsessa.



Poika on kotihoidossa, joka paikassa vaan suositellaan päivähoitoa.



Vastustan vaan isoon ryhmään laittamista. Seurakunnan kerhossakin on ihan mahdoton. Koti on tehty turvalliseksi juurikin tämän vanhemman erityisen takia. Kuvakortit on käytössä, auttavat hieman, tukiviitotaan myös.



Häiritsevää käytöstä on siis jokapaikassa lukuunottamatta kotia. Kaikenlainen kyläily ja kaupassa käynti on mahdotonta. Jonkinlaista ärsykeylikerkkyyttä ainakin.



Poika on fiksu kuitenkin ja kotona rauhallinen kun saa leikkiä omia leikkejään muiden häiritsemättä.



Osaa myös aivan liikaa kaikenlaista, sytyttää tulitikkuja (valvotusti saunassa :)), avaa kaikenmaailman turvakorkit ja lapsilukot, osaa käyttää kaikkia mahdollisia laitteita jne.



Se ärsyttää suunnattomasti kun minusta tehdään huonoa äitiä ja pojasta mahdotonta, ilman että kenelläkään on vinkkiä antaa mihinkään tilanteeseen miten toimia.



Kaikkia tilanteita kodin ulkopuolella on mahdoton ennakoida ja selittää lapselle. Se auttaisi tiedän.



Vähemmän minua haittaisi adhd-diagnoosi kuin se että kykyäni lasta kasvattaa arvotellaan. Parhaani yritän ja neuvot otan vastaan.



AP

Lapsen parhaaksi turha diagnosointi on parempi unohtaa. Joskus on vain kestettävä "huonon äidin" leima, ihan oikeasti.



Olen siitä pahoillani, mutta niinhän se on. Itsekin olen tuhannet illat itkenyt elämäni varrella kun olen pelännyt olevani niin huono äiti. Ja joskus itken vieläkin, vaikka dg on tehty, niin rankkaa on adhd:n vanhempana toisinaan. Toki kolikolla on aina kaksi puolta.

Niin, ei pitäisi "kasvattaa" lasta liian pitkään kotona, vaan pienellekin lapselle olisi hyväksi totuttautua laumaan. Kotimammat kasvattaa kotonaan lapsista villiapinoita ja sitten haeskellaan väkisin adhd-diagnoosia.

Niin, ei pitäisi "kasvattaa" lasta liian pitkään kotona, vaan pienellekin lapselle olisi hyväksi totuttautua laumaan. Kotimammat kasvattaa kotonaan lapsista villiapinoita ja sitten haeskellaan väkisin adhd-diagnoosia.

Ja varsinkin 3-vuotias alkaa olla siinä iässä, että leikkikaverit ovat "tarpeen". Mutta ei pk:ssa, ylisuurissa ryhmissä, joissa käytännössä vahvin pärjää. Esim. srk:n kerhojen ryhmät ovat yleensä melko pieniä (ainakin tällä suunnalla). Tai sitten vie lasta vain leikkipuistoon, jossa on muitakin.

jos veisit lapsen päiväkotiin, kertoisit mitä epäilet ja pyytäisit erityislastentarhanopettajaa katsomaan mitä mieltä on.



Meillä molemmat lapset ovat aloittaneet tavallisessa ryhmässä ja suuremman tuen tarpeen tultua ilmi ovat sitten siirtyneet erityisryhmään. Siirtoa varten ei tarvita valmista diagnoosia.

Yhtenä päivänä käymme perhekerhossa. Lisäksi omassa pihassa on muitakin lapsia joiden kanssa leikki sujuu monesti kohtalaisesti. Leikkikavereita on.







tässä poikani ominaisuuksia, poimin joltain nettisivulta.



