Unelmoin siitä, että voisin erota niin, että

Yleensä eropäätös ei ole niin yhteinen, että treffikumppaneista puhuminen ei satuttaisi, vaikka sitä ei tunnustaisikaan. Mies jää usein "tyhjän päälle" jos vaimo asustaa lapsen kanssa omillaan. Silloin jos lapsen aikatalu jakautuu 50/50, niin silloin ehkä eri asia. Uskon, että kuitenkin tämä toteutuu helpommin, jos mies on eron aktiivisempi osapuoli. Ja heikkoina päivinä sinuakin saattaa satuttaa, jos kommentit on vahingossa uudessa kummpanissa jotain sellaista ominaisuutta korostava, jonka tiedät itselläsi puutteeksi. (Jaa isorintaistako sitten kaipasitkin tai hoikkako oli sittenkin parempi jne vaikka olevinaan olin juuri hyvä) Sopu on kuitenkin tavoiteltavaa ja ainakin kannattaa muistaa, että lapsi ei koskaan kuule vanhemmistaan toiselta mitään negatiivista. Isona osaa sitten muodostaa realistisen käsityksen kyllä ja se riittäköön. Kenenkään ei pidä kokea taakkana omien vanhempien huonoja ominaisuuksia enempää kuin pakko. Sanoisin, että lapsella on yksinoikeus vanhempiensa arvostelemiseen ja toivottavasti vapaus olla kuulematta heistä kommentteja muilta. Omaa paremmuutta ei tarvitse lapselle korostaa. ( Esim. Minä kyllä vien sinut retkelle, kun isäsi ei näytä koskaan ehtivän.) Rakkaus riittää. :-)

Muuten joo, mutta treffikumppaneista ei ole raportoitavaa. Ex kuulemma rakastaa koko loppuikänsä vain ja ainoastaan minua ja minulla taas ei ole ollut mitään kiirettä treffailemaan. Erosta kohta 1½ vuotta.

Pienessä määrin autetaan toisiamme ja lapsen asiat ja tapaamiset hoituvat todella mallikkaasti. Pidän kuitenkin tosi tiukasti kiinni siitä omasta elämästäni, ex kävisi kylässä ja soittelisi kuulumisiaan riesaksi asti jos en rajoittaisi ja välillä muistuttaisi että ollaan erottu.

Pelkään vain että kun sitten (ehkä) jossain vaiheessa uusi kumppani löytyy, että kaikki ei enää sujukaan. Mutta, tuskin vielä vähään aikaan.



Ei kai täysin mahdotontakaan. Vaatii vain kummaltakin panoksensa.

En oikein tiedä, mitkä miehen fiilikset eron suhteen ovat. Uhkailee usein erolla, mutta kun yritän oikeasti laittaa eroa käyntiin ja sopia käytännön asioista, mies alkaa vihamieliseksi. Olisi niin ihana, kun voitaisiin vaan rauhallisesti päättää tämä avioliitto ja siirtyä eteenpäin. Mies on itsekin myöntänyt, että olemme todella erilaisia. Kuitenkin käytännön arki sujuu ja voimme jutella kaikesta - ystävinä.



Seksielämää meillä ei ole eikä sellaista miehen ja naisen välistä parisuhdetta.



ap

vaikka tietysti sinulle hankalaa jos exä haluaisi vielä takaisin. Miten muuten sait eropäätöksen tehtyä ja miten miehesi sen otti - jos saan kysyä? ap

Muuten joo, mutta treffikumppaneista ei ole raportoitavaa. Ex kuulemma rakastaa koko loppuikänsä vain ja ainoastaan minua ja minulla taas ei ole ollut mitään kiirettä treffailemaan. Erosta kohta 1½ vuotta.

Pienessä määrin autetaan toisiamme ja lapsen asiat ja tapaamiset hoituvat todella mallikkaasti. Pidän kuitenkin tosi tiukasti kiinni siitä omasta elämästäni, ex kävisi kylässä ja soittelisi kuulumisiaan riesaksi asti jos en rajoittaisi ja välillä muistuttaisi että ollaan erottu.

Pelkään vain että kun sitten (ehkä) jossain vaiheessa uusi kumppani löytyy, että kaikki ei enää sujukaan. Mutta, tuskin vielä vähään aikaan.

Ei kai täysin mahdotontakaan. Vaatii vain kummaltakin panoksensa.

vaikka tietysti sinulle hankalaa jos exä haluaisi vielä takaisin. Miten muuten sait eropäätöksen tehtyä ja miten miehesi sen otti - jos saan kysyä? ap

Eropäätös oli helppo. Tai no, niin helppo kuin sellaiset päätökset nyt ovat.

Mies alkoi olla jo aika rankasti alkoholisoitunut. Erään tapauksen myötä tajusin että ei tästä näin tule mitään ja lähdin. Joitakin vuosia oli yritetty terapiaa, A-klinikkaa, AA:ta, haettu apua perheneuvolasta ja kriisikeskuksesta, mutta miehen mukaan mistään ei saanut oikeanlaista apua. Vielä tänäkään päivänä en tiedä minkälaista se oikea apu sitten on.

Kuitenkin, umpikuja se oli. Minä en enää jaksanut yrittää, rakkaus ja luottamus oli poissa, se oli enää vain sellaista välinpitämätöntä sietämistä.

Ex jaksoi aika kauan soitella perään, uhkailla kaikkea mahdollista, kännissä yleensä. Kun huomasi ettei se tehoa, niin rauhoittui. Sanoi sitten itsekin että ei halua menettää loppujakin ja on nyt muutenkin siivoillut elämäänsä parempaan suuntaan. Varmaankin elättelee toiveita yhteen palaamisesta, mutta sitä ei tule tapahtumaan.

Parempi näin, yhteistyö välillämme sujuu paremmin kuin koskaan ja lapsi saa elää kodissa jossa on "puhdas ilma". Ja saa isästään parhaat puolet kun siellä viikoittain vierailee. Isänsä saa sitten muulloin rauhassa toteuttaa itseään kun ei enää sillä häiritse meitä.