Hyi! Just sain itseni kiinni ajatuksesta "olisinpa raskaana".

sama vissiin kun muhunkin neljä kertaa.

sama vissiin kun muhunkin neljä kertaa.

Onneksi oon niin vanha, että tuskin ehdin sikiämään noin monesti, jos haluan pitää useamman vuoden välit.

(Ei siis hyh sulle ja lapsilles, vaan hyh sille ajatukselle, että mun pitäis olla raskaana ja synnyttää neljä kertaa. Ei, ei ja ei! Eikä meille mahtuiskaan noin paljon lapsia, eikä olis muutenkaan varaa kuin max kahteen.)

Ap

sama vissiin kun muhunkin neljä kertaa.

Onneksi oon niin vanha, että tuskin ehdin sikiämään noin monesti, jos haluan pitää useamman vuoden välit.

(Ei siis hyh sulle ja lapsilles, vaan hyh sille ajatukselle, että mun pitäis olla raskaana ja synnyttää neljä kertaa. Ei, ei ja ei! Eikä meille mahtuiskaan noin paljon lapsia, eikä olis muutenkaan varaa kuin max kahteen.)

Ap

kyllä mullekkin noi neljä riittää,viidettä en kyllä jaksaisi! joten toivottavasti ei iske enää vauvakuume koskaan!

mutta on se naisen muisto tosiaan metka, että unohtaa ne odotuksen kauheudet ja synnytykset melko tehokkaasti..

nii ja onnittelut vauvastasi! :)

sama vissiin kun muhunkin neljä kertaa.

Onneksi oon niin vanha, että tuskin ehdin sikiämään noin monesti, jos haluan pitää useamman vuoden välit.

(Ei siis hyh sulle ja lapsilles, vaan hyh sille ajatukselle, että mun pitäis olla raskaana ja synnyttää neljä kertaa. Ei, ei ja ei! Eikä meille mahtuiskaan noin paljon lapsia, eikä olis muutenkaan varaa kuin max kahteen.)

Ap

kyllä mullekkin noi neljä riittää,viidettä en kyllä jaksaisi! joten toivottavasti ei iske enää vauvakuume koskaan!

mutta on se naisen muisto tosiaan metka, että unohtaa ne odotuksen kauheudet ja synnytykset melko tehokkaasti..

nii ja onnittelut vauvastasi! :)

Mä ajattelin hetki sitten, että olisinpa jättänyt tuon miehen jo ajat sitten ja lähtenyt ulkomaille sen sijaan, että täällä ollaan ja vieläpä raskaana.



Enkä todellakaan toivo eroa, mutta jostain näitä ajatuksia vain tulee. Kai se tämä raskaus kammottaa, mihin sitä onkaan ryhtynyt...

ja saa tekemään hulluja ajatuksia. Meillä on kaksi lasta josta pienempi 10 kk. Kuopuksen raskaus-ja vauva-aika oli niin kamalaa, että vannoin ettei enää ikinä lapsia tehdä. Kaiken vauvakamankin olen myynyt pois sitä mukaa kun pienempi ei niitä enää tarvitse.



Ja nyt sitten eilen tuli mieleen, että kamalaa jos meillä ei enää ikinä olekaan vauvaa, ja lapset jää näihin kahteen! En ymmärrä miksi mä noin ajattelin, kun tosiaan en oikeasti halua olla enää ikinä raskaana, enkä tilanteessa että on koliikkivauva ja mustasukkaisuuttaan temppuileva esikoinen, eli täys kriisitilanne päällä viikkokausia.

On joo kummallinen naisen psyyke! Mä tällä hetkellä pystyn jopa eläytymään niihin liitoskipuihin, kun oon satuttanut häntäluuni ja se vie elämän jotenkin samanlaiselle hankaluuden tasolle, mikä on raskaana lyllertäessä. Synnytystäkin muistelin kauhulla, tuli oikein semmoinen puistatus yks päivä, mutta SILTI mieleen tulee, että vooooi kun olis raskaana ja saisin taas kokea sen, kun se vauva on ihan vastasyntynyt ja pieni ja jännä....



Ihan kamalaa! Onneksi tosiaan meillä on näitä rajoituksia, muuten voisin alkaa siitä ihan holtittomasti, ja tiedän, etten laiskana ihmisenä edes jaksaisi hoitaa kovin suurta perhettä.



Ja kiitos onnitteluista, vauva on ihanaakin ihanampi otus, vaikka onkin valvottanut tässä monena yönä ja mä oon ihan poikki.



Ap

Mä ajattelin hetki sitten, että olisinpa jättänyt tuon miehen jo ajat sitten ja lähtenyt ulkomaille sen sijaan, että täällä ollaan ja vieläpä raskaana.

Enkä todellakaan toivo eroa, mutta jostain näitä ajatuksia vain tulee. Kai se tämä raskaus kammottaa, mihin sitä onkaan ryhtynyt...

aivan kauhuissani koko raskausajan, että mihin helvettiin sitä on ittensä saattanut. Sitten kun se vauva tuli, niin kaikki loksahti paikoilleen. Ei se ahdistus ihan täysin siihen loppunut, mutta ei tullut enää mieleen, että miksi, MIKSI mä hankkiuduin raskaaksi.

Ap

niin päätin, etten enää ikinä synnytä. Oli niin kamalaa. Eipä menny kuin 1,5 vuotta kun seuraava syntyi.



Nyt odotan viidettä syntyväksi ihan näillä näppäimillä. Kauhulla odotan synnytystä. Mutta tiedän, että kipu on onneksi nopeesti ohi :)



En olis uskonu vuonna 1991, että vielä vuonna 2012 olen raskaana ja saan peräti viidennen lapsen.



Niin ne vaan ajatukset muuttuu. Koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan.

Ja kaikki alle kouluikäisiä ja en oo mikään lestis. Pienin nyt 6 vkoa ja toivon, et se vauvakuume ei enää nouse!!!!Pois se minusta!

Jatkaa, et oon "koukussa" myös synnyttämiseen. Nyt siitä osaa jo nauttia kun on 4 pukertanut maailmaan. Kamala ajatella, etten saisi enää ikinä synnyttää...

Ja kaikki alle kouluikäisiä ja en oo mikään lestis. Pienin nyt 6 vkoa ja toivon, et se vauvakuume ei enää nouse!!!!Pois se minusta!

Pieni, pikkuruinen minivauva! Lässynlää, ooh, ihanaa! Toivottavasti mäkin saan kokea tuon vielä toisen kerran, joku siinä pienessä vauvassa on niin käsittämättömän ihanaa.

Onnea vauvasta :)

(Suunnittelin jopa tässä yks päivä, että sitten kun lähden synnyttämään toista, niin otan sairaalaan mukaan vauvan villavaatteet, niin saan jo laitoksella pukea ne vauvalle. Ja silkkimyssyn tietenkin! Onneksi voin täällä tunnustaa, en kehtais kertoa ääneen näitä...)

Ap

ja tää on ehdottomasti vika!!!

Siis niin huonovointinen oon taas ollut rv8 vasta menossa et välillä käyny mielessä et miten tätä jaksaa.

Niin ja oon joka edellisessä voinut myös aluksi aina huonosti ja silti taas tässä tilanteessa.



Mut tää on vika ja ajattelen koko ajan et tän raskauden jälkeen ei enää toivottavasti koskaan tätä oloa. Toivoisin et pari kuukautta vierähtäis nopsaa et pääsis siihen onnelliseen odotuksen vaiheeseen ennen lopputuskia.



On se vauvakuume ihmeellinen juttu kun se päälle iskee, siinä tuppaa sillähetkellä unohtuu pahoinvoinnit ja synnytyksen tuskat.