-ylivilkkaus/hyperaktiivisuus

-levottomuus

-rauhattomuus

-impulsiivisuus

-ärtyisyys

-tunteiden vaihtelevuus

-voimakastahtoisuus

-uhmakkuus

-puhuu taukoamatta ja lujalla äänellä

-jatkuvan huomion tarve

-rutiinin tarve



-epäsosiaalisuus (monet ADD/ADHD-lapset leikkivät mielellään itseään pari vuotta nuorempien kanssa - ja viihtyvät myös ilman tovereita)

-aggressiivisuus

-voimakkaat (negatiiviset) reaktiot asiaan kuin asiaan

-vaikea seurata monta asiaa käsittävää ohjetta (esim. "hae sukat ja pue takki ja ota pipo" - lapsi ei tiedä mistä alkaisi eikä saa suoritetuksi mitään kohtaa)



Sit siellä sivulla oli kaikkea sellasta et jos joku joku hipasee niin tämä adhd lyö täysillä takaisin.



Vieraat ihmiset tulevat esim. puistossa kysymääb pojan diagnoosia.. Huoh.

Ja ryhmäkäytöstä voi opetella vaikka kerhossa?



Palapelejähän lapset tekee ihan normaalistikin. Ei se ole mitään "ylimääräistä osaamista".



Jos lapsen puheesta puuttuu jotain niin miksi sinua ei kiinnosta niiden saaminen puheeseen? Miten huumori kuuluu tähän?



Samoin se että jos lapsi ei osaa olla ryhmässä niin hallaa teet taas jos ei lapsi opettele siellä olemaan. Mitä sitten jos lapsi osaa olla kotona?



Parin vuoden päästä lapsesi menee esikouluun, et sinä voi paijata päätä ja selittää miten taitava lapsi on jos hänellä on vaikeuksia!

Ja ryhmäkäytöstä voi opetella vaikka kerhossa?

Palapelejähän lapset tekee ihan normaalistikin. Ei se ole mitään "ylimääräistä osaamista".

Jos lapsen puheesta puuttuu jotain niin miksi sinua ei kiinnosta niiden saaminen puheeseen? Miten huumori kuuluu tähän?

Samoin se että jos lapsi ei osaa olla ryhmässä niin hallaa teet taas jos ei lapsi opettele siellä olemaan. Mitä sitten jos lapsi osaa olla kotona?

Parin vuoden päästä lapsesi menee esikouluun, et sinä voi paijata päätä ja selittää miten taitava lapsi on jos hänellä on vaikeuksia!

Sinne puheterapiaan ollaan menossakin. Ja toivon että puheterapeutilta saa vinkkejä myös tuohon päivähoitoon. vastustan vaan niitä suuria ryhmiä juurikin siksi kun poika menee sekaisin liiallisesta hälinästä.

Sillä tavalla ns. ylimääräuset tehtävät ja huumori liittyivät tähän että poika on ikäisekseen ihan fiksun oloinen.

Jos noissa neuvolan tehtävissä olisi ollut osaamatta jotain niin helposti olisi lähdetty poikaa tutkimaan tarkemmin.

Näitä vaikeuksiahan minä tässä haluan selvittääkin. Minua helpottaisi suunnattomasti jos ylivilkkaus/muut neurologiset häiriöt tutkittaisiin ja todettaisiin/suljettaisiin pois.

Ja kyllä varmasti tulen paijaamaan poikani päätä vielä vuosienkin päästä :) taitava voi olla monessakin asiassa vaikka jollain osa-alueella olisikin heikkoutta.

AP

on paljon kovapäisiä ja vilkkaita poikia, jotka pysyvät henkilökunnan hyppysissä ihan ok.



Neurologinen diagnoosi ei tuo mitään arkeen vaikuttavaa lisäarvoa, silti lapsen on opittava toimimaan ryhmässä. Tuen määrää säädetään tarpeen mukaan. Erityipaikkaa ei voi pedata valmiiksi noin pienelle.



t. 2 autistin äiti

tuo ei kuulosta adhd:ltä lapsesi olisi myös kotona ongelmia jos kyseessä on adhd. noin pienelle ei tehdä adhd tutkimusta tarvitsee olla eskarissa tai 7 vuotta täyttänyt ja oreita pitää olla monissa eri tilanteissa näkyvinä tarha/koulu koti jne lapsesssi sopii paremmin aspergerin oireyhtymä tai muu vastaava adhd:tä en tällä perusteella epäilisi... puutuu oleellisia asioita mitä adhd:ssä on ja osaa sellaista mitä adhd ei esim adhd lapsi on kömpelö sitä sinun lapsesi ei tunnu olevan ja muistaa sioita adhd lapsi ei yleensä saa tavallisia asioita toistaa lapselle on vaikeaa käsittää ohjeita esim hae sukkat ja takki ja ota pipo.



eli siis et saa 3 vuotiasta poikaasi adhd tutkimusiksii vielä mutamiin vuosiin mutta kannattaa otaa selvää aspergerin oireyhtymästä ja keskustella siitä esim neuvolassa. lukihäiriö ja dysfasia voivat myös olla mahdollisia...

onhan muitakin diagnooseja, miten olis sensorisen integraation häiriö, tunto-, kuulo,- yms -yliherkkyys. eskariinko menee niin alkaa toivottavasti tapahtua. kysele saisko psykologi tutkia tai toimintaterapeutti.

Kyllä lapsella on kotonakin ongelmia, ne on vaan helpommin selvitettävissä, juuri kuvat auttavat ja äärimmäisen turvalliseksi tehty koti. Myöskään minulla ei ole kotona painetta siitä mitä muut ajattelevat. On kamalaa kun lapsi muuttuu päättömäksi julkisilla paikoilla eikä saa mitään kontaktia lapseen.



En usko että lapsella olisi aspergeriä, jonkin verran tuttu oireyhtymä sekin. Vanhemmalla lapsella juurikin noita kaikki yliherkkyyksiä, si-häiriö, dysfasia, motorisia ongelmia jne.. Ja kyllä adhd voi olla ilman motorisia ongelmiakin, tämä kolmevuotias on oikea elohiiri. Mun täytyy vaan siis jaksaa katsella ja venyttää pinnaa :) puheterapeutin arviossa kävimme viime viikolla, hän suosittelee pienryhmää. Ihana kun oli ensimmäinen ammattilainen joka otti mut todesta tuon lapsen kanssa. Harmi että hoitopaikka järjestyy varmaan vasta syksyks. Kyllä tämä tästä. AP

on tosi vaikea saada diagnoosia tai tutkimuksia noin pienellä. Mutta tarviiko niitä?



Ehkä joku luottolääkäri, jolla selität selkeästi tilanteen (teillä jo yksi erityislapsi, ja toisella samoja piirteitä).



Mikään ap:n tässä ketjussa kirjoittama viesti ei kyllä mielestäni viittaa siihen, että lapsella on adhd. Vai osaisitko kertoa jonkin konkreettisen esimerkin.



Itsellä vilkas 3 v poika ja kuulostaa kyllä ihan samalta kuin ap:n tapaus. Ite olen lähes varma, että poika ns. normaali, samaa ovat sanoneet ope- ja ltotuttuni. Mutta melko kouhaaja kyllä on.

Moni oireista voi olla vain kypsymättömyyttä ja mennä ohi tai lieventyä iän ja harjoituksen myötä. Lapsi itse ei diagnoosista hyödy mitenkään, tukitoimia pitää saada muutenkin.

Meillä lapsella ollut myös kuvaamiasi ongelmia pienempänä, nyt iän myötä monet näistä lieventyneet ja lapsi pärjää normaalissa luokassa loistavasti. Edelleen on ehkä normeista poikkeava joillain osa-alueilla mutta pärjää se on pääasia. Diagnoosista ei olisi ollut lapselle mitään hyötyä.