Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan masentunut?
07.03.2012 |
Minulla on 2vuotias poika. Normaalia vilkkaampi ja omaa tahtoa löytyy enemmän kuin riittämiin. Poika uhmaa ja kokeilee tahallaan rajojaan. Kaikki mikä kielletään tehdään ihan just siitä ilosta kun kielletään. Olen raskaana ja väsynyt. Laitoimme pojan tarhaankin jos siellä saisi enemmän virikkeitä kuin kotona ja oppisi rajoja ja jakamaan kun kotona ei oppi mene millään perille. Mutta ei tunnu tarhakaan rauhoittavan.
En voi kääntää selkääni edes sekunniksi tai meillä lainehtii vessa tai jääkaapista on kaadettu alas kaikki mitä irtilähtee. Jäähylle meno ei auta vaan touhut jatkuu jäähyn jälkeen. Poika tuntuu käyvän ylikierroksilla kokoajan. Ja vaikka kuinka ulkoilisi ja riehuisi niin päiväunet ei tule kysymykseenkään.
Parisuhtemmekin kärsii pojan touhusta. Poika kokeilee molempien hermoja ja sit ollaan kaikki vihaisia. Illalla kun poika viimein simahtaa niin edelleen ollaan vihaisia tai ei vaan jakseta ottaa kontaktia toisiimme.
Olen pari kertaa ollut niin väsynyt ja vihainen että mieleni on tehnyt ottaa poikaa hiuksista kiinni ja ravistaa. Ja niin vihaiseksi ei ikinä ole minua mikään saanut. Mies on sanonut että ottaa kohta tukasta kiinni ja pyöräyttää.
Tänään mies aamulla jutteli pojalle että hänen on pakko muuttaa pois ellei poika muutu ja ala tottelemaan. Ollaanko me jo eroamis pisteessä vain koska pojalla on kova uhma vaihe.
Mikä neuvoksi pojan kanssa ja omien hermojen?
Ollaanko me masentuneita? Pitääkö hakea apua?
Meiltä on neuvolassa kysytty että miten pärjätään pojan kanssa ja että tarvitsenko apua? Olen vain vakuutellut pärjääväni oman lapseni kanssa. Mutta silti suostuin viemään pojan tarhaan kun neuvola ehdotti sitä. Mutta ei siitäkään oikeasti ole apua vaikka 3kertaa viikossa siellä on 6tuntia.
Kommentit (9)
Kuullostaa ylivilkkaushäiriöltä.
Mä veisin käymään yksityisellä lasten neurologilla.
Ymmärrys lapsesta toisi ensinnäkin hivenen uusia voimia jaksaa arjessa.
En usko että lapsenne on "tahallaan ylivilkas" eli ei pysty siihen itse kyllä vaikuttamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta saa uhkailla poismuutolla, se on hylkäämistä. Hae apua.
Tänään mies aamulla jutteli pojalle että hänen on pakko muuttaa pois ellei poika muutu ja ala tottelemaan. Ollaanko me jo eroamis pisteessä vain koska pojalla on kova uhma vaihe.
Ei kai kukaan aikuinen sano lapselleen noin?
Minkälainen päivärytmi teillä on? Mitä teette päivisin?
Jotenkaan en usko että päiväkoti auttaisi tilanteessanne.
Kaksi vuotiaalle jäähymenetelmä ei ehkä oikein aukene, täytyy varmaankin kokeilla jotain muuta jos ei se kerran toimi.
Luulen että poika vaistoaa teidän fiiliksenne häntä kohtaan, ja senkin vuoksi käyttäytyy miten käyttäytyy. Saattaa olla myös ylivilkkautta.
En minäkään noin lapselle sanoisi mutta kai mieskin on jo niin loppu? Tämä päivä ollut paljon muita vaikeampi.
Päivärytmimme on aika tarkka. Päivittäin ennen päiväuniaikaa (jos nukkuisi) ja niiden jälkeen ollaan pihalla ennen päikkäreitä n. 1,5h ja iltapäivällä 2h.
Yritetään aina klo 12 rauhoittua nukkumaan mutta usein se on vain huutoa ja taistelua. Tuntuu kuin poika ei kunnioittaisi minua lainkaan.
Olen tosiaan hakoteillä pojan kanssa. Yritän kasvattaa parhaan mukaan mutta jossain teen virheen.
Voisiko tuo todella olla ylivilkkautta? Olen aina pitänyt vain vähän vahvempana uhmana :o
Kiitos vastauksista
-Ap
ja kysy voisiko olla ylivilkkautta ja saisiko jotain testejä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän kannattaisi varata aika perheneuvolasta? Sieltä saisit apua kasvatuksen pulmiin. Mun mielestä on outoa että neuvolastakin vaan suositeltu päivähoitoa (noin pienelle lapselle!) ilman että koitetaan muuten tukea. Sun pitää vaan olla jämäkkä aikuinen lapsellesi. Tärkeissä asioissa et anna periksi. Tehkää kivoja asioita yhdessä. Jotenkin ehkä kielii yliväsymyksestäkin, jos pojan käytös on aina levotonta, eikä päiväuniakaan nuku. Jotenkaan en usko että se päiväkodissa oleminen hirveästi helpottaa, sehän vaan entisestään väsyttää lasta (näin uskon).
Tuntuu oudolta tuo teidän systeemi. Olette vihaisia pienelle pojalle?
Taidatte toimia jotenkin väärin kun joudutte olemaan vihaisia.
Tuntuu pahalta pienen puolesta.
Uhma on uhmaa ja kas kun te kiellätte niin poika tekee niin. Eikö tässä kohtaa voisi toimia eri lailla.
Annoin uhman joskus olla enkä pikku asiasta nostanut meteliä. Huomion voi siirtää toisaalle koska noin pienelle voi vielä tehdä niin.
Kivaa tekemistä, leikkimistä ja positiivista huomioimista. Itse koin tuon ajan kun poikani oli 2-vuotias, ihan kivaksi ajaksi. Uhmasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis siirtää huomiota muualle. Ei vaan toimi meillä. Jos poika päättää haluta tai tehdä jotain mitä ei saa niin on valmis sitten huutamaan ja kiljumaan tämänpuolesta vaikka 2tuntia. Ja aina me ensin yritetään tietenkin positiivisesti ja mukavasti asiat hoitaa. Ei me vihaisia olla. Pettyneitä niinkin ja enemmän itseemme. Koska toki vikaa voi etsiä peilistä jos lapsi oireilee. Mutta kun olen kaikkeni antanut ja yrittänyt erikeinoin. Olen itse todella väsynyt. Ja kaikki toitottaa että lepää ja nuku. Äitini varsinkin mutta tämä väsymys ei nukkumalla lähde.
Olen huolissani ja turhautunut.
Huomenissa olen yhteydessä taas neuvolaan ja juttelen josko saisimme lisää tukea perheenä. Tämänpäiväinen kiukun multihuipentuma taisi olla mahatautia. Nyt yöllä oksennusta tulee :( On hän muutenkin erittäin hankala ja vaativa persoona mut nyt tänään olin valmis lähtemään ovesta ja vaikka mitä :((
-ap
Siis kodinhoitajaa tai terapiaa?