Lue keskustelun säännöt.
Kyllä ottaa lujille koiran kuolema! Miten yli?
25.02.2012 |
Olen nyt koko lomaviikon itkenyt viikko sitten pois nukutettua koiraa. Koira tuli meille heti seurustelumme alkuajoilla. Meillä on 2 leikki-ikäistä lastakin, joiden kanssa meidän oli tarkoitus viettää ihana loma ulkoillen. Mä en ole jaksanut muuta oikein tehdä kuin itkeä koiraa ja tajuan itsekin, että nyt ottaa epätavallisen lujille koirasta ero. Vaikka kuinka koitan itselleni selitellä, että oli vanhalle ja sairaalle koiralle paras vaihtoehto, en vaan jaksa. Aieminkin olen joutunut pitkäaikaisesta lemmikistä luopumaan, mutta nyt sattuu.
Kommentit (5)
... Toisen lemmikin poismeno surettaa enemmän kuin toisen. Ja koiran sureminen on sellaista minkä ymmärtää vain toinen joka on surrut koiraa. Itse olen surrut pari vuotta koiraa jonka otin teininä ja jouduin sen lopettamaan kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä. Oli kamalaa kun koiraa ei enää ollut. Ja tosiaan pari vuotta meni että pystyin hymyssä suin koiruutta muistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki uskon että suret koiraa. Mutta onko siihen nyt kulminoitunut joku muukin suru? Joku tiedostamaton ehkä. Itket nyt luvan kanssa?
kyllä se helpottaa
t. neljä koiraa piikille vienyt
että minua painoi syyllisyys mikä sitten pitkitti surua. Tunsin jälkeenpäin, että koira olisi sittenkin voinut elää hyvää elämää vielä pari vuotta ja minun olisi pitänyt jaksaa hoitaa. Enää en ota lemmikeitä, mutta olen muuten mukana eläinsuojelutyössä. Se tuo vähän lohtua.
Mutta ei surulle voi oikein muuta kuin surra, itkeä ja muistella. Koira on kyllä ihmisen paras ystävä, ja rakkaus on molemminpuolista.
Voimia